sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mytologista lumoa

Viime vuoden lopulla tenhoavasti startannut Kore Yamazakin Velhon morsian jatkaa hyvällä otteella myös toisessa pokkarissa.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 2/7+



Velhon morsiamen ensimmäinen osa koukutti nopeasti rikkaalla, taikuudella ja taruolennoilla kyllästetyllä, maailmallaan. Samalla kaikesta kuitenkin näki, että episodimaisuuteen taipuvaisten ensimmäisten lukujen tehtävänä oli lähinnä saada lukija kiinnostumaan. Tärkeä tehtävä, mutta tämän takia sarjan varsinaisesta tarinasta ei juuri irronnut sanottavaa.

Nyt toisen pokkarin myötä myös tarina alkaa avautua. Päähenkilön, nuoren Chisen, erikoinen luonne poikkeuksellisen taipuvaisena ja voimakkaana velhouden taidoissa saattaa tämän opinnot toden teolla alkuun. Chisen omaksuessa kokonaisen uuden maailman ihmeitä, tarjotaan lukijalle ohessa ensimmäisen pokkarin tavoin eurooppalaisesta mytologiasta ja kasvimaailmasta kumpuavaa rikasta kielenkäyttöä ja kauniita kuvia.


Nuoren Chisen oppilaakseen ostanut velho Elias Ainsworth näyttää ajattelevan Chisessä olevan potentiaalia myös puolisoksi. Toisessa osassa nuoren ihmisen ja olemukseltaan salaperäisenä pysyttelevän kallopäisen magian taitajan suhde syveneekin, ainakin Chisen osalta. Vaikka kahden toisistaan kovasti eroavan olennon suhteessa voikin yhä aistia jännitettä, on siinä mukana yhä enemmän myös lämpöä.



Velhon morsiamen toinen osa jatkaa ensimmäisen pokkarin esittelemää vahvaa linjaa ja itse asiassa parantaakin tästä. Tarina etenee kauniin rauhallisella tavalla antaen lukjalle sekä jännitettävää että rauhallisempia suvantokohtia, joiden aikana pohtia sarjasta paljastettuja ihmeitä. Samoin kannattaa pysähtyä ihailemaan Yamazakin kuvitusta, joka toimii niin itsessään ilman tekstejä kuin tekstin kanssakin kuljettaen molemmin keinoin tarinaa soljuvasti eteenpäin. Mihin kolmas osa tarinan hahmokemioita ja tapahtumia vie, on asia jota ei oikein jaksaisi odottaa selvittävänsä.

Katso myös sarjan ensimmäisen osan arvostelu.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mangaa maaliskuuhun

Taas yksi kuukausi vaihtui toiseen ja uusi uutuusmangan kierros kierähtää tämän blogin esiteltäväksi. Maaliskuu tarjoaakin mukavasti jotain uutta, jotain tuttua ja sokerina pohjalla jotain harvinaisempaa.

Ennen varsinaisia uutuuslistauksia on vielä hyvä palata sen verran helmikuuhun, että huolimatta Ivrean ympärillä velloneesta salaperäisyydestä, sai kustantaja aivan kuun lopussa kauppoihin Aoha Riden viidennen sekä Anotherin kolmannen osan. Valitettavasti maaliskuussa ei Ivrealta uutta ulos pukkaa, mutta odotellessahan voi ottaa vaikka uusintakierroksen jo ilmestyneistä pokkareista.



JATKUVAT SARJAT

Orion 5, Yoshihiro Takahashi, 3.3. (Punainen jättiläinen)
Lindbergh 4, Ahndongshik, 24.3. (Sangatsu Manga)
7 kuolemansyntiä 4, Nakaba Suzuki, 24.3. (Sangatsu Manga)
Trinity Blood 19, Kiyo Kyojyo & Thores Shibamoto, 31.3. (Sangatsu Manga)

Edellä esitellyn keskeneräisten sarjojen listan ehdoton helmi on kuluvan kuun viimeinen päivä julkaistava Trinity Bloodin 19. osa. Edeltävän pokkarin ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta, joten sarjan ystäviä sen ilmestyminen varmasti lämmittää jo itsessään. Sen lisäksi nämä harvemmin julkaistavat sarjat tuovat mukavasti väriä kauppojen hyllyille, kun useammin ilmestyvien sarjojen rinnalta löytää harvinaisempaakin herkkua.

Trinity Blood on tässä päässä näppäimistöä lähdössä luettavaksi aivan alusta saakka, joten aivan hetkeen uutuuspokkari ei vielä tule ajankohtaiseksi, mutta ehdoton poiminta maaliskuun loppupuolen kauppareissulla on 7 kuolemansynnin neljäs osa. Kolmas pokkari hieman tasasi kahden ensimmäisen osan tykitystä, mutta jatkoi silti sen verran vahvasti eteenpäin, ettei neljättä kauaa malta omasta hyllystä erossa pitää.


ALKAVAT SARJAT

Ace - Musta vaeltaja 1, Kyoukorin, 17.3. (Sangatsu Manga)

 
Maaliskuussa saadaan viimein vuoden ensimmäinen uutuussarja luettavaksi, mikäli kustantajan pelimerkit pysyvät positiivisina, eikä painokone kosahda saatika jakeluauto simahda. Monen monista kissamangoistaan tunnetun Neko Punch -lehden sivuilta ponnistaa myös tämäkin sarja, Ace - Musta vaeltaja, jonka kanssa saman lehden sivuilta myöskin suomijulkaisuun on ponnistanut aiemmin Neiti Koume, tiikeriraita.

Kaikenkarvaisia koiria onkin julkaisukalenteriin mahtunut viime aikoina varsin paljon, joten kissarakkaat mangan ystävät tervehtinevät ilolla tätä uutuutta. Mustan vaeltajan nimikkokissa Ace on on kulkuri, jolla pysyvää kattoa ei pään päällä ole. Tassut vievät milloin minnekin ja vastassa on aina uusia tuttavuuksia, joiden tapaamisesta tämä neliosainen uutuus rakentuu, sekä hyvässä että vähemmän hyvässä.

Jää nähtäväksi, millä tavalla tämän uusimman kissamangan vetovoima vertautuu muihin, mukavan lämminhenkisiin, kissasarjoihin, kuten mainittuun Neiti Koumeen sekä Chi's Sweet Home -sarjaan, mutta uutuus on aina uutuus ja otetaan ilolla vastaan.

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Mitä tulee englanniksi julkaistavaan mangaan, on maaliskuun aikana hyvä tarttua yhä ajankohtaiseen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen.

Ichi-F: A Worker's Graphic Memoir of the Fukushima Nuclear Power Accident, Kazuto Tatsuta, 7.3. (Kodansha)



Vuoden 2011 maaliskuussa Japanin lähettyvillä tapahtui voimakas maanjäristys, joka aiheutti hyökyaallon, jota puolestaan seurasi Japanin kolmanneksi atomipommitukseksikin kutsuttu Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Osa voimala-alueen reaktoreista ei kestänyt alueelle päässeiden tulvavesien aiheuttamaa kuormitusta. Seurauksena oli ympäri maailmaa sydämen tykytyksiä aiheuttanut ydinonnettomuus, jonka vuoksi monet maat muokkasivat energiastrategioitaan, ydinvoimakriitikot helistelivät sanallisia sapeleitaan ja mitähän kaikkea vielä.

Sopivasti kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen Kodansha julkaisee englanniksi palkitun Fukushimasta kertovan sarjakuvan Ichi-F: A Worker's Graphic Memoir of the Fukushima Nuclear Power Accident. Kuten sarjakuvan pitkästä nimestä voi jo lukea, on sarjakuvan tekijällä Kazuto Tatsutalla omakohtaista kokemusta onnettomuudesta, ja etenkin sen jälkien siivoamisesta ydinsäteilyllä kyllästetyllä voimala-alueella. Sarjakuvaa lukevien kansanosien iloksi Tatsutalla on myös sarjakuvan tekoon vaadittavia kykyjä ja näin ajankohtaiseen aiheeseen paneutuminenkaan ei vaadi omalta mukavuusalueelta poistumista, vaan livahtaa luettavaksi mukavasti osana harrastusta. Yli 500-sivuisessa teoksessa riittääkin luettavaa, minkä parissa harrastella.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Helmikuun 2017 mangat

Helmikuu on ehtinyt jo kolmanteen päivään ja vasta nyt ilmestyy kuukausittainen kotokielisten uutuuksien katsaus. Kiireet ovat pitäneet visusti tietokoneen äärestä pois, mutta vihdoin on aikaa tämäkin esittely kirjoittaa. Tässä kohdassa voitte, aihepiiri huomioiden, kuvitella minut kumartamassa nöyrästi ja syvään anteeksipyynnön osoituksena ja antaa sitä myötä kaiken mielipahan haihtua pois. Hienoa.

Helmikuun kotimainen mangatarjonta ei uutuussarjoilla pröystäile. Sellaiset puuttuvat kokonaan kustantajien etukäteen ilmoittamista julkaisuista. Mangan lukijan ei silti tarvitse hätääntyä, sillä jatkuvia sarjoja tupsahtelee luettavaksi mukavalla otteella.




Ehdoton ykkösnosto helmikuun aikana on Kore Yamazakin Velhon morsian, josta kuun puolivälissä julkaistaan toinen osa. Jo ensimmäinen pokkari teki vaikutuksen niin taiteensa, tekijän taustatyön kuin kutkuttavan tarinankin osalta. Toiveissa on toisen pokkarin avaavan kertomusta lisää sekä päähenkilöiden taustoja lisää ja tuovan esiin taas joukon erikoisia olentoja Euroopan mytologioista.

Luotettavat Twitter-linnut ovat myös kertoneet, että Tammella suunnitellaan Yoshihiro Takahashin Last Wars -sarjan julkaisua. Varmaa koiramestarin koirasaagan uusimpien vaiheiden julkaisu ei kuitenkaan ole. Paljon on kiinni siitä, kuinka nyt julkaistava Orion löytää lukijansa. Sotaisista koirista pitävien kannattaa siis jatkaa Orionin parissa, jos Takahashin kahdestoista suomenkielinen manganimike kiinnostaa.

Paljon muutakin kauppohin putkahtelee, vaikka myöntää täytyy, että hyvin shonenpainotteisella otteella ollaankin liikkeellä. No, onhan siellä muutama muukin tapaus, kuten kaikkien kulinaristien suosikki Tokyo Ghoul.


JATKUVAT SARJAT

Bleach 70, Tite Kubo, 3.2. (Sangatsu Manga)
Orion 4, Yoshihiro Takahashi, 3.2. (Punainen jättiläinen)
Lindhberg 3, Ahndongshik, 10.2. (Sangatsu Manga)
Titaanien sota - Attack on Titan 12, Hajime Isayama, 10.2. (Sangatsu Manga)
Tokyo Ghoul 6, Yui Ishida, 17.2. (Sangatsu Manga)
Velhon morsian 2, Kore Yamazaki, 17.2. (Punainen jättiläinen)
One Piece 81, Eiichiro Oda, 24.2. (Sangatsu Manga)



PÄÄTTYVÄT SARJAT
 
Vahtikoirat 5, Sora Hoonoki, 3.2. (Sangatsu Manga)
Sherlock 3: Elämä pelissä, Jay, 17.2. (Punainen jättiläinen)
 
Kaksi sarjaa loppuu helmikuun aikana ja tekee tilaa tuleville uutuuksille. Sora Hoonokin muotoaan muuttavien koiraninjojen tarina Vahtikoirat päättyy viidennen osan myötä. Kaikesta tuntemattomuudesta pompanneessa sarjassa oli erikoinen ja hassun kuuloinen idea, joka kuitenkin toimi paremmin kuin etukäteen uskasi odottaa.




Samoin viimeisen kerran päättelykykyään käyttelee nykypäivän Sherlock Holmesin, tv-sarja Uuden Sherlockin mangasovituksessa.

Oikeastaan Sherlock ei sikäli ole päättyvä sarja, että sen tekijä Jay kyllä jatkaa sarjaa. Aivan näinä päivinä Japanissa aloittaa ilmestymisensä tv-sarjan neljänteen jaksoon Kiusallinen skandaali pohjaava uusi Sherlock-tarina. Tuon kertomuksen suomenkielistä julkaisua joudutaan kuitenkin vielä hyvä tovi odottamaan - jos sellaista edes tulee - joten tässä vaiheessa lienee turvallista sanoa Sherlockin päättyvän.


KUUKAUDEN ULKOMAINEN
 
Helmikuussa Pohjois-Amerikassa julkaistavien mangojen joukosta ei tarvinnut kahdesti valittavaa pohtia. Kei Sanben seinen-sarjan Erased ensimmäinen osa nimittäin julkaistaan helmikuussa englanniksi. Yen Pressin uutuus voi monelle olla tuttu myös sen japaninkielisellä nimellä Boku dake ga inai machi.

Satoru Fujinumalle annetaan mahdollisuus estää pahaa tapahtumasta.  Juuri uhkaavan tapahtuman kynnyksellä hän sinkoutuu ajassa vuosia taaksepäin omiin kouluaikoihinsa. Trillerin alku on siis kuin Naoki Urasawan kuulussa 20th Century Boysissa sillä erolla, että nyt päähenkilö todella palaa menneeseen setvimään, kuinka estää tulevaa tapahtumasta. Aikamatkustus aiheena voi tuntua puiselle ja tarjoaa epäilemättä monta tapaa ajaa tarina päin puuta, mutta Erased saa sen ainakin vaikuttamaan hienolta ajatukselta.

Kovakantinen ja 400-sivuinen ensimmäinen osa sisältää kaksi ensimmäistä alkuperäistä pokkaria, eli julkaistaan englanniksi neljässä komeassa kokoomassa. Kun myös sarjan piirroksiin, ja erityisesti kansiin, on panostettu, ei sarjaa oikein voi ohittaakaan.

Erased 1, Kei Sanbe, 21.2. (Yen Press)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Velho ja oppilas

Kaunis katsella ja kutittelee sopivasti lukijan mielikuvitusta. Niistä elementeistä on tehty yksi viime vuoden parhaista uutuusmangoista, Kore Yamazakin Velhon morsian.


Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 1/6+


Mystinen maailma ihmisten tuolla puolen 

Punaisen jättiläisen vuoden lopulla julkaisema viime hetken uutuus viehättää heti ensi selailusta.
Nuori tyttö on menettänyt elämässä aika lailla kaiken elämänhaluaan myöten. Jollain tapaa hän on päätynyt omalla polullaan kotoaan Japanista kauas Lontooseen, jossa hän on huutokaupattavana. Pian myös ostaja ilmestyy, mistä Chisen tarina vasta kunnolla alkaa.



Vaikka huutokaupatuksi tulemisen voisi luulla olevan paljon kokeneellekin se viimeinen pisara, käy Chisellä tuuri. Hänet ostaa itselleen velho, joka kertoo nimekseen Elias Ainsworth. Samalla magian taitaja ilmoittaa tekevänsä tytöstä oppilaansa - sekä morsiamensa. Tästä alkaa tutustuminen maailmaan, joka tavallisesti on ihmisten ulottumattomissa. Maailmaan, jossa elävät keijut, lohikäärmeet sekä monet muut olennot ja jossa kissoillakin on oma valtakuntansa.


Taiten toteutettu miljöö

Kore Yamazaki on ottanut sarjaansa varten selvää lukemattomasta joukosta eurooppalaisia taruolentoja ja mytologioita ja nivonut niiden avulla kasaan elävän sarjan alun. Tekstissä vilisee erilaisia kummia sanoja sekä kasvien nimiä. Tätä sarjaa kääntäessään suomentaja on saanut olla tarkkana. Käännöksen tehoa lisätäkseen julkaisija myös leikittelee erilaisilla fonteilla sen perusteella, mikä olento puhumisen hoitaa. Tehokeino on toimiva sekä silmään kaunis, kuten Yamazakin taidekin.



On mukavaa lukea vaihteeksi mangasarjaa, jossa taruolennot eivät ole japanilaista alkuperää. Vaikka parhaimmillaan yookaiden parissa on viihtynyt paremmin kuin hyvin sellaisia sarjoja kuin Kitaro ja Inuyasha lukiessa, tuntuu Velhon morsian erilaisen mytologisen lähestymistapansa vuoksi tuoreelta. Kun vahvaan tapahtumaympäristöön lisätään etenkin Eliasin hahmon ympärille luotu mystisyys, ei sarjaan oikein voi olla koukuttumatta.

Velhon morsiamen ensimmäinen osa keskittyy vasta esittelemään rikasta miljöötä. Keskiöön nousevat Yamazakin luoman maailman taikuuden lajit sekä joukko erilaisia taruolentoja. Päähenkilön ja tämän huutokaupassa ostaneen velhon menneisyydet jäävät vielä suurimmaksi osaksi pimentoon.
Varsinkaan velhosta ei vielä paljonkaan kerrota, joten lukijalle jätetään paljon nälkää jatkaa myös sarjan seuraaviin osiin.

Kun vahvaan aloitukseen lisätään sivutolkulla kauniita piirroksia, voi Kore Yamazakin todeta osaavan hommansa hyvin. Parhaimmillaan Yamazakin kuvitus on tunnelmallisissa taikuuteen liittyvissä kohtauksissa, sekä Eliasia esittelevissä ruuduissa. Chisen erikoiseen isäntään ja tämän työhön on todellakin panostettu joka saralla.



Vuoden 2016 loppupuolisko oli Suomessa vahvojen fantasiamangojen aikaa ja Velhon morsian pitää huolen siitä, että sama meno jatkuu vielä tänäkin vuonna. Sarjaa on julkaistu japaniksi tähän mennessä kuuden pokkarin verran, joten sen äärellä pääsee käymään mukavasti pitkin vuotta, kun vain malttaa odottaa seuraavan osan ilmestymistä.Ongelmaksi nouseneekin odottelu, sillä kaunista ja tunnelmallista sarjaa voisi lukea kerralla useammankin pokkarin verran. Julkitullessaan sarjan suomennosuutinen oli melkoinen yllätys, mutta ei voi valittaa kun lukijahan tässä voittaa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 käännössarjakuvat

Jälleen on tullut aika nostaa tässä blogissa esiin muutakin sarjakuvaa kuin idän ihmeitä. Mangan lisäksi Suomessa ilmestyy lehtipisteisiin ja muutamaan hassuun hyvin varusteltuun kirjakauppaan myyntiin iso kasa sarjakuvia tukulta eri kustantajia.

Tässä listauksessa kerrotaan kuluvan vuoden aikana ilmestyvät käännössarjakuvat julkaisukuukauden mukaan jaoteltuna. Myönnän, että viime vuonna vastaavaa listaa olisi voinut paremminkin päivittää. Tätä laiskuutta paikatakseni olenkin tehnyt uuden vuoden lupauksen sen puolesta, että lista olisi vuonna 2017 paremmin ajan tasalla.

Jos joku huomaa listuksessa puutteita, niin rohkeasti vain mainitkaa! En toki moisesta suutu, vaan ainoastaan tuijotan tuimasti näyttöä.

Julkaisut on merkitty listaan julkaisukuukauden mukaan siten, että tummennettu teksti tarkoittaa julkaisua, kursivoitu tekijää ja lopuksi vielä kustantaja ja mahdollinen muu tieto ilman lisämausteita.


TAMMIKUU
Aku Ankka: Näköispainos 1975, osat I-II, useita, Sanoma
Saga 5, Brian K. Vaughan & Fional Staples, Like Kustannus
Sinitakit: Nukketeatteri, Willy Lambil & Raoul Cauvin, Zoom Teufel
Tex Willer-kirjasto 37: Esmeraldan salaisuus, G.L. Bonelli & Galep, Egmont Kustannus

HELMIKUU
Asterix 13: Asterix ja rahapata, René Goscinny & Albert Uderzo, Egmont Kustannus, uusintapainos
Carl Barksin parhaat sarjat 7: Ovela Roope-setä, Carl Barks, Sanoma
Saalistajien klubi 1: Bogeyman, Valérie Mangin & Steven Dupré, Zoom Teufel
Suuri suomalainen murrekirja, Carl Barks, Sanoma

MAALISKUU
Ace - Musta vaeltaja 1, Kyoukorin, Sangatsu Manga
Alix Senator 2: Viimeinen farao, Valérie Mangin & Thierry Démarez, Apollo Kustannus 
Cage, Brian Azzarello & Richard Corben, Like Kustannus
Modesty Blase: Hidas kuolema, Peter O'Donnell, Enrique Badía Romero & Neville Colvin, Jalava Kustannus

TOUKOKUU
Avaruusagentti Valerianin seikkailuja: Tuhannen planeetan valtakunta, Jean-Claude Mézières & Pierre Christin, Jalava Kustannus
Lehtimies Tintti seikkailee 5: Ottokarin valtikka, Hergé, Otava

lauantai 7. tammikuuta 2017

Seitsemän etsintä

Maailmassa vallitsee rauha ja Villisian hattu -majatalossa on riehakkaan rento meininki, kun lähitienoilla huhuja aiheuttanut haarniskoitu hahmo astuu sisään. Britannian kuningaskunnassa on tapahtunut menneisyydessä jotain, jonka vuoksi seitsemänä kuolemansyntinä tunnetut entiset ritarit ovat kadonneet teille tietämättömille etsintäkuulutettuina rikollisina aiheuttaen yhä kunnollisessa kansassa väristyksiä.

Nämä rikolliset halutaan nyt löytää uusien valtakuntaa uhkaavien mullistuksien pakottamana, ja monen eri tahon toimesta. Nakaba Suzukin uutuusshonen alkaa vauhdikkaasti ja imaisee lukijansa nopeasti mukaansa.

7 kuolemansyntiä (Nanatsu no taizai / 七つの大罪)
Tekijä: Nakaba Suzuki
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Kim Sariola
Luettu: 2/24+
 

 



Täyttä shonenia

Heti ensisilmäyksellä 7 kuolemansyntiä vertautuu muihin kuuluihin shonensarjoihin. Aluksi Suzukin piirrokset tuovat mieleen sarjoista Fairy Tale ja Rave tunnetun Hiro Mashiman taiteen. Samoin One Piecen luojan Eiichiro Odan tyyli käväisee mielessä, vaikka onkin nykyisellään rikkaampi kuin Suzukilla tai Mashimalla.

Ensimmäisen luvun lukemisen jälkeen ajatukset Mashimasta töineen saa kuitenkin unohtaa, sillä 7 kuolemansynnin taide on paljon Ravea tai Fairy Talea elävämpää. Ensimmäinen luku seitsemää suurrikollista etsivässä sarjassa on lisäksi valmiimpaa shonenmangaa kuin mihin mikään suomennetuista lajityypin sarjoista on pystynyt. Hengeltään 7 kuolemansyntiä alkaa lukijan mielessä muistuttaa Akira Toriyaman superkuuluisaa Dragon Ballia. Vahvat hyvikset ja pahikset, rento meininki sekä pikkutuhmuudet tuovat Son Gokun kumppaneineen mieleen, mutta onneksi hyvällä tavalla, sillä 7 kuolemansyntiä ei ole kopio lajityyppinsä kuuluisasta, vaan samalla fiiliksellä etenevä omannäköisensä seikkailu.




Vahva tarinankerronta 

Tekijä kertoo kehittelemänsä tarinan vahvasti. Kahden ensimmäisen pokkarin aikana tarina etenee hyvää vauhtia, mutta ei liian nopeasti tuntuakseen tuulesta temmatulta.


Tapahtumat vaikuttavat etukäteen hyvin mietityiltä, mikä lupaa hyvää tulevia pokkareita ajatellen. Tekijällä kirkkaana mielessä pysyvän tarinahahmotelman puolesta puhuu sarjan tapa paljastaa tärkeitä asioita kahdella aikajanalla tarinan nykyisyydessä sekä takaumina menneisyydestä. Menneiden tapahtumien paljastaminen tippa kerrallaan pitää lukijan kiinnostusta yllä, sillä takaumilla tuntuu olevan oikeasti merkitystä. Niillä ei vain täytetä sivuja, vaan ne pohjustavat lukijaa ymmärtämään tulevien tapahtumien kulkua paremmin.

Oma leimaava piirteensä 7 kuolemansynnin sivuilla on myös sarjan tapa esittää pikkutuhmuuksia tämän tästä. Paljasta pintaa ei esitellä niiden kaikkein strategisimpien kehon osien muodossa, mutta muutoin päähenkilö Meliodaksen kiinnostus naisvartaloon tuodaan esiin useaan otteeseen ja monella tavalla.


Uusi asia tällaisen sisällön esittely pojille suunnatussa mangassa ei ole, mutta Suzuki tuntuu rakentaneen tästä shonenmangan tirkistelytaipumuksesta oleellisen osan päähenkilöiden välistä kemiaa. Merkille pantavaa sarjassa on myös se, että naislukijoitakin on muistettu paljaalla miesvartalolla, kun sarja hieman etenee. Shonenia lukevat muutkin kuin pojat, joten tämä tapa kosiskella lukijoita on tietysti hyvin hoksattu.




Kokonaan toinen asia on sitten se, kuinka kukanenkin kokee näiden lievien härskiyksien sopivan omiin lukumieltymyksiinsä. Ne on liitetty osaksi sarjaa tavallista taitavammin, mutta jos hameen alle kurkkailut ja rintojen huomiointi eri muodoissaan eivät ole lukijan mieleen, voi sarjan tarinan seuraaminen tuntua työltä.


Yksi "mutta"

Mikäli kuvatun kaltainen sisältö ei haittaa - tai on jopa toivottavaa - antaa 7 kuolemansyntiä lukijalleen vahvasti aloitetun tarinan, jota jatkaisi mielellään heti pidemmällekin. Ensi alkuun julkaisija Sangatsu Manga on pukannut sarjasta lehtipisteisiin kaksi pokkaria kerralla, joten vaivaisen noin kahdensadan sivun jälkeen lukemista ei tarvitsekaan heti heittää kesken. Kun vahvaan tarinaan yhdistetään toimiva ja elävä käännös, ei syitä sarjan hyllyyn jättämiselle ole helppo keksiä.

Mutta ei jotain hyvää ellei jotain huonoakin. Sarjan kohdalla on nimittäin sellainen juju, että sitä on päätetty julkaista sen ensimmäisen juonikaaren verran. Tämän kolmentoista osan mittaisen tarinanosan on kerrottu muodostavan julkaistavissa olevan järkevän kokonaisuuden, mutta että sarjan jatkosta tämän jälkeen tehdään päätös sen menestyksen perusteella. Jos siis 7 kuolemansyntiä on lukijan mieltä lämmittänyt, kannattaa sen parissa jatkaa jatkossakin, jotta ei käy kehnosti.


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tammikuun mangat 2017

Ilotulitteet on saateltu savuna ilmaan, Suomi aloittaa satavuotisen itsenäisyytensä juhlavuoden ja hiljalleen on vielä lomiaankin viettävien aika alkaa valmistautua arkiseen tammikuuhun. Vuoden ensimmäinen tulevien mangajulkaisujen katsaus on nyt julki, jotta jokainen voisi löytää myös juhlien jälkeenkin hitusen iloa elämäänsä.

Suomimangaakin tosin vaivaa pieni loppuvuoden tykityksen jälkeinen alavire. Montaa uutta pokkaria ei ole nyt mahdollista kaupasta kotiin kantaa, mutta onneksi on aina jotain.

Alkavia sarjoja ei tammikuulle ole ilmoitettu lainkaan. Samoin aina salaperäisen Ivrean tammikuun julkaisuista ei ole tietoa, mutta jos niistä tulee tammikuuta koskevaa infoa, lista toki päivittyy. Pidetään peukkuja sekä Anotherin että Aoha Riden puolesta!
 

JATKUVAT SARJAT

  

Kaksi sarjaa jatkaa taivallustaan heti tammikuussa. Räväkästi kahden pokkarin voimin aloittanut 7 kuolemansyntiä jatkuu kolmannen osan verran kuun lopussa ja Yoshihiro Takahashin koirasaagan uusin ilmentymä Orion on hankittavissa heti vuoden alussa niin ikään kolmannen pokkarin osalta. Orion pitääkin vuoden mittaan kiirettä, sillä uusi osa tulee myyntiin kerran kuussa.

Orion 3, Yoshihiro Takahashi, 5.1. (Punainen jättiläinen)

7 kuolemansyntiä 3, Nakaba Suzuki, 27.1. (Sangatsu Manga)


PÄÄTTYVÄT SARJAT

Hopeasokerimestari & Musta keiju 2, Alto Yukimura & Miri Mikawa, 5.1. (Sangatsu Manga)

Akame 5, Yoshihiro Takahashi, 20.1. (Punainen jättiläinen)




Vuoden alku saattelee kaksi sarjaa päätökseensä. Positiivisesti yllättänyt fantasiamanga sokerisista herkuista ja keijuista, Hopeasokerimestari & Musta keiju, loppuu toisen osan myötä ja tehnee tilaa tuleville lyhyille mangasarjoille.

Samoin päättyy viiden pokkarin mittainen Akame, jossa Hopeanuolesta ja Weedistä tutun ninjakoira Akamen esi-isien saavutuksia on käyty läpi. Pieni odottava tunnelma sarjan loppumisen myötä kuitenkin jää. Saman tekijän Orion on vasta alkulämmittelyissä suomenkielisen julkaisun osalta, joten on selvää, että kustantajan aikeena on sitoutua Yoshihiro Takahashin julkaisuun myös jatkossa. Mutta ylettyisikö tämä aie Orionia pidemmälle ja toisi tullessaan lisää näitä Akamen ja muiden kaltaisia lyhyitä Takahashin sarjoja? Toivotaan parasta.


KUUKAUDEN ULKOMAISET

Vaikka Suomessa vuoden alku nyt onkin hiljainen mangan kannalta, niin Pohjois-Amerikassa tilanne on mallikkaampi. Tammikuun katsaukseen on valittu kaksi julkaisua, joita kannattaa odottaa. Erityisesti ensiksi esiteltävä tuo veden kielelle.




The Girl From the Other Side: Siúil, a Rún 1, Nagabe, 10.1. (Seven Seas Entertainment)

Heti vuoden toisella viikolla Seven Seas Entertainment iskee myyntiin mangan, jota kauniimpaa katsella ei kovin helpolla tule enää loppu vuonna vastaan. The Girl From the Other Side: Siúil, a Rún -sarjan ensimmäinen osa aloittaa Shiva-tytön ja tämän demonisen kaitsijan surumielisen tarinan. Kahden toisistaan erillään pysyttelevän maailman välille sijoittuva tarina tuo asetelmaltaan vahvasti mieleen vastikään suomeksi alkaneen Velhon morsiamen, mutta lyö tämän ainakin taiteen osalta laudalta kuin tyhjää vain. Harvoin odotukset ovat minkään sarjan kohdalla aivan näin korkeissa sfääreissä, joten toivottavasti tarinan taso ei tuo taiteen nostattamaa odotusta äkillisesti alas.

Nagaben sarjan huono puoli on se, että keskeneräistä sarjaa on julkaistu Japanissa Mag Gardenin julkaisemana vasta kahden osan verran. On hienoa, että Seven Seas sarjan julkaistavakseen nappasi, mutta jos odotukset sarjan kohdalla täyttyvät, voivat kuukaudet uutta osaa odottellessa tuntua pitkiltä.



 
Dissolving Classroom, Junji Ito, 31.1. (Vertical)

Junji Iton uusin englanninkielinen julkaisu Dissolving Classroom on toinen kahdesta tammikuun englanninkielisestä. Jo aiemmin on ollut lähellä, että Iton työ nostetaan esille, joten nyt täysin uuden julkaisun myötä sen aikeen on oivallista toteutua. Useita lyhyitä tarinoita yksiin kansiin kokoavan julkaisun luvataan tarjoavan hyvin rakennettuja kauhukohtauksia yhdistettynä komediaan. Kuun viimeisestä päivästä alkaen ollaan viisaampia siinä, kannattaako kustantajan markkinointia uskoa, mutta jo pelkästään Iton ilmeikkään piirrostyylin vuoksi kannattaa yhden pokkarin mittainen julkaisu omaan hyllyynsä hankkia.