Superisti toimiva setti - My Hero Academia 4 - 6

My Hero Academiassa ehtii tapahtua osien neljästä kuuteen aikana paljon. Sivuhahmoihin tutustutaan paremmin ja siinä sivussa ehditään matsata sekä turnauksessa että tositoimissakin.

My Hero Academia (僕のヒーローアカデミア / Boku no Hero Academia)

Tekijä: Kōhei Horikoshi

Julkaisija: Sangatsu Manga

Alkuperäinen julkaisu: Shūkan Shōnen Jump (Shueisha)

Käännös: Antti Valkama

Luettu: 6/24+

Kōhei Horikoshin supersuositun sarjan alkuasetelma on shonen-sarjojen lukijoille tuttua juttua. Nuori päähenkilö Izuku Midoriya pyrkii osoittamaan kykynsä ja kehittämään itseään tullakseen voimakkaammaksi. Matkan varrelle mahtuu useampikin vihollinen, mutta myös monia ystäviä, joilta saada ja joille antaa tukea.

Pitkän shonen-sarjan ei tietysti pidäkään olla asetelmaltaan liian erikoinen, jotta lukijat saavat sarjasta nopeasti otteen ja myös pitävät siitä kiinni. Toisaalta sarjan pitäisi silti tuntua tuoreelta, eli jotain uutta sarjan tulisi luoda muiden kaltaistensa joukkoon. Ja jos ei uutta, niin vähintään tutut elementit pitäisi tehdä todella hyvin.

Kaikkein selvimmin My Hero Academia muistuttaa Masashi Kishimoton Narutoa. Izuku "Pölkky" Midoriya on oman sarjansa Naruto Uzumaki, jolla on kilpailutilanne oman Sasuke-vastikkeensa, Katsuki Bakugōn, kanssa. Samoin Midoriya opiskelee tullakseen paremmaksi taistelijaksi. Jotta yhteneväisyydet eivät loppuisi, ovat molemmat päähenkilöt lapsesta saakka olleet hieman erillään muista ikätovereistaan, mikä Midoriyan kohdalla johtui tämän synnynnäisestä supervoiman puutteestaan. Lisäksi My Hero Academian maailman sankarien - ja käytännössä koko väestön - oikut ovat kuin suoraan Naruton ninjatekniikkojen pohjalta jatkettuja.

Mutta mikään näistä edellä mainituista ei haittaa, sillä My Hero Academia hoitaa kaiken todella hyvin. Vaikka nämä vertailukohdat tulevat sarjaa lukiessa ja pohtiessa mieleen helposti, ei samankaltaisuuksia voi nähdä lainkaan moitteena. Tuttuihin elementteihin tuodaan tarpeeksi uutta, jotta tuttuunkin voi hyvillä mielillä tukeutua.

Esimerkiksi koulumaailmaa ilmiöineen hyödynnetään sarjassa hienosti, mistä oivaltavana esimerkkinä voi mainita kuudennen osan työelämääntutustumisen. Vaikka edellisissä osissa tanner tömisikin toinen toistaan näyttävämpien taistelujen saattelemana oppilaiden ottaessa toisistaan mittaa, palauttaa yksi ainoa tet-jakso sarjan mittakaavan - ja sankarioppilaiden voimat - oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka oppilaat lupaavia ovatkin, eivät nämä vielä ole valmiita sankareita. Tet-jakso on toimiva, ja tarinan ehdoilla luotu ratkaisu, joka ei alleviivaa eroa valmiin sankarin ja oppilaan välillä, mutta tekee sen silti lukijalle selväksi.

My Hero Academia on lähtenyt montaa muuta pitkää sarjaa paremmin liikkeelle heti ensimmäisistä luvuista saakka. Mietityn toteutuksen ohella toinen syy sarjan toimivuuteen on sen kieli. Suomennos on tehty lennokkaasti ja harkiten. Se toimii omillaan ja kieli tukee hyvin sarjan tasapainoilua huumorin ja vakavampien kohtausten välillä. Suomennoksen rivien välistä saa kuvan alkuperäisen japaninkielisen tekstin rikkaudesta ilman että jää kaipaamaan mitään. Esimerkiksi päähenkilön lisänimi "Pölkky" on hyvä nimi suomennoksessa. Jos nimi olisi jätetty kääntämättä, menisivät monelta lukijalta nimen "Deku" nyanssit täysin ohitse.

Plussana syvemmälle ymmärrykselle hahmojen nimien taustoja on avattu lukijoille suomentajan huomautuksina lukujen välillä tekijän esitellessä hahmojaan.

Sarjan käännös on saanut osakseen yllätävänkin paljon huomiota, mikä käytännössä tarkoittaa kritiikkiä. Moni kommentti on koskenut sitä, kuinka jokin termi on käännetty, vaikka sen olisi voinut - kommentoijan mielestä - jättää sellaisenaan tekstiin. Hyvä käännös kuitenkin tulee ymmärretyksi sellaisenaan niin pitkälle kuin mahdollista ja jos sarjassa on säännöllisesti toistuva termi, on lukijan kannalta parempi, jos sen sisäistää ilman taustatyötä. Tällöin lukukokemus avautuu syvempänä, kuin tapauksessa, jossa japaninkielinen termi on jätetty sellaisekseen. Toisaalta My Hero Academiassa vilisee englanninkielisiä ilmaisuja, mikä voi vaikuttaa oudolta. Nämä ovat kuitenkin englanniksi jo alunperinkin, eli kyse on taiteilijan omasta painotuksesta, eli niillä on perusteensa pysyä myös suomenkielisessä laitoksessa kääntämättöminä.

Pohjimmiltaan My Hero Academian käännöksen saamat kommentit kertovat nekin sarjan suosiosta. Jos tunnesiteen sarjaan on ehtinyt luoda jo ennen suomennosta, voivat jotkin ratkaisut näyttää erikoisilta toiseen käännökseen tai alkuperäistekstiin tottunein silmin. Toivottavasti sarjan suosio näkyy kuitenkin enemmän myönteisessä valossa, sillä kuuden osan ottannan perusteella My Hero Academia on suosionsa ansainnut ja parasta kilometrishonenia heti Eiichiro Odan One Piecen jälkeen.

Marraskuun kiinnostavat mangat

Lokakuun mangajulkaisuista kirjoittamani pieni juttu osoittautui yllättävän suosituksi, joten päätin jatkaa samalla linjalla myös marraskuun osalta.

Samankaltaiseen iloitteluun ei marraskuu kuitenkaan taivu kuin edeltäjänsä. Esimerkiksi suomeksi ei ala yhtäkään uutta sarjaa, mikä ei pienellä markkina-alueella toisaalta ole suurikaan ihme. Yksi varsin hyvä sarja sen sijaan tulee päätökseensä marraskuussa. Sellainen on mangamaailman kiertokulku.

Tässä suomennetut mangasarjat, jotka jatkavat kulkuaan marraskuussa.

JATKUVAT SARJAT

Last Wars 7 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen), 1.11.

Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 28 (Yana Toboso, Punainen jättiläinen) 8.11.

One Piece 91 (Eiichiro Oda, Sangatsu Manga) 15.11.

Tokyo Ghoul:re 4 (Sui Ishida, Punainen jättiläinen) 15.11.

Titaanien sota - Attack on Titan 28 (Hajime Isayama, Sangatsu Manga) 29.11.

Kyllä, One Piece jatkuu vihdoinkin osan 91 merkeissä. Pienestä viivästyksestä johtuen uusi julkaisupäivä on kaavailtu kuun puoleen väliin. Minulla on toisinaan tapana odottaa muutaman One Piece -pokkarin verran ennen kuin sarjaa jatkan, joten enköhän minäkin palaa pian Olkihattupiraattien porukkaan, sillä tämän osan myötä minulla on kolme suomennettua pokkaria lukematta. Odottavan aika on toisinaan pitkä, mutta palkitseva.

Titaanien sota jatkuu edelleen ja tässä vaiheessa tuntuvat, osan 28 iskeytyessä jo suomalaiskauppojenkin hyllyyn, jo varsin kaukaisilta ne puheet, että sarja päättyisi 20. pokkarin tietämillä... No, en minä tuolloin vuosia sittenkään tähän tekijän aikomukseen täysillä uskonut.

Monelle lienee mieluisa tieto se, että Kuroshitsuji jatkuu edelleen suomeksi. Japanin tahdin kiinni ottanut sarja on väkisinkin hidastanut täkäläistäkin julkaisutahtiaan, mutta onneksi yhä edelleen suomeksi ilmestyy. Näiden silloin tällöin kauppoihin tulevien sarjojen kohdalla on aina pieni pelko, etteivät sarjaa keränneet huomaa uusinta osaa, mutta toivottavasti pelko on turhaa. Tätä pokkaria 28 on tainnut jo joitakin kanavia pitkin saada - eli se on oikeastaan julkaistu jo lokakuussa ennakkotiedoista poiketen - mutta koska Lehtipisteen sivusto ei sitä löydä, enkä pokkaria listannut lokakuun uutuuksiin, niin pidetään sarja nyt tällä listalla.

PÄÄTTYVÄT SARJAT

Poissa - Erased 8 (Kei Sanbe, Punainen jättiläinen), 1.11.

Kei Sanben mukaansatempaava murhamysteeri-aikamatkustustrilleri päättyy heti kuun ensimmäisenä päivänä, kun sarjan kahdeksannen osan pääsee niin halutessaan ostamaan. Myönnän, että minulla sarjan kanssa on vielä hieman enemmän tekemistä, mutta tähän saakka luetun perusteella Poissa on yksi viime vuosien parhaista käännösmangoista meillä päin, joten pienesti murheellinen olo sarjan päättymisestä tulee. Toisaalta, hyvä sarja on syytä osata lopettaa ajoissa, jotta taso ei pääse putoamaan, joten ehkä hyvä näin.

AMERIKAN MANGAT

Tässä vielä muutama mangavinkki englanninkielisien julkaisujen osalta. Näitä en siis sen kummemmin valikoi minkään muun suhteen kuin siinä mielessä, mikä minua itseäni syystä tai toisesta sattuu kiinnostamaan. Tällaisia vinkkaan siis tällä erää:

The Pits of Hell (Yoshikazu Ebisu, Breakdown Press) 5.11.

Toisinaan vaihtoehto-, taide- tai-miksi-ikinä-sitä-kutsuisikaan -sarjakuva on hyvää ja toisella kertaa taas ei niinkään. Tämä pätee kuvanäytteiden perusteella Breakdown Pressin tulevaan julkaisuun, Yoshikazu Ebisun The Pits of Hell -lyhärikokoelmaan. Yleensä valtavirrasta edes hitusen poikkeava manga tekee minuun vaikutuksen ainakin taiteensa osalta, mutta tässä tapauksessa sekään ei pidä täysin paikkaansa. Kannesta jo näkee, että jälki on jossain määrin kömpelöä, mutta jostain syystä näihin kummiinkin tapauksiin tekee aina mieli tarttua. Ymmärrän, jos ette ole kanssani samaa mieltä.

Julkaisupäivämäärä tälle julkaisulle on suuntaa-antava, sillä kustantaja ilmoittaa sivuillaan ennakkotilausten lähtevän tilaajille marraskuun viidennen jälkeen.

Levius/est 1 (Haruhisa Nakata, Viz Media) 19.11.

Ensimmäinen osa Levius/est -nimellä julkaistavaan sarjaan ilmestyy hieman marraskuun puolen välin jälkeen, mutta tästä ei kannata lähteä liikkeelle. Hieman aiemmin tänä vuonna Viz julkaisi tarinan alun yksiosaisena kokoomana Levius ja jatkaa nyt uudemman sarjan parissa.

Sarjan keskiössä ovat koneellisesti muokatut taistelijat, jotka matsaavat keskenään tuhoisan sodan jälkeensä jättämässä maailmassa. Postapokalyptista kyborgiscifiä kauniilla taiteella? Tänne, kiitos.

Seven Little Sons of the Dragon - A Collection of Seven Stories (Ryoko Kui, Yen Press) 26.11.

Viimeinen vinkki on pokkarin mittainen tarinakokoelma nimekkään Delicious in Dungeon -sarjan tekijältä. Taruolentoja sekä mennyttä ja nykyistäkin maailmaa käsittelevien tarinoiden tasosta on tietysti tässä vaiheessa vaikeaa sanoa mitään, mutta kantta, jossa nuori nainen ratsastaa lohikäärmeellä kala kainalossaan on vaikeaa ohittaa. Toivottavasti tämä pokkari on saanut julkaisupäätöksen Yen Pressin porukalta muustakin syystä kuin tekijänsä tunnetumman sarjan siivellä.

Väkivallalla sortoa vastaan - Patriootti Moriarty 3 ja 4

Ryosuke Takeuchin ja Hikaru Miyoshin Sherlock Holmes -tulkinta Patriootti Moriarty on hyvä esimerkki sarjasta, jolle kannattaa antaa aikaa kehittyä. Sarjan kolmas ja neljäs osa syventävät juonta onnistuneesti silti pilaamatta tarinan keveää perusluonnetta.

Patriootti Moriarty
Yukoku no Moriarty /憂国のモリアーティ
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi

Sir Arthur Conan Doylen teoksiin perustuen
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Jump SQ (Shueisha)
Suomennos: Kim Sariola
Luettu 4/9+

Sarjan edellisten osien arvio

 

Kolmannen ja neljännen pokkarin myötä Patriootti Moriarty ottaa edelleen lisää tuulta alleen. Tärkeimmät henkilöt, Moriarty ja Holmes, käyvät jo hyvinkin tutuiksi. Samoin Moriartyn suuri suunnitelma saa lisää kierroksia.

Mutta niin kuin ei tässä olisi jo tarpeeksi, sekoittaa käsikirjoittaja tarinaan yllättäviä, kokonaan uusia elementtejä, joista osa on tuttuja Sherlockinsa tunteville, mutta osa hakee innoitusta muista lähteistä. Vai mitä sanoisitte esimerkiksi nimistä Moneypenny ja M? Patriootti Moriartysta näyttääkin kehkeytyvän paljon moniulotteisempi soppa, kuin heikohkon ensimmäisen osan myötä uskalsi toivoakaan.

Tuttuja nimiä - mutta kuinka ne Sherlockiin liittyvät?

Sarjan edettyä tähän pisteeseen, uskaltaa ääneenkin jo kertoa, että Moriartyn vehkeilyjen tavoitteena on poistaa englantilaisesta luokkayhteiskunnasta kaikki sen tuottama paha. Käytännössä tämä tarkoittaa aatelisten tekemien vääryyksien kostamista väkivallalla, mikä aiheuttaa tietysti moraalisen ongelman.

Moriartyn apuri Moran.

Onneksi tämä ongelma on sarjassa nostettu esiin, eikä sitä piilotella tai peitellä pitäen lukijaa tyhmänä. Tässä mielin Patriootti Moriarty muistuttaa hieman toista, kuuluisampaa sarjaa, jossa rikoksiin vastataan samalla mitalla. Toiveissa on, että Death Noten lailla myös Moriartyssa muistetaan kaikkia rikoksen tekijöitä ansaitulla tavalla.

Sarjaa on edelleen simppeli lukea. Vaikka tarina laajenee ja yhä useampi sivuhahmo - kuten neljännessä osassa esiin nostettu Moran - lisää merkitystään, ei juonenkuljetus ala turhia kikkailemaan. Kulloinenkin tarinan osa keskittyy vain sille keskeisimpien hahmojen käsittelyyn, eikä ota liiaksi sivupolkuja näyttääkseen, mitä toisaalla tapahtuu samanaikaisesti. Tämä pitää sarjan helppolukuisena ja sitä kautta myös helposti lähestyttävänä. Kehitys sarjan ensimmäisen osan jälkeen on johtanut oikeaan suuntaan ja vienyt yllättävänkin pitkälle jopa siinä määrin, että sarjaan alkaa olla täysin koukussa.

Japanin Mikki Hiiri vauhdissa - Atom: Robottitarinoita

Tampereen taidemuseossa avautui syyskuussa kaksi japanilaista sarjakuvaa esittelevää näyttelyä. MangaMania! -näyttely keskittyy laajemmin mangaan ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen Japanissa. Toisessa näyttelyssä puolestaan pureudutaan tarkemmin nykyaikaisen mangan luojan ja sen kaikkein suurimman, Osamu Tezukan, sarjakuvatuotantoon. Näyttelyistä voi lukea tarkemmin esimerkiksi Ylen jutun kautta.

Osamu Tezuka - Mangan jumala -näyttelyn kanssa samanaikaisesti julkaistiin vasta toinen suomennettu "jumalan" työ, Atom - Robottitarinoita.

Atom - Robottitarinoita (Tetsuwan Atom / 鉄腕アトム)

Tekijä: Osamu Tezuka

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Taavi Suhonen

Ensimmäinen Tezukan suomennettu sarjakuva oli hänen uransa varhaistuotantoon kuuluva Viidakon valtias, eli Jungle taitei. Talvella 2012-2013 julkaistu Viidakon valtias oli komea ja Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen mangajulkaisu jo ulkoisesti kovien kansiensakin vuoksi. Nyt julkaistussa robottipoika Atomin seikkailuja esittelevässä pokkarissa tulokulma julkaisun ulkoasuun on tutumpi ja arkisempi. Atom - Robottitarinoita on noin parisataasivuinen, pehmeäkantinen pikkupokkari, kuten kaikki meillä nykyisin julkaistava manga.

Ulkoasu ei kuitenkaan ole huono valinta, sillä tällaisena Atom tavoittanee laajemman yleisön, eli normaalit mangan lukijat sekä näyttelyn kautta Tezukasta kiinnostuneet museokävijät. Kovakantinen, ja jo siksikin kalliimpi, julkaisu voisi tiputtaa potentiaalisia ostajia pois.

Komean poikkeuksen pokkarin ulkoiseen antiin antaa Tampereen taidemuseon Tezuka-näyttelyn näyttelyluettelo. Siinä erityisesti muuta julkaisua paksummalle ja sileämmälle paperille painettuna otokset Tezukan taiteesta värikuvina ovat silkkaa silmäkarkkia.

Luettelossa on kuitenkin yksi pieni virhe - toinen luettelon kirjoittajista sanoo Tezukan tehneen yli 600 ja toinen yli 700 eri sarjakuvanimikettä. Suuresta kuprusta muutoin tyylikkäässä julkaisussa ei ole kysymys. Pieni virhe yksityiskohdissa voikin olla syntynyt jo pelkästään Tezukan tuotannon laajuudesta, sillä eri lähteistä voinee saada töiden määrään eri vastauksen. Kun puhutaan tuotannosta, joka kattaa satoja nimikkeitä ja noin 150 000 sivua sarjakuvaa, ei laskeminenkaan ole enää helppoa. Olipa oikea luku sitten lähempänä kumpaa tahansa, luku on huikea.

Atom - Robottitarinoita koostuu viidestä Tezuka Productionsin valitsemasta tarinasta vuosilta 1960 - 1975. Ensimmäinen tarinoista, Atom syntyy, on kertausta Atomin tarinan varhaisvaiheista ja sopiva aloittamaan yksittäisen kokoelmapokkarin. Loput neljä tarinaa esittelevät kukin joitakin sarjalle keskeisiä ja ominaisia piirteitä, kuten tuttuja hahmoja tai teemoja. Samalla tarinat antavat hyvän kuvan Tezukan osaamisesta myös teknisesti, sillä tarinoiden pituudet vaihtelevat kymmensivuisesta tarinasta Valehteleva robotti pidempiinkin kertomuksiin ilman, että tarinoiden vauhti tai niiden sisältämä sanoma kärsisivät.

Tuttua Tezukaa, eli sarjakuvataiteilija itse omassa sarjakuvassaan.

Japanin Mikki Hiiri

Hahmona Atom on kuin Mikki Hiiri supervoimilla. Tezuka yhdistää tarinoissaan toiminnan ja huumorin, mutta harvoin jos koskaan nauruja revitään Atomin kustannuksella. Tässä mielessä Atom on siis kuin Disney-sarjakuvien Mikki, mutta yhtäläisyyksiä on muitakin. Molemmat ovat luonteeltaan oikeudenmukaisia ja reiluja sekä tarinan kannalta ratkaisevan tärkeitä. Muut hahmot voivat kyllä auttaa Atomia - tai Mikkiä - pulassa, mutta ilman päähenkilön sinnikästä toimeliaisuutta ei paha saisi palkkaansa.

Japanilaisen robottipojan samankaltaisuus amerikkalaisen sankarihiiren kanssa ei ole yllättävä, sillä Osamu Tezukan tiedetään pitäneen Walt Disneyn animaatioista ja häntä on myös kutsuttu Japanin Disneyksi. Atomin seikkailuja julkaisiin Japanissa vuosina 1952 - 1968, eli sarja alkoi juuri samana vuonna kuin amerikkalaisten Japanin miehitys päättyi. Toisen maailmansodan päättänyt Japanin antautuminen johti maan amerikkalaismiehitykseen, mikä toi maahan ulkomaalaisten sotilaiden lisäksi myös amerikkalaista viihdettä esimerkiksi elokuvien ja sarjakuvien muodossa. Tezuka oli siis Atomin hahmoa luodessaan ollut sopivasti alttiina amerikkalaiselle viihteelle, mikä näkyy nyt käsillä olevassa sarjakuvassa selvästi.

Kuitenkaan Tezukan Atom ei ole pelkästään japanilainen vastine Disney-sarjakuvalle. Vaikka Tezuka rakentaa tarinoitaan Atomille samantyyppisen huumorin ja seikkailujen kautta, on hän lisännyt niihin syvän filosofisen ja humaanin pohjavireen. Atomissa tämä vire ei ole samalla tavalla selkeästi esillä kuin joissain muissa Tezukan sarjoissa - esimerkiksi Phoenix tai Buddha - mutta ei sitä ole poiskaan jätetty.

Atom - Robottipoika voi näyttää äkkiseltään yksinkertaiselta ja keveältä lastensarjakuvalta, mutta ulkonäkö osin pettää, sillä mukana on myös klassiseksi science fiction -teemaksi noussut koneiden ja ihmisten välinen suhde. Mikä tekee robotista koneen ja mikä erottaa ihmisen koneesta, jos ulkoisesti ja tavoiltamme olemme samanlaisia? Mitä ihminen voi tehdä itsenäisesti toimivalle ja ajattelevalle robotille? Vastaavanlaisiin vaikeisiin kysymyksiin eivät Disney-sarjakuvat taivu.

Loppulause

Pokkari on myynnissä Tampereen taidemuseon lisäksi kirjakaupoissa ja erilaisissa verkkokaupoissa, eli ruokakauppojen hyllyiltä ei Atomia löydy. Tämä kertoo samalla Tezukan Atomin ongelmasta. Vaikka sarjakuva sinällään on hyvää ja merkittävää, se ei todennäköisesti vanhahtavan tyylinsä vuoksi ole varma valinta jokaiselle mangan ystävälle. Vuosikymmeniä sitten ilmestyneen sarjakuvan julkaisu kielellä kuin kielellä on riskipeliä, olipa tekijä kuka tahansa.

Atom - Robottitarinoita on epäilemättä yksi kuluvan vuoden tärkeimpiä sarjakuvajulkaisuja maassamme. Osamu Tezukan maineen, merkityksen ja mittavan tuotannon huomioon ottaen hänen sarjakuviaan on julkaistu suomeksi luvattoman vähän. Sarjakuvakustantaminen ei kuitenkaan ole pelkästään halua julkaista kovan meriitin tekijöitä ja sarjoja, mikä selittää Tezukan puutetta Suomessa. Nyt on kuitenkin tarjoutunut hyvä tilaisuus kurkistaa pokkarin verran mangan historiaan suomeksikin - samalla hienoa sarjakuvakerrontaa ihaillen - mikä ansaitsee kiitosta.

Lokakuun kiinnostavat mangat

Piakkoin starttaava lokakuu tarjoaa muutaman kiinnostavan uutuuden niin kotimaan lehtipisteissä kuin amerikkalaistenkin kustantamoiden tarjoamana.

Tässä alla aukeavassa kirjoituksessa käyn lyhyesti läpi kiinnostavimpia mangauutuuksia. Reiluuden nimissä on todettava, että suomeksi julkaistavan mangan osalta julkaisupäivät voi vilkaista aivan hyvin myös Sangatsu Mangan sivuilta tai tokio.fi -sivun listauksesta. Englanniksi olen valikoinut vain itseäni syystä tai toisesta kiinnostavia uutuuksia, enkä edes pyri pitkään ja kattavaan katsaukseen. Sellaisen tekoon ei taitaisi edes vapaa-aika riittää.

Parhaassa tapauksessa tästä joku muukin hyötyy ja löytää kiinnostavaa uutta luettavaa, mutta mene ja tiedä.

Ensi alkuun poiminnat suomennetun mangan saralta. Esitetyt kansikuvat eivät muuten ole suomenkielisistä laitoksista, mutta oletan, ettei suuria muutoksia ainakaan suurimmassa osassa kansia ole luvassa. Ja jos onkin, niin nätinpi tämä näin on kuin ilman.

JATKUVAT SARJAT

Last Wars 6 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 4.10.

My Hero Academia 6 (Kohei Horikoshi, Sangatsu Manga) 18.10.

Patriootti Moriarty 5 (Ryosuke Takeuchi & Hikaru Miyoshi, Punainen jättiläinen) 18.10.

Velhon morsian 11 (Kore Yamazaki, Punainen jättiläinen) 25.10.

Ehdottomasti odottamisen arvoisin jatkuvista mangasarjoista on fantasiamanga Velhon morsiamen uusin, eli yhdestoista osa. Lisäksi listan ulkopuolelta voisi mainita uusintajulkaisuna ilmestyvän Fullmetal Alchemistin osan 15. Sormiaan kannattaa pitää ristissä myös sen puolesta, että One Piecen osa 91 saataisiin myöhästymisestä huolimatta ostokuntoon mahdollisimman pian. Alkuperäiseen julkaisupäivään 18.10. se ei kuitenkaan ehdi, joten hyvin mahdollista on, että sitä julkaisua pääsee hehkuttamaan enemmälti vasta lokakuun tuolla puolen...

PÄÄTTYVÄT SARJAT
 

Prinsessa Sakura 12 (Arina Tanemura, Sangatsu Manga) 18.10.

Yksi sarja pääsee lokakuun aikana ansiokkaaseen finaaliinsa, kun Arina Tanemuran Prinsessa Sakuran viimeinen osa julkaistaan. Pitkän tauon jälkeen suomalaisiin mangahyllyihin jälleen saapunutta mangakan tuotantoa on ollut jo taiteenkin puolesta ilo lukea, vaikka myönnänkin oman lukutahtini hidastuneen ja jääneen jälkeen julkaisuvauhdista. Toivottavasti muilla tahti on ollut minua rivakampi ja ostajia sarjalle riittänyt, sillä olisi hienoa nähdä lisää Tanemuran sarjoja äidinkielellä.

ALKAVAT SARJAT

 

Minun susipoikani 1 (Yoko Nogiri, Sangatsu Manga) 25.10.

Nivawa ja minä 1 (Nagabe, Punainen jättiläinen) 25.10.

Ehdottomasti odottamisen arvoisin lokakuun päivä mangan kautta katsottuna on kuun viimeinen perjantai, 25.10. Samana päivänä saadaan nimittäin lehtipisteisiin uutuussarjat molemmilta Tammen mangalinjoilta, Sangatsu Mangalta ja Punaiselta jättiläiseltä. Näiden kahden lisäksi tuona samana perjantaina pääsee ostamaan myös jo mainitun uusimman Velhon morsiamen, joten seuraavan viikonlopun lukemisten pitäisi olla hyvin hanskassa.

Yoko Nogirin neliosainen Minun susipoikani (Watashi no Ookami-kun) kertoo Tokiosta Hokkaidolle isänsä luokse muuttavasta Komugista. Suuren muutoksen elämässään kokeva nuori tyttö pyrkii aloittamaan elämänsä Japanin syrjäseudulla hissukseen, mutta tapahtumat eivät etene aivan suunnitelmien mukaan. Uudessa koulussa Komugi saa selville luokkatoverinsa salaisuuden, mikä ei aivan vastaa toiveita rauhallisesta elämästä.

Minun susipoikani kiinnostaa kaltaistani noin kolmikymppistä nuorta miestä etenkin sen alkuaseteleman takia. Sinällään varsin perinteisen kuuloinen tarina voi onnistuessaan luoda japanilaisen maaseudun kautta hyvän tunnelman lukemiseen, hieman samaan tyyliin kuin mitä onnistuttiin luomaan sarjassa Susilapset. Hyvä romanttinen sarjakuva tietysti uppoaa myös, mutta luetaan ennen kuin kehutaan.

Toinen kuukauden uutuuksista on paremmin sarjastaan Totsukuni no shoojo, (englanniksi nimellä The Girl from the Other Side), tunnetun Nagaben kolmen osan mittainen komediasarja Nivawa ja minä (Nivawa to Saitoo). Ihmissilmien ulottumattomissa kauan eläneiden aficoiden laji lähettää yhden omistaan oppimaan ihmisten elämästä. Tähän tuutorin tehtävään tulee valituksi joutilasta elämää viettävä nuorimies Saitoo. Nähtäväksi jää, millainen kuva ihmislajista tätä kautta syntyy.

Tekijänsä kuuluisamman sarjan sekä itsessäänkin kiinnostavan kuvauksen perusteella Nivawa ja minä on lokakuun kiinnostavin mangajulkaisu täällä kotimaassa.

 

Sitten vielä pari poimintaa Atlantin takaisesta mangamaailmasta:

The Wize Wize Beasts of the Wizarding Wizdoms (Nagabe, Seven Seas Entertainment) 1.10.

Jo toinen poiminta Nagabelta saman kuukauden aikana! Yhden pokkarin lyhyttarinakokoelma seuraa ihmissilmää välttelevien taruolentojen taikakoulun elämänmenoa poikarakkautta sisältävien kertomusten kautta.

Drifting Classroom - Perfect Edition 1 (Kazuo Umezu, VIZ Media) 15.10.

Kazuo Umezun Drifting Classroom voi jo joistain hyllyistä löytyä ja useammallekin se lienee ainakin nimeltä tuttu. Minäkin siitä muistan arvion Anime-lehdestä jo vuosien takaa, mutta koskaan en sarjaan sen enempää ole tutustunut. Jo loppuun myydyn englanninkielisen painoksen voi kuitenkin viimeistään nyt unohtaa, kun William Goldingin Kärpästen herraankin verrattu kauhumangaklassikko saadaan englanniksi uudessa - ja toivottavasti uljaassa kuten lupaillaan - ulkoasussa. Tämä ensimmäinen "Perfect Edition" sisältää lähes 750 sivua, eli luettava ei heti kesken lopu.

 

Nicola Traveling Around the Demon's World 1 (Asaya Miyanaga, Seven Seas Entertainment) 29.10.

Kyllä, jälleen yksi fantasiasarja. Asaya Miyanagan kevyessä fantasiaseikkailussa Nicola-niminen tyttö kiertelee - kuten sarjan nimikin jo paljastaa - demonien maailmassa paholaiskaverinsa Simonin kanssa. Kuten moni muukin Harta-lehdessä julkaistu sarja, myös tämä tenhoaa aluksi eritoten taiteensa vuoksi, mutta ehkäpä sarja kestää lukemista muutoinkin.

Gambling Apocalypse Kaiji 1 (Nobuyuki Fukumoto, Denpa Books) 29.10.

Ehkä tämänkin uskaltaa listalle lisätä, vaikka julkaisu alunperin suunnitellusta päivästä onkin lipsunut. Alun perin alkuvuoteen suunniteltu uhkapelisarjan omnibus-julkaisu sisältää noin 550 sivua luettavaa ja kokoaa ensimmäisen kaikista Kaiji-sarjoista kuuteen tiiliskiveen. Reilu vuosi sitten perustettu uusi amerikkalainen mangakustantamo Denpa ottaa Kaijin kohdalla melkoisen riskin, sillä sarjaa ei voi oikein miltään osin pitää varmana myyntivalttina.

Tässäpä tämä tältä erää. Mukavaa, jos jaksoit selata postauksen tänne saakka. Lupaan harkita myös marraskuulle vastaavanlaista listausta vähintäänkin omaksi ilokseni.

Homma rullaa - My Hero Academia 3

Kohei Horikoshin supersankarikummajaisia esittelevä sarja on saanut jo kolmanteen osaan mennessä paketin pysymään hyvin kasassa.

My Hero Academia (僕のヒーローアカデミア / Boku no Hero Academia)

Tekijä: Kohei Horikoshi

Julkaisija: Sangatsu Manga

Alkuperäinen julkaisu: Shūkan Shōnen Jump (Shueisha)

Käännös: Antti Valkama

Luettu: 3/24+

Jo My Hero Academian kahden ensimmäisen pokkarin myötä havaitsi, että sarjan suunnitteluun ja toteutukseen on uhrattu useampi hetki. Hapuilevasta alusta ja vielä olemustaan etsivistä hahmoista ei ollut tietoakaan. Tekijällä on ollut alusta lähtien mielessään suunta, johon sarjaansa viedä.

Toisin sanoen kolmannen osan lukeminen sujuu ilman ongelmia. Supersankariopiskelijat ovat joutuneet varoittamatta ensimmäisen vakavan koetuksen eteen ja samalla tarina karistaa viimeisetkin alustuksen rippeet niskastaan. Pahikset esitellään, tärkeimmät sankarikokelaat ja heidän opettajansa käyvät tutuiksi ja UA-akatemian koulumaailma osoittautuu supersankarien Tylypahkaksi, jossa eletään ja opiskellaan syrjässä muusta yhteiskunnasta aina siihen asti, että ulkoapäin lyövät laineet tempaavat mukaansa.

Salaperäinen, facepalmin taakse kätkeytyvä pahis.

Sarja epäilemättä vetoaa niihin mangan lukijoihin, jotka pitävät myös One Piecestä tai muista vastaavista pitkistä shonen-sarjoista. Olisi kuitenkin kutkuttavaa kuulla, millä tavalla japanilainen tulkinta supersankareista uppoaa niihin sarjakuvien ystäviin, joille joko DC:n tai Marvelin sankarit ovat tutumpaa luettavaa. Rohkaisen ottamaan rohkeasti Heroaca-pokkarin kouraan ja kertomaan mielipiteensä.

Lehtipisteissä My Hero Academiaa on myyty suomeksi jo viiden osan verran, mutta vielä ei ole myöhäistä tarttua sarjaa kansista ja hypätä mukaan.

Arkkivihollisen silmin - Patriootti Moriarty 1 ja 2

Jälleen on aika astua Arthur Conan Doylen kelkkaan. Tällä kertaa käsillä on sarjakuvamuotoinen näkemys Sherlock Holmesin arkkivihollisesta, professori Moriartysta.

Patriootti Moriarty
Yukoku no Moriarty /憂国のモリアーティ
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Jump SQ (Shueisha)
Suomennos: Kim Sariola
Luettu 2/9+

Skotlantilaisen Arthur Conan Doylen teokset, ja erityisesti tarinat yksityisetsivä Sherlock Holmesista, ovat kutkuttaneet lukijoita jo yli sadan vuoden ajan hohdon vieläkään hiipumatta. Myös mangaversioita on mestarietsivästä nähty, esimerkiksi tv-sarja Uuden Sherlockin tarkan mangakopion kolme ensimmäistä osaa on suomennettu. Tänä vuonna suomeksi on saatu uusin näkemys tutustu etsivästä, tai pikemminkin tämän arkkivihollisesta professori Moriartysta.

Juuri Moriartyn näkökulma kutkuttaa ja saa kiinnostumaan sarjan lukemisesta. Sherlock Holmes ja tämän äly ovat tuiki tuttuja monelle, vaikka alkuperäinen kirjallisuus olisikin väliin jäänyt. Sen sijaan juuri Moriarty voi vielä tarjota jotain uuttakin, varsinkin sarjan päähenkilönä.

Harmillisesti koko ensimmäistä pokkaria vaivaa kiireen tuntu, minkä takia tarina ei ehdi imaista mukaansa. Erityisesti alku ja siinä esiteltävä Moriartyn lapsuus kaipaisivat syvempää otetta, jotta päähenkilö alkaisi kiinnostaa lukijaa. Tekijät, Ryusuke Takeuchi ja Hikaru Miyoshi, ovat selvästi halunneet saada aiheen nopeasti alta pois, mutta toimivampi ratkaisu olisi ehkä ollut palata aiheeseen takaumina myöhemmin sarjan edetessä.

Sama kiire jatkuu vielä Patriootti Moriartyn toisenkin osan alussa, mutta onneksi tahti tasaantuu. Pokkarin puolen välin jälkeen onkin jo selvä, miksi tekijöillä oli aikaisemmin kiire. Tarina saa mukaan kulkuunsa joukon uusia hahmoja, joista nimekkäin on monelle varmastikin jo ennestään tuttu. Tätä vaihetta voikin oikeastaan pitää tarinan varsinaisena alkuna ja vihdoin Patriootti Moriarty alkaa muuttua todenteolla lukemisen arvoiseksi sarjaksi.

Suomennosta on turha etsiskellä S-ryhmän kaupoista, sillä Moriarty pelästytti kauppaketjun pahan päiväisesti osoittelemalla aseella omaa päätään ensimmäisen osan kannessa. Päätös ohittaa sarjan myynti tuntuu hätiköidyltä, sillä vaikka Moriarty horjuttaakin brittiläisen luokkayhteiskunnan rakenteita väkivallan avulla, ei sarjan sisältö ole likimainkaan raaimmasta päästä sen suhteen, mitä jopa Suomessa on erinäisten mangasarjojen sivuilta voinut lukea.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun jollakin sarjalla kestää tovin, ennen kuin se imaisee mukaansa. Patriootti Moriartyn kohdalla se onneksi tapahtui jo toisessa osassa ja näyttäisi siltä, että käsillä on kelpo tulkinta tutuista hahmoista. Tähän mennessä sarjasta on suomennettu neljä osaa ja Japanissa osia on julkaistu yhdeksän sarjan jatkuessa edelleen. Jos sarjan kokeilu jäi ensimmäiseen osaan, kannattanee sille antaa vielä toinen mahdollisuus, sillä vähintään kertaalleen sarja jaksaa kyllä viihdyttä, mikäli onnistuu pysymään toisen osan tasolla.

Sankarin alkuaskeleet - My Hero Academia 1 ja 2

Maaliskuussa lehtipisteisiin ilmestyy teos, jota isompaa ja tärkeämpää julkistusta tuskin enää kuluvan vuoden aikana saadaan. Kohei Horikoshin My Hero Academia on maailmalla suureen suosioon noussut supersankarisarjakuva, joka koittaa nyt myös Suomen valloitusta. Kaikki eväät suomenkielisen maailman hurmaamiseen ainakin on tarjolla.

My Hero Academia (僕のヒーローアカデミア / Boku no Hero Academia)

Tekijä: Kohei Horikoshi

Julkaisija: Sangatsu Manga

Alkuperäinen julkaisu: Shūkan Shōnen Jump (Shueisha)

Käännös: Antti Valkama

Luettu: 2/22+

Oikukas maailma

Supervoimista on tullut maailmassa jokapäiväinen ilmiö ja lähes kaikilla ihmisillä on jokin ainutlaatuinen kyky, eli "oikku". Monilla oikut ovat pieniä ja jopa huomaamattomia, eivätkä ne vaikuta juurikaan arjen kulkuun, mutta toisille taas on kehittynyt huomattavia supervoimia. Tämän myötä supersankareista ja -rikollisista on tullut totta ja yhteiskunta on joutunut järjestäytymään uudella tavalla pysyäkseen kasassa. Esimerkiksi sankareita koulutetaan tarkoitusta varten luoduissa kouluissa, jotta nämä oppivat käyttämään kykyjään taltuttaessaan niitä, jotka päättävät oikkunsa avulla toimia lain tuolla puolen.

Kaikkia ei kuitenkaan ole oikulla siunattu. Yksi heistä on sarjan nuori päähenkilö Izuku Midoriya, jonka haaveena on oikuttomuudestaan huolimatta nousta esikuvansa All Mightin kaltaiseksi sankariksi. Omistautumisensa, ja esikuvansa avun, ansiosta Izuku pääseekin sankarikoulutukseen kouluista parhaassa, eli UA-akatemiassa.

Maailmanmaine

My Hero Academia on yksi tämän hetken kuuluisimmista mangasarjoista. Japanissa sen julkaisu on ehtinyt jo päälle parinkymmenen pokkarin ja siitä on luotu tietysti myös animesarja ja erilaisia spin-off -sarjakuvia. Supersankarisarjakuvien kotiseudulla Pohjois-Amerikassa "HeroAca" löytyy myydyimpien sarjakuvien listoilta usein useammankin pokkarin voimin. Vaikka kaiken kattavia listoja Atlantin takaisista myyntiluvuista on hankalaa löytää, tuntuu suosio silti olevan melkoinen.

Ennen vuonna 2014 alkanutta My Hero Academiaa, tai pari vuotta aiemmin startannutta supersankariparodiaa One-Punch Man, eivät supersankarisarjakuvat ole nostaneet päätään japanilaisen sarjakuvan joukosta siinä määrin, että sitä olisi juurikaan huomattu meillä asti.

My Hero Academia on tietoisesti amerikkalaisesta supersankarisarjakuvasta lainaava sarja ja sanoo sen myös itse ääneen. Esimerkiksi All Mightin hahmo on suora kumarrus amerikkalaiselle populaarikulttuurille lainaamalla idean ulkomuotoonsa Setä Samulilta, mutta lihaksikkaassa sankarimuodossa. Silti kyse on vain lainasta ja esikuvan muokkaamisesta omanlaisekseen. Etenkin huumorissa My Hero Academia eroaa kuuluisimmista pohjois-amerikkalaisista esikuvistaan, vaikka supersankarit ja superroistot muutoin onkin varustettu varsin samankaltaisilla voimilla.

Harkittu suoritus

Muihin suomeksikin julkaistuihin, huippusuosittuihin shōnen-sarjoihin, kuten One Pieceen ja Narutoon, verrattuna My Hero Academia tuntuu alusta saakka harkitummalta. Virheetön sarjan aloitus ei ole, minkä tekijä itsekin nostaa esiin, mutta sarjasta huomaa, että sen suunnitteluun on käytetty aikaa.

Erityisesti My Hero Academia muistuttaa aloituksensa osalta Masashi Kishimoton Narutoa. Molemmissa sarjoissa päähenkilö aloittaa taistelukoulutuksensa täysin noviisina tavoitteenaan tulla esikuvansa kaltaiseksi. Onpa Izukulla jopa Naruton tavoin oma Sasukensakin, Katsuki Bakugō, jonka kanssa kilpailu kehittää molempien taitoja.

Samankaltaisuuksista huolimatta My Hero Academia ei kuitenkaan ole kopio. Pohjalta starttaaminen, kilpailuasetelma ja unelmien tavoittelu kuuluvat kaikki shōnen-sarjojen perinteiseen kerrontaan.

Laajan lukijakunnan shōnen-sarjat ovat kulutustuotteita, joiden menestyminen ja jatkuminen vaatii paljon enemmän kuin vain hyvän idean. Ja tältä juuri My Hero Academia tuntuu - pitkälle hiotulta kulutustuotteelta, jonka kohdeyleisö on tarkoin mietitty ja jonka mieltymykset sarjan tuotantotiimissä tunnetaan. Ehkä juuri tämän vuoksi sarjaa on alusta saakka miellyttävää lukea. Tutuista aineksista luodaan jotakin uutta, jonka kyytiin lukijoiden on helppo hypätä.

Tekijällä on, kaikesta taustalta huokuvasta markkina-analyysistä huolimatta, oma äänensä joka kuuluu sarjassa. Sitä ei ole piilotettu kaikkia miellyttämään pyrkivään massaan. Pikemminkin päinvastoin sarjan ilmettä viilattaessa on onnistuttu nostamaan esiin muutamia tekijälleen tyypillisiä piirteitä, joiden varaan kokonaisuus on rakennettu. Ulospäin selkein näistä piirteistä on sarjan taide, joka pyrkii liioittelemaan etenkin hahmojen ilmeillä. Tässäkin oma lukunsa on All Might, jonka rehvakasta asennetta piirrokset hyvin tukevat.

Toisaalta juuri All Mightin hahmon ulkomuoto vaatii eniten sulattelemista laajassa hahmokatraassa. Myös hahmon - ja koko sarjankin - huumori voi tuntua oudolta, etenkin jos mangaan tottumaton lukija haluaa tutustua My Hero Academiaan. Vakavamman sankaroinnin vastapainona sarjassa on hienoista räävittömyyttä, pöljäilyä sekä letkeää kielenkäyttöä. Suomennos istuu sarjan ilmapiiriin hyvin ja jo toisen pokkarin nimen "ryönänörtistä" saa esimakua käännöksestä.

My Hero Academian aloitus on miellyttävää luettavaa. Kahden yhtä aikaa julkaistavan ensimmäisen pokkarin myötä sarja ehtii avautua sopivasti eikä sitä lukiessaan joudu odottelemaan, milloin sarja pääsisi kunnolla käyntiin. Supersankarien tuominen shōnen-sarjan pohjaksi on hyvä idea. Toisaalta, jos kirkasotsainen päähenkilö ja perinteinen shōnen-kerronta eivät vakuuta, tuskin supersankaritkaan onnistuvat pelastamaan päivää.

Ahdistava nuoruuden kertaus - Poissa 2

Aikaluuppeihin jumittumisesta kärsivän Satoru Fujinuman elämä mullistui Poissa -sarjan ensimmäinen osan lopussa ja panokset kasvavat tämän toisen osan myötä. Onnistuuko Satoru muuttamaan menneisyyden kulun ja näin estämään kohtaamansa kauheudet?

Poissa - Erased (僕だけがいない街 / Boku dake ga inai machi)

Tekijä: Kei Sanbe
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Taavi Suhonen
Ikäsuositus: 14
ISBN: 978-952-16-2057-7
Luettu 2/9

Kei Sanben sarjasta on vaikeaa kirjoittaa ilman liiallisia juonipaljastuksia, sillä heti alkusivuista saakka sarja on edennyt tarinapainotteisesti.

Kolmikymppinen Satoru paiskii töitä pitsalähettinä ja kamppailee vapaa-ajallaan sarjakuvan tekemisen luovassa tuskassa. Kummallisen lisän elämään tuovat aikaluupit, joihin Satoru toisinaan jää loukkoon siihen asti, että ratkaisee luuppia vaivaavan ongelman esimerkiksi estämällä jonkin onnettomuuden. Tähänkin Satoru on kuitenkin tottunut, ja luupit tuntuvatkin enemmän pieneltä kiusalta kuin todelliselta elämän sisällöltä.

Mutta viimeisin aikahyppy ei ollut edellisten kaltainen, vaan sen vuoksi Satoru elää uudelleen lapsuuttaan vuoden 1988 Pohjois-Japanissa. Tällä kertaa Satoru ei vain todella ole se kymmenvuotias poika, joka hänen kuuluisi olla, vaan hänellä on nuoren pojan kehossaan oman aikansa kolmekymppisen nuoren miehen kokemukset apunaan, kun hän koittaa estää kahta todella pahaa asiaa tapahtumasta.

Vaikka jo ensimmäisestä pokkarista pystyi sanomaan, että käsillä on poikkeuksellisen hyvä sarjakuva, nostaa toinen osa sarjan tasoa vielä muutaman piirun verran lisää. Tiivistunnelmainen trilleri saa lukijansa todella ahdistumaan ja toivomaan Satorun onnistumista. Sarjan ilmapiiri on ahdistava, sillä hyviäkin hetkiä varjostaa tieto lähestyvästä pahasta.

Onnellista loppua ei voi tämän sarjan kohdalla pitää itsestäänselvyytenä, mikä nostaa sarjan lukuarvoa huomattavasti.

Poissa on Suomessa julkaistujen sarjakuvien kärkeä, ei pelkästään suomennetun mangan parhaimmistoa. Tarina pitää otteessaan, sitä on höystetty sopivasti yksityiskohdilla ja Kei Sanben taidekin miellyttää silmää alun pienen totuttelun jälkeen.

Lue ensimmäisen osan arvio täältä.