lauantai 5. elokuuta 2017

Arkista eloa aroilla

Aron morsianten julkaisutahti Suomessa on viime aikoina ollut toivottoman hidas, sillä Japanin tahti on otettu kiinni jo aikaa sitten. Onneksi Aron morsiamet sentään yhä jatkuu suomeksi, sillä sarja on ehdottomasti mangan parhaimmistoa.

Aron morsiamet (Otoyomegatari / 乙嫁語り)
Tekijä: Kaoru Mori
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Luettu: 9/9+ (tässä osa 9)
Hinta: 6.20€



Aron morsianten yhdeksännessä osassa keskitytään edellisestä pokkarista tutun Pariyan elämään. Pienet katsaukset tehdään myös muutamien muiden tuttujen hahmojen, kuten aivan alusta saakka mukana kulkeneiden Amiran ja Karlukin, kuulumisiin.




Pariya on siinä iässä, että isä on alkanut etsiä hänelle aviopuolisoa. Yksi ehdokas onkin löytynyt, mutta niin Pariya itse kuin tämän vanhemmatkin epäilevät, onko tästä kunnolliseksi vaimoksi.
Ympäröivän yhteiskunnan miesvaltaisuus ja totunnaisten tapojen tiukka noudattaminen eivät oikein osu yksiin Pariyan oman luonteen kanssa. Suurissa ihmisjoukoissa kömpelö ja muissa tilanteissa räväkkä nuori nainen ei ole sitä, mitä vaimolta odotetaan ja siksi naimakaupat saavat useammankin epäröimään. Pariya kuitenkin kasvaa henkilönä ja saa lisää itseluottamusta, joten ehkä avioituminenkin on vielä joskus mahdollista.




Aron morsianten yhdeksäs osa on, kuten aiemmatkin, hyvän tuulen sarjakuvaa eksoottiseen ympäristöön sijoitettuna. Kaikkea sarjassa tapahtuvaa leimaa raukea arkisuus, mihin edes muutamat epäonnen hetket - kuten maantierosvot tai klaanien välinen eripura - eivät tee säröä.

Tarinallisesti Pariyan kasvu henkilönä ja jännittävät hetket ennen mahdollista avioliittoa jatkavat siitä mihin kahdeksas osa jäi. Aiempien pokkarien pienet haparoinnit esimerkiksi seitsemännen osan rintavammissa tunnelmoinneissa ovat jääneet taakse ja Kaoru Mori on saanut jälleen kiinni siitä tenhoavasta eksotiikasta, joka ensimmäisistä sarjan osista välittyi.




Morin piirrokset ovat edelleen kauniita katsella ja tekevät ison työn siinä, että Aron morsiamet nousee perusmangaa korkeammalle tasolle. Vaikka sarjan nykyinen julkaisutahti on Suomessa hidas sen kirittyä jo aikaa sitten Japanin tahdin kiinni, on kerran vuodessakin julkaistava yksinäinen pokkari hienoimpia mangatapauksia suomalaisella mangakentällä. Tässä osassa Morin yksityiskohtaiset piirrokset pääsevät korkeimpiin sfääreihin Pariyan taidokkaiden leipäkoristeluiden kautta.


Sarja on romantisoitu kuvaus Keski-Aasian elämästä 1800-luvulla. Arjen pahimpien murheiden puuttuminen ei häiritse kuitenkaan alkuunkaan, sillä eskapismia tarvitaan ja sarja onnistuu valitsemallaan tiellä niin hyvin, että kaikenlaisiin mukavuuksiin tottunut 2000-luvun eläjäkin haluaisi sen pohjalta tuosta menosta osansa. Jos Aron morsiamet ei vielä syystä tai toisesta ole tuttu, on nyt korkea aika korjata tämä erhe. Jos taas mangasarjat eivät yleensä ole juurikaan kiinnostaneet, kannattaa tälle sarjalle antaa siinäkin tapauksessa mahdollisuus.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Shibuyasta rinnakkaismaailmaan

Mamoru Hosodan viime vuonna Suomen ensi-iltansa saaneen Poika ja peto -animaation sarjakuvasovitus on kolmas Hosodan elokuvaan perustuva suomennettu manga.

Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)
Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Janne Mökkönen
Luettu: 1/4
Hinta: 6.20€

 

Jo Hosodan aiemmista töistä, Summer Warsista ja Susilapsista tavalla tai toisella tutut ihmistä muistuttavat eläinhahmot ovat uusimmassa sarjassa vielä aiempia selkeämmin esillä. Yksin toimeen tuleva nuori poika Kyuta näet päätyy Tokion Shibuyan kaupunginosasta rinnakkaismaailma Jutengaihin, jota asuttavat antropomorfiset olennot yhtäläisyyksineen niin ihmisiin kuin erilaisiin nisäkkäisiinkin.

Kaiken lisäksi vastahankainen Kyuta päätyy yhden tällaisen, ihmisen ja karhun sekoituksen, Kumatetsun oppilaaksi. Samalla Jutengain maailma hiljalleen avaa salojaan Kyutalle. Rauhaisan maan ilmapiirissä on aistittavissa jonkinlaisen konfliktin siemen.


Jutengai muistuttaa monessa mielessä ihmisten asuttamaa maailmaa. Erojakin toki on, joista selkeimpänä tietenkin sen asukkaiden ulkomuoto. Muista eroista silmiinpistävä on esimerkiksi se määrä katanoita, johon Jutengaissa törmää.




Sarjan asetelma muistuttaa Japanin vahvasta tarinaperinteestä henkiolentoineen. Tarina kuitenkin selväksi sen, etteivät Jutengain asukit ole jumaluuksia. Toisaalta he eivät ole ihmisiäkään, eli kyse on aivan omasta porukastaan. Tällä koitetaan tehdä pesäeroa muihin japanilaiskertomuksiin, joissa yksittäinen ihminen vaeltaa rinnakkaismaailmassa. Päällimmäisenä verrokkina mieleen nousee Hayao Miyazakin kuulu Henkien kätkemä -animaatioelokuva.
 
Yhden neljänneksen perusteella on vielä mahdoton sanoa, kuinka omanlaisensa tarina Poika ja peto lopulta on. Sarjaa on helppo lukea ja sen keveys sopii oivasti kesälukemistoon, mutta yhden pokkarin jälkeen se ei toisaalta jätä suurta nälkää jatkaakaan. Aiempiin Hosodan elokuvien mangasovituksiin verrattuna Pojasta ja pedosta puuttuu tuoreuden tuntu, joka viehätti sekä Summer Warsissa että Susilapsissa.


Suurin tenho jatkaa sarjan parissa johtuukin juuri Hosodan meriiteistä, sillä aiemman kokemuksen mukaisesti myös Poika ja peto voi vielä harpata eteenpäin ja ottaa lukijansa kertariuhtaisulla mukaan. Tarina on vielä alussa ja monta mutkaa oletettavasti edessäpäin.

Laiskanlaisesti koukuttavasta alusta huolimatta on kuitenkin hienoa nähdä myös Poika ja peto suomeksi. Julkaisupäätös tuo jatkuvuutta kustantajan nimikkeisiin ja tietysti myös vaientaa pohdinnat siitä, olisiko sarja lukemisen arvoinen. Nyt se on helppoa itse päätellä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Seikkailu ilmojen teillä

Viime vuonna vahvasti aloittanut Ahndongshikin mangasarja Lindbergh vie nuoren päähenkilön kauemmas kuin tämä nuoressa elämässään edes pystyi aiemmin kuvittelemaan. Lindberghin toinen ja kolmas osa sisältävät suvantoja, mutta lopulta seikkailu ottaa taas tuulta, kun neljäs pokkari siintää horisontissa.


Lindbergh (リンドバーグ)
Tekijä: Ahndongshik
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Juha Mylläri
ISBN: 978-952-16-1956-4
Luettu: 3/8 (tässä osat 2-3)



 
Vanhempansa menettänyt Knit jakaa isänsä intohimon lentämisestä. Elduran maan ensimmäisen pokkarin lopussa jättänyt nuori poika saa apua maahan yllättäen saapuneelta salaperäiseltä muukalaiselta Sharkilta ja monen mutkan kautta elämä ilmojen teillä alkaa häämöttää Knitin kotimaan jäädessä taakse.

Lentäminen on Lindberghin kantava teema. Sarjan nimikko-otukset lindberghit ovat liskojen kaltaisia eläimiä, joilla on evoluution tuoma kyky liikkua taivaita pitkin takajalkojensa potkuvoiman avulla. Varsinaista lentämistä lindberghien meno ei ole, mutta ihmisen apuvälineiden myötä paluusta maanpinnalle ei tarvitse huolehtia liian pian.




Lindberghin toisessa ja kolmannessa pokkarissa ison osan sivutilasta vie lentokilpailu Shantosin kaupungissa, kuten sarjan teemaan sopii. Lindberghillä lentämisen saloja opetteleva Knit osallistuu kisaan hartioillaan yllättävä panos maaliin selviämisen puolesta. Samalla vanhat sivuhahmot on Sharkia lukuunottamatta Knitin matkan edetessä sysätty syrjään ja uusi kööri porukkaa kärrätty esiin. Ensimmäisen osan lopun tapahtumien jälkeen tarinankerronta nopeasti tasaantuu uuden tarinankaaren alkaessa kehittyä. Paikoin tasaantuminen on liiankin tehokasta reippaan seikkailufantasian leijaillessa liiankin matalaan suvantoon.



Juuri kun alkaa vaikuttaa siltä, että Lindberghin ruuti pääsee kuivumaan, esittelee tekijä sarjastaan uuden puolen. Suurvaltana itsensä mielellään näkevän Grana Rossan valtion laajentumishimo ja asevarustelu tuovat uuttaa henkeä sarjaan, joka Shantosin lentokilpailun myötä uhkasi ajautua pelkäksi Knitin ympärillä pyöriväksi pienen piirin kasvutarinaksi.

Kahdesta nyt luetusta pokkarista vahvempi on sarjan kolmas osa. Toinen pokkari romutti heti alussa ensimmäisen osan kaksi suurta mysteeriä paljastamalla ne tuosta vaan jo ennen kuin lukija oli ehtinyt asettua kunnolla aloilleen. Tämän jälkeen sai odottaa aivan kolmannen osan lopulle ennen seuraavia kiinnostavia mysteerejä, eikä kutkuttavalta - joskin odotetulta - cliffhangeriltakaan lopulta välty. Lehtipisteissä jo kuudenteen osaan yltänyt sarja välttää sittenkin vielä väljähtämisen, joten eiköhän ole syytä tsekata sarja loppuun saakka.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Ihmisyyden luonto

Kore Yamazakin tunnelmallisen fantasiamangan Velhon morsiamen kolmannessa pokkarissa Chise oppii jälleen uutta ympäröivästä taikamaailmasta. Samaan aikaan Chisen henkilö kasvaa ja alkaa tuntua lukijasta aidommalta.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 3/7+


Japanissa seitsemään pokkariin ehtinyt Velhon morsian on vakuuttanut jo kahden pokkarin jälkeen. Ensimmäisessä osassa lukija koukutettiin sarjan äärelle esittelemällä monipuolisen fantasiamaailman erilaisia ominaisuuksia. Samaa jatkettiin sarjan toisessakin osassa ja samalla saatiin mukaan myös seikkailuntuntua ja valotettiin ripauksen verran Chisen uuteen maailmaan tuoneen velhon, Elias Ainsworthin, hahmoa.



Kolmannessa osassa raotetaan taas hiven Eliasin edessä olevaa verhoa, kuitenkaan oikeasti kertomatta juuri mitään. Chiselle paljastuu, ettei hän oikeastaan tunne lainkaan olentoa, joka on hänen ostajansa ja opettajansa. Kallopäisen maagin perimmäinen olemus on alusta saakka ollut häilyvä, mutta nyt Eliasilta viedään lähes loppukin hänessä nähtävissä olleesta ihmisyydestä.

Taikuudessa vahvan Eliasin paljastuessa viimeistään nyt muuksikin kuin kallopäiseksi hiippariksi, löytää Chise samalla itsestään niitä ihmisenä olon ominaisuuksia, jotka hänestä ovat puuttuneet rikkinäisestä lapsuudesta saakka. Chise alkaa tuntea myös Eliasta kohtaan uudella tavalla, eikä vähin tunteista ole pelko. Toisaalta myös Chisen lämpimät tunteet maagia kohtaan ovat selkeämmät.



Kaksi päähenkilöä ovat paljastumassa ja kehittymässä toisistaan hyvin erilaisiksi. Enää lukija ei voi olla kysymystä itseltään, että voiko tällä tarinalla olla onnellinen loppu? Kahdesta erilaisesta maailmasta tulevien hahmojen odotti aluksi voivan löytää toisensa, mutta onko Elias sittenkin liiaksi irti jopa taikuuden maailmasta, jotta elo vielä kaukaisemman - ihmisen - kanssa sujuisi? Entä onko Chise liiaksi ihminen halutakseen jäädä pysyväksi osaksi keijujen, lohikäärmeiden ja joidenkin vielä erikoisempien olentojen täyttämää todellisuutta?



Velhon morsiamen kolmas osa jatkaa vahvalla linjalla, jolla sitä edeltävät pokkarit tekivät jo hyvää työtä. Tässä pokkarissa huomio kiinnittyi sarjan herkkävireisyyteen kuvata tapahtuvia muutoksia ja tunnetiloja. Tuntuu jopa jossain määrin väärältä yrittää pukea sanoiksi sitä, mitä Chise ympärillään kokee. Ehdottomasti paras tapa yrittää ymmärtää sarjan nyansseja on lukea sitä itse löytäen kentien myös omia tulkintoja.

torstai 4. toukokuuta 2017

Mustan kissan tango

Eläinsarjakuvat tuntuvat löytävän Suomessa lukijansa. Hopeanuoli ja sen ympärille rakentunut maailma koirien turpaan mättämisineen on tässä joukossa aivan oma lukunsa, mutta myös perinteisemmälle eläinmenolle tuntuu olevan kysyntää. Näin voi päätellä siitä, että tasaiseen tahtiin jokin uusi eläimiin keskittyvä mangasarja päätetään julkaista. Tällä kertaa kyse on Kyoukorinin kissamangasta Ace - Musta vaeltaja.

Ace - Musta vaeltaja (Kuroneko Ace / 黒猫エース)
Tekijä: Kyoukorin
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Suvi Mäkelä
Hinta: 6.20€
Luettu: 1/4


Sarjan nimikkokissa Ace on kulkukatti, joka ei turhia luota ihmisiin. Se on tottunut tulemaan toimeen omillaan ja näin selviytyäkseen valmis käyttämään myös kynsiään. Karusta kulkukissan arjesta muistuttaa sen oikean silmän poikki kulkