maanantai 15. tammikuuta 2018

Pahiksen kissapomot

Sangatsu Manga otti ja julkaisi joulukuun puolivälissä koko viime vuoden kiinnostavimman uuden mangan. Klassinen aihe rikollispomosta ja tämän kissasta vääntyy Bomarnin pokkarissa Pahispomo ja kissat huumorintäyteiseksi kurkistukseksi pahiskissanomistajan kulissien takaiseen arkeen.

Pahispomo ja kissat (悪のボスと猫)
Tekijä: Bomarn
Julkaisija: Sangatsu Manga
Käännös: Antti Valkama
Luettu: 1/2


Huumorimangan idea on simppeli, ja totta puhuen jo aiemmin nähty. Moni tuntee klassisen näyn rikollispomosta ja tämän kanssa viihtyvästä kissasta. Animemaailman esimerkki tästä klassisesta parivaljakosta on esimerkiksi Pokemonista tutun Rakettiryhmän pomo, Giovanni, yhdessä persianinsa kanssa.

Mutta mitä paatunut rikollispomo tekee kissansa kanssa silloin, kun kukaan ei ole näkemässä? Kissoilla itselläänkin on vahva käsitys omasta tilastaan, aivan kuten menestyvää rikollisimperiumia pyörittävällä pääjehullakin. Osuuko erilaisten pomosielujen elämä hyvin yksiin ja kuka loppujen lopuksi onkaan kenen pomo? Lopulta Pahispomo ja kissat onkin huumorintäyteinen kuvaus kissojen ja isäntänsä arkisesta yhteiselosta. Asetelmaa ei voi pitää missään nimessä omaperäisimpänä mahdollisena, mutta tämä pokkari osaa silti repiä aiheestaan tuoreentuntuiset naurut.




Pahispomo ja kissat on nopeaa luettavaa. Tekstiä sarjakuvassa ei juurikaan ole, kaksisivuisten lukujen otsikoita ja Pomon pahaenteistä naurua lukuun ottamatta. Tässä on yksi sarjan vahvuuksista, sillä liiallisen puheen voisi hyvin nähdä vesittävän leikkisän pahaenteisen tunnelman Pomon ympäriltä.

Puhumattomuudestaan huolimatta Pomo on läsnä sarjassa onnistuneemmin kuin ihmiset useissa muissa kissasarjakuvissa. Pomo ei ole vain etäinen kulissi, vaan aidosti kissojen ohella yksi hahmoista, joiden kautta kissa-arkea tarkastellaan. Kun Pomon asema paatuneena rikollisena pysyy lukijan mielessä, on jo mangan tavanomainen asetelmakin onnistuttu kiepauttamaan hauskaksi vitsiksi.



Alunperin oli tarkoitus, että Pahispomo ja kissat jäisi yhden pokkarin mittaiseksi hupailuksi, mutta eihän asia sitten mennytkään näin. Hyvää ideaa ei raaskittu jättää jatkokäyttämättä, ja nyt Japanissa on julkaistu sarjan toinen pokkari, josta suomalainen kustantaja on jo tehnyt tarjouksen. Toivotaan, että toinenkin osa jatkaa samalla huvittavalla linjalla, eikä Bomarn joudu kierrättämään samoja vitsejä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Prinsessan henkijahti

Arina Tanemuran sarjoja nähtiin Egmontin julkaisemana suomeksi vuosina 2005-2011 neljän sarjan verran. Näistä ensimmäisenä julkaistu, kolmeosainen Time Stranger Kyoko myös aloitti suomenkielisten shojosarjojen julkaisun. Nyt Tanemuran töihin tarttuu Sangatsu Manga tuomalla kaksitoistaosaisen Prinsessa Sakuran markettien ja kirjakauppojen sarjakuvahyllyä sulostuttamaan.

 
Prinsessa Sakura (Sakura hime kaden / 桜姫華伝)
Tekijä: Arina Tanemura
Käännös: Kim Sariola
Julkaisija: Sangatsu Manga
Luettu 1/12 (ilmestyy 12.1.2018)




Alunperin Prinsessa Sakura julkaistiin Japanissa vuodesta 2008 alkaen Ribon-lehdessä. Tanemura toisin sanoen aloitti Prinsessa Sakuran pian The Gentlemen's Alliance Cross -sarjansa jälkeen. Suomessa kahden sarjan julkaisun välillä ehti kulua kuutisen vuotta ja julkaisijakin vaihtua aiemmin Tanemuran sarjoja julkaisseen Egmontin lopetettua mangajulkaisut kokonaan.

Sangatsu Mangan uudessa avauksessa miellyttää erityisesti se, että julkaistavaksi on uskallettu ottaa heti sarja, jolla on hieman reippaammin pituutta. Yli kymmenen pokkarin mittaiset shojosarjat eivät ole Suomessa kovin tavallinen näky, joten Prinsessa Sakuraa tervehtii ilolla ainakin tästä syystä.

Sarjan päähenkilö on neljätoistavuotias Sakura, joka on jo syntyessään luvattu puolisoksi prinssi Ooralle pääkaupunki Heian-kyōhon, eli nykyiseen Kiotoon. Syrjäseudulla eristäytynyttä elämää viettänyt prinsessa on sukua aiemmin mainetta keränneelle prinsessa Kaguyalle, jonka tehtävän muinaisten hirviöiden hävittäjänä Sakura vaikuttaa perineen.




Sarja sijoittuu Heian-kauden Japaniin, eli karkeasti ottaen tuhannen vuoden takaiseen aikaan. Historialliset elementit ovat sarjassa mukana kuitenkin vain kevyesti Tanemuran ottaessa sarjalleen vapauksia esimerkiksi pukeutumisessa. Tietysti myös sarjaan tärkeänä osana kuuluvat hirviöt vievät osan historiallisesta miljööstä taka-alalle fantasian päästessä enemmän esiin. Etäisenä vertauksena Sakuran seikkailu nostaa mieleen Rumiko Takahashin Inuyashan ja sen katkeamattoman yookaikuvaston sekä sarjan kamppailut näitä olentoja vastaan.




Aivan alkuun Prinsessa Sakura tuntuu hieman hapuilevalta. Tanemura itse tunnustaakin ensimmäisen luvun tuottaneen enemmän ongelmia kuin yleensä hänen aloittaessaan uuden sarjan. Tekijän ote kuitenkin paranee jo ensimmäisen osan aikana ja Prinsessa Sakura onkin sarjana juuri sitä, mitä tutulta mangakalta voi odottaa. Nuori päähenkilö, orastavat kinkkiset ihmissuhteet ja runsas rasterien käyttö ovat kaikki tuttuja elementtejä. Unohtamatta tietenkään hahmojen valtavia silmiä.



Arina Tanemura on myös aina ollut kova jutustelemaan kuulumisiaan mangapokkariensa sivuilla. Nämä jutustelut ovat aina olleet hauskaa luettavaa niiden näyttäessä pienen siivun kiireisen manga-ammattilaisen arjesta sekä kurkistuksen japanilaisen popkulttuurin muoti-ilmiöistä yhden henkilön suosikkien kautta.

Prinsessa Sakurasta on helppo pitää. Siis siinä tapauksessa, ettei lukija satu kaihtamaan söpöydessään yltäkylläisiä sarjakuvaruutuja, naiivia päähenkilöä, pinkkejä kansia... Niin, ja edelleen niitä suuria silmiä. Jos nämä eivät tuota ongelmia, niin pokkariin voi hyvinkin kuvitella tarttuvansa.

Täällä ainakin jo odotellaan seuraavaa osaa, vaikka ensimmäinenkään ei ole vielä tätä kirjoittaessa lehtipisteisiin ehtinyt. Hyvän varustelutason kirjakaupoista pitäisi jo löytyä, ainakin jos onnistuu vielä sellaisen löytämään.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Lainavartaloissa

Sangatsu Mangan mangauutuus on jälleen sarjakuvasovitus isossa teatterilevityksessä olleesta animaatiosta. Viime vuosina tälläkin tavalla tutuksi tulleen Mamoru Hosodan työstä ei tällä kertaa ole kyse. Nyt on vuorossa toisen ison ohjaajanimen, Makoto Shinkain, kertomuksesta.



 Your name 1
Kimi no na wa / 君の名は
Makoto Shinkai
Ranmaru Kotone
Sangatsu Manga

Suomen ensi-iltaan Your namen alkuperäinen animeversio tuli huhtikuussa 2017, eli kahdeksan kuukautta Japanin ensi-illan jälkeen. Aivan teatteriesityksen imusta ei mangaversio siis voi myyntejään repiä, mutta toisaalta pienen tauon jälkeen nyt on hyvä hetki palata jo mahdollisesti tuttuun tarinaan uudessa formaatissa. Samalla voi vilkaista, mitä uutta sarjakuvakerronta tarinalle mahdollisesti antaa.

Jos taas elokuva alkaa kiinnostaa vasta sarjakuvan jälkeen, niin dvd-julkaisun kautta leffan pääsee tietty edelleen katsomaan.


Nuoret eri maailmoista
 
Your namen pääosissa nähdään kaksi nuorta, maalaistyttö Mitsuha sekä tokiolaispoika Taki. Elämäänsä tylsistynyt Mitsuha toivoo, että voisi elää täysin toisenlaista elämää. Toive toteutuukin pian yllättävällä tavalla, kun hän herää eräänä aamuna Takin kehossa. Samoin Taki löytää itsensä Mitsuhan vartalosta.



Erikoinen tapaus ei nuorien onneksi kuitenkaan ole pysyvä, ja molemmat pääsevät korjaamaan kommelluksia, joita toinen on toisen elämään tahattomasti aiheuttanut. Taki ja Mitsuha löytävät myös keinon viestiä keskenään. Tästä onkin hyötyä, sillä sama osien vaihto tapahtuu useamman kerran viikossa, mistä syntyy molemminpuolinen tarve suoriutua ei vain omasta, vaan myös toisen elämästä.

Samalla haastava tilanne tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden. Kun itse ei enää ehkä löydä oikeita tapoja hoitaa asioitaan, tai näkee ne vain tylsänä puurtamisena, tarjoaa kehonvaihto uuden näkökulman sekä konkreettisesti toisen ihmisen kautta, että kiertoteitse nuorten tarkastellessa toisen tekemiä valintoja jälkikäteen.


Maaseutu ja kaupunki

Japanilaisen elämänmenon kaksi ääripäätä, miljoonakaupungin ihmisvilinä ja maaseudun pikkukaupungin rauhaisampi elämä, ovat suomalaislukijan silmään kiinnostava vastakkainasettelu. Maaseudun elämää esitellään esimerkiksi shintolaisuuden uskomusten kautta, mikä tuo sinänsä turvallisen tuttuun kahden nuoren tarinaan eksottisen lisän. Toivottavasti tämänkaltainen kuvaus lisääntyy tulevissa pokkareissa, sillä nyt se jää vielä hitusen liikaa muiden elementtien varjoon.



 
Suurkaupungin ja maaseudun eroa korostetaan tarinassa myös kielen eroilla. Suomennoksessa tämä näkyy esimerkiksi maalaisten puheessa sellaisina sanoina kuin "mie" ja "myö". Ratkaisu ei täysin tyydytä, vaikka eroa puheenparsiin se eittämättä tuo.

Alkuperäinen japaninkielinen teksti on epäilemättä käyttänyt maan eri murteita tehdäkseen alueelliset erot selviksi, mutta suomennoksessa sama murreratkaisu ei täysin toimi.  Nyt suomennoksen murreilmaisuihin sisältyvät alueelliset mielleyhtymät Suomen kartalla nousevat liikaa esille, mikä ei ole toivottava tilanne selvästi Japaniin sijoittuvassa tarinassa. Ehkä ratkaisu tuntuisi paremmalta, mikäli sarja sijoittuisi täysin keksittyyn maailmaan. Käännösratkaisu saa varmasti myös kannatusta, joten tällä kommentilla ei sarjan lukematta jättämistä kuitenkaan kannattane perustella.


Teknisesti oivaa kerrontaa

Ranmaru Kotonen sarjakuvasovitus ei ole täysin ongelmaton. Shinkain animaatioiden olennainen piirre, valolla leikittely, on otettu mukaan Your namen mangaversioon. Ongelma on kuitenkin siinä, että ruutujen runsaat valoisuuteen pyrkivät efektit saavat sarjakuvan näyttämään valjulta. Mangasta on tietysti haluttu tehdä Shinkain tyylin näköinen, mutta valitettavasti kaikki animaation kikat eivät sarjakuvana toimi. Hahmojen kasvonpiirteet ja monien ruutujen taustattomuus korostavat valjua vaikutelmaa.

Paremmin Kotone onnistuu sarjakuvassa teknisesti, eikä hän ensimmäistä kertaa sarjakuvaa ammattimaisesti olekaan tekemässä. Esimerkiksi Dark Horsen englanniksi julkaisemasta Blood C -sarjasta tuttu tekijä kykenee tekemään hyvin eroa siihen, milloin Mitsuha ja Taki ovat omassa kropassaan ja milloin elävät lainavartaloissa. Lukija ei putoa kärryiltä, vaikka eroa hahmojen välille ei pystykään ulkonäön kautta piirtämään.



Lähtökohta ei Your namessa ole aivan yhtä kiinnostava kuin joissain muissa Shinkain tarinoissa, mutta ainakin alku lupaa hyvää myös jatkolle. Paljon sarjasta kokonaisuutena tulee määrittämään se, kuinka maaseudun ja kaupunkimiljöön kontrasti saadaan pysymään kiinnostavana ja kuinka päähenkilöiden välinen suhde tulee kehittymään. Ensimmäinen kolmannes petasi tarpeeksi kiinnostavan alun, jotta jatkon haluaa lukea, huolimatta ongelmista piirroksissa ja mielipiteitä jakavasta käännöksestä.

Lisäksi Your namen julkaisu luo toiveita siitä, että myös tulevaisuudessa Shinkain elokuvien mangatulkintoja pääsisi suomeksi lukemaan. Esimerkiksi Hoshi no koen mangaversio kelpaisi suomeksi koska vain, vaikka Vertical sen aikookin ensi vuonna englanniksi julkaista.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Peto kypsyy

Arki koittaa Kumatetsu-pedolle ja tämän oppilaakseen ottamalle ihmispoika Kyutalle ihmisten huomiokyvyn tuolla puolen sijaisevassa Jutengai-rinnakkaismaailmassa. Poika ja peto -mangan toinen osa parantaa ensimmäisestä ja antaa kasvutarinaan tarttumapintaa.
 
Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)
Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Janne Mökkönen
Luettu: 2/4


Toisessa osassa kertomus alkaa kulkea kiinnostavammin kuin alustukseksi jääneessä ensimmäisessä pokkarissa. Kumatetsu ja Kuyta jättävät kodin taakseen tutkiakseen maailmaa tarkemmin ja selvittääkseen, mitä on todellinen voima. Ihmismäisten eläinpetojen kansoittama rinnakkaismaailma on paljon yhtä kaupunkia suurempi ja sen koluamiseen vierähtää tovi. Vuosien vierittyä Kuytaa odottaa vieläkin tuntemattomampi maailma tämän sattuessa vahingossa takaisin ihmisten maailmaan, missä hän tapaa ikäisensä nuoren naisen, Kaeden.



Kuitenkin kahden fyysisen maailman tutkimista tärkeämpään rooliin nousee Kyutan ja Kumatetsun sisin, jota kumpikin toisen läsnäolon pakottamana joutuu tarkastelemaan niin väkinäiseltä kuin se heistä ehkä tuntuukin.

Kumatetsu saa pian Kuytan ilmestymisen jälkeen huomata elämän olleen helpompaa silloin, kun huolehdittavana oli vain oma napa. Nuoren ihmisen päästyä Kumatetsun asuntoon, karhumaisesta pedosta onkin tullut yksinhuoltaja kamppailulajitaiturin lisäksi.


 

Poika ja peto esittää päähenkilöiden perhesiteet rikkinäisinä. Shibuyan ihmisvilinästä saapunut Kyuta karttaa jäljellä olevaa sukuaan ja Kumatetsu on aina huolehtinut itsestään ilman läheisiä. Kahden eri maailmoista ponnistavan henkilön asema on hyvin samanlainen, mutta omiin yksinäisiin poteroihinsa tottuneina ei yhteiselokaan ota sujuakseen. Kotitöiden ja harjoituksien lisäksi arkea täyttää huuto ja melu kahden yksinäisen opetellessa riitojen kautta ottamaan toisen huomioon.




Aivan kuten aiemmissakin Mamoru Hosodan tarinoissa, ovat perhesiteet tässäkin tarinassa tärkeässä osassa. Niitä ei esitetä yhtä selkeästi kuin kahden sisaruksen varttumista tarkastelevassa Susilapsissa tai sukukeskeisessä Summer Warsissa, vaan ne ovat läsnä hienovaraisempina nyansseina. Poika ja peto on Hosodan aiempia töitä toiminnallisempi Kyutan ottaessa oppia taistelutekniikoissa turkin peittämältä opettajaltaan ja tähän lähtökohtaan Hosoda on osannut tuoda pehmeämmät arvot taitavasti esiin. Myös sarjakuvatulkinnan tehnyt Renji Asai tuntuu hoksanneen tasapainon tarinan kahden eri puolen välillä ja välittää sen ruutuihin mukavalla otteella.

Kuten sanottua, on toinen pokkari Poikaa ja petoa edeltäjäänsä parempi. Aika kuluu pokkarin mittaan hujauksissa ja Kyuta varttuu nuoreksi mieheksi, mutta vauhdista huolimatta tarinan teemat ovat selkeämpiä ja näin koukuttavampia.



Tuleviin pokkareihin voi ennustaa lisää sopeutumisvaikeuksia ja tunteiden käsittelyn hankaluutta. Ote on nyt oikea, joten toivottavasti se myös pysyy tällä tasolla. Toisen osan lopussa ollaan jo tarinan puolivälissä ja toivottavasti alun verkkauteen ei enää ole paluuta. Poika ja peto alkaa nyt todella muistuttaa sarjakuvasovitusta Mamoru Hosodan työstä pelkän yksinkertaisen fantasiasarjan sijaan.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Suurien tunteiden kokoelma

Ihmissuhteisiin keskittyvät shojomangat ovat viime aikoina olleet pitkälti Ivrean heiniä. Sangatsu Mangan julkaisema yksiosainen lyhyttarinoiden kokoelma Pyhäkön kulkukissat iskee tähän samaan suoneen ja vieläpä varsin onnistuneesti.

Pyhäkön kulkukissat (神社の杜のノラ猫君 / Jinja no mori no noraneko-kun)
Tekijä: Chiyori
Julkaisija: Sangatsu Manga
Alkuperäinen julkaisu: Shogakukan ja Betsucomi-lehti
Suomennos: Antti Valkama



Nimikkotarina Pyhäkön kulkukissat on kolmen luvun mittainen kertomus maaseudulle sijoittuvasta shintopyhäköstä ja kahdesta siellä toisensa tapaavasta nuoresta.

Sekä Nagilla että Satsukilla on taustallaan ongelmallisia perheasioita, joihin he hakevat etäisyyttä Nagin enon hoitamasta pyhäköstä. Romanttinen tarina rakentuu miellyttäväksi kokonaisuudeksi, jota ei haittaa ollenkaan asetelman perinteisyys. Sarjan tekijä Chiyori paljastaa tarinan valmistumisen olleen hankala prosessi, mutta valmiissa työssä tätä ei huomaa. Pyhäkkö, sen lähettyvillä norkoilevat kissat ja kesän mukanaan tuoma kaskaiden siritys luovat tunnelman, joka tuo tarinaan ripauksen raukeutta.


Pokkarin kaksi muuta tarinaa ovat luvun mittaiset Kummitustaloon eksyneet sekä Ei koulua, vaan sinua varten.

Autioituneessa talossa tapaavien kahden nuoren ensikohtaamisia leimaa kepeys. Tapaamisten teeskennelty huolettomuus karisee kuitenkin pian esiin nousevan, toisen nuorista kokeman suuren menetyksen tieltä. Kummitustaloon eksyneet tarjoaa yllättävän aitoja tunteita, joiden varassa lyhyt tarina kantaa helposti loppuun saakka.



Viimeistä tarinaa lukuun ottamatta koko pokkari on hyvin onnistunut kokonaisuus, eikä Ei koulua, vaan sinua varten ole sekään mikään suuri rimanalitus. Mangakan kehittymisen pystyy aistimaan sitä mukaa, kun pokkaria lukee pidemmälle. Chiyorin ammattilaisuran aloittanut Ei koulua, vaan sinua varten ei vain yllä vertailussa kahden muun tarinan tasolle.

Pänttääjätytön ja laiskanlaisen pojan välinen, kouluun sijoittuva orastava ihastuminen ei tarjoa tarinan tai ympäristön osalta erikoista koukkua. Kun tekijällä on vielä harjoiteltavaa tunteiden ilmaisussa, ei Pyhäkön kulkukissojen viimeinen tarina pääse enää yllättämään kahden muun lailla.



Aina ei pidä antaa kannen kertoa liikoja. Pyhäkön kulkukissojen vihreän ja oranssin sävyiset kannet ja varsin pirteä kansikuva kätkevät sisäsivujen suuret tunteet liiankin hyvin. Tämä pokkarillinen pikkutarinoita oli lukukokemuksena mieluisa ja osoittaa, että shojoromantiikkaa voi tehdä taiten myös lyhyessä muodossa.

Jos Sangatsun astuminen Ivrean reviirille yksiosaisilla tyttöjen mangoilla tarkoittaa tällaista tasoa, on vain toivottava, että lisää olisi tulossa. Suomessa tuntemattomien tekijöiden oneshotteja ei välttämättä ole helppoa kahlata läpi julkaisukelpoista sarjakuvaa etsittäessä, mutta tällaisen onnistumisen myötä linjalle jää väkisinkin odottamaan jatkoa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Lukiopoika jännän äärellä

Nuorella lukiolaisella Tsukiyoda Sadamella on selkeä käsitys maailmasta. Mitä tahansa teetkin, pidä teon hyödyt mielessä ja vältä pyyteettömyyttä. Kuinka tällä ajatusmaailmalla päädytään pelastamaan maailmaa?

Kuinka maailma pelastetaan (月夜田定の世界の救い方 / Tsukiyoda Sadame no sekai no sukuikata)
Tarina: Shigahaku
Taide: Ryu Usui
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Square Enix & Gangan Joker -lehti 2013
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.20€


Erikoinen missio
Sadamen maailma mullistuu, kun hänet yllätetään kadulla täysin työntämällä sormet hänen takamukseensa. Käsittämättömän teon tekijä on vanha ukko, joka selittää jotain maailman pelastamisesta ja esittelee asian todistavaa puhelinsovellusta.

Tästä alkaa Sadamen tarina maailman yhä uudestaan pelastavana sankarina, joka toteuttaa puhelimeensa ilmestyviä tehtäviä muilta salassa. Jos hän epäonnistuu tehtävässään, se on maailman menoa.




Onni onnettomuudessa, että ensimmäinen tehtävä on niinkin yksinkertainen kuin alushousujen varastaminen naispuoliselta luokkatoverilta. Kiinni jäädessä pervon leima olisi varma, mutta ainakin tehtävä on toteutettavissa. Eri asia onkin sitten vakuuttaa Sadame itsensä ottamaan vanhan miehen puheet totena, eikä ikääntyneen mielen hourailuina. Uskooko Sadame vanhaa miestä ajoissa ja ottaa taakakseen pikkuhousujen anastamisen, vai kohtaako maailmaa tuho?

Päähenkilö Sadame muistuttaa ulkonäöltään Death Noten Light Yagamia, mikä nostatti sarjasta mielikuvan tämän tähdittämästä ecchi-komediasta. Lukemisen päätteeksi mielikuva ei ota laantuakseen. Sadame ja Light ovat pitkälti samannäköisiä, minkä lisäksi molemmat saavat yllättäen käsiinsä keinon, jolla säädellä maailman kohtaloa.

Tietenkään Death Note ja Kuinka maailma pelastetaan eivät ole ainoat sarjat, joissa päähenkilölle tällainen mahdollisuus annetaan. Ehkä yhtäläisyyksien näkeminen selittyy sillä, että näkemällä Shigahakun ja Ryu Usuin sarjassa erikoisen pastissin, tarjoaa Kuinka maailma pelastetaan lukijalleen enemmän, kuin sillä pelkästään omilla avuilla on mahdollista antaa.

Pitääkö vai eikö pitää?
Tässä vaiheessa osa sarjaan tutustuvista tuumannee lukeneensa tarpeekseen. Kuinka maailma pelastetaan ei todellakaan ole joka lukijan sarja. Häröjen kohtausten ohella kuvituskin tarjoaa paikoin kahtiajakavaa materiaalia esimerkiksi märkien t-paitojen muodossa. Kovin vihjailevaksi ruutujen sisältö ei silti yllä, vaan pysyttelee varsin kesynä.



 
Ilmaan nousee kysymys, että kuinka tällainen sisältö on edes pokkariin päätynyt? On tietysti hyvä, että tirkistely ei tapahdu pelkästään tirkistelyn itsensä vuoksi, vaan on mukana tarinan ehdoilla, ainakin moneen muuhun sarjaan verrattuna. Mutta löytääkö tällainen sarja lukijansa, kun tarina itsessään on jakaa lukijat varmasti kahteen leiriin ja fan servicen osalta rohkeampaa kamaa löytyy suomeksikin julkaistuista sarjoista, kuten shonenkunkku One Piecestä?

Kuinka maailma pelastetaan jättää hieman orvon olon. On mukavaa, että omalaatuisesta huumoristaan huolimatta sarja ei sorru juurikaan halpaan tirkistelyyn. Tarina kuitenkin jää hieman laahaamaan Tsukiyodan liian heppoisten tehtävien vuoksi ja överiksi vetävä eeppisyys, johon aiheella on mahdollista päästä, jää valitettavasti puuttumaan. Sarjan ensimmäinen puolisko tyytyy näpräilemään koulussa tyttöjen ympärillä, vaikka mikä tällaisella idealla estäisi revittelemästä enemmänkin? Miksi alushousut viedään saman luokan tytöltä? Miksei julkisuudessa keikkuvalta seksisymbolilta?


 

Käännös on Tammen muiden mangojen lailla tehty suoraan japanista, eikä se pahemmin kompastele parista lyömävirheestä huolimatta. Suomennoksessa säilytetty japanilainen tapa kirjoittaa nimet sukunimi edellä on mukava valinta. Asiasta mainitaan erikseen lukijoille, mutta valintaa ei perustella, mikä jättää pohtimaan, miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Hyvä kuitenkin, että on, sillä nimet sointuvat näin kivasti.

Kaksiosainen Kuinka maailma pelastetaan on erikoinen sarja, joka ei varmasti sovi kaikille, mutta jos huumorintajussasi on kieroon menevä sivujuonne, kannattanee ainakin kokeilla.




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Pohjoisen taikaa

Neljännessä Velhon morsiamessa melkoiseksi tarinankertojaksi osoittautunut Kore Yamazaki tasoittaa Chisen ja Eliaksen erikoisen suhteen turbulensseja ja tuo sarjan meille kotoisaan Pohjolaan.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 4/7+


Edellisessä Velhon morsiamessa Chise matkasi Islantiin sikäläisen velhon kotikonnuille.  Nyt, tuliperäisen saaren kätkemien lohikäärmeiden joukossa, Chise saa kuulla isännältään Lindeliltä muutamia tapauksia opettajansa Eliaksen menneisyydestä.

Kallopäisen taikuuden taitajan todellinen olemus on ollut läpi sarjan ensimmäisten osien varsinainen sipuli. Siitä on kuorittu kerta kerralta enemmän irti, mutta vieläkään ei ydintä saavutettu. Neljäs pokkari kuitenkin jättää aiheen, ainakin hetkeksi, tyydyttävään pisteeseen. Selvää on, että Eliaksen olemuksesta kuullaan vielä, mutta onneksi lukijan uteliaisuus on nyt ainakin jotenkin täytetty.

Mutta ei Elias ole sarjan ainoa kiinnostava hahmo. Chisellä itselläänkin taitaa olla vielä menneisyydessään asioita, joista lukijoilla ei ole vielä hajuakaan, tai joihin on vain etäisesti viitattu. Jokainen ruutu ja sivu tuo lisää ihmeteltävää, ja ihmetellä täytyykin, kuinka se on osattu tehdä ilman, että lukija turhautuu.

Velhon morsian on täynnä toinen toistaan vaikuttavampia ruutuja, mutta tämä nousee ylitse muiden.

 
Suomi mangan kartalle

Hahmoista kiinnostavin on suomalaisin silmin kuitenkin Islannissa majaansa viettävä Lindel, jonka voi ymmärtää viettäneen merkittävän osan ajastaan Suomessa.

"Venäjä liikehtii levottomasti. Samoin Norja ja Ruotsi... Et voi ikuisesti vaeltaa eläiminesi suurvaltojen nenän alla."

Suoraan ei siis Suomea mainita, mutta mikä muukaan Ruotsin, Norjan ja Venäjän lähellä sijaitsisi?
Ja jos pelkkä jossittelu ei riitä, niin onneksi asiaan on saatavilla myös Yamazakin oma vahvistus. Puhtaalla lomareissulla kesällä Suomessa käynyt mangaka vastasi aiheeseen Tammen Antti Valkamalle ja kyllä, Lindel on suomalainen. Suomi on siis, melkein, mainittu sarjakuvassa toiselta puolen maailmaa.



 
Lisääkin Suomi-mainintoja voi olla myöhemmin luvassa. Mutta toisaalta voi olla, ettei niitä tulekaan. Yamazaki ei ole asiaa lyönyt lukkoon, joten jos aihe kiinnostaa, ei auta kuin toivoa ja lukea sarjaa jatkossakin. Ehkä hyvät myyntiluvut meilläpäin saisivat tekijän heltymään ja ripauttamaan mukaan lisää Lindeliä?

Tai sitten on vain parempi antaa sarjan kulkea omaan tahtiinsa ja katsoa, mihin suuntaan tapahtumat etenevät.

Velhon morsian on edelleen hyvä sarjakuva ja neljäs osa tähän astisista kiinnostavin. Neljäs osa piti tapahtumat vahvasti Pohjoismaissa molemmilla kerrotuilla aikatasoilla ja viidennenkin voi jo kantaa kaupasta kotiin. Jos et vieläkään ole sarjaan tutustunut, niin jokohan kohta olisi aika?



Olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista: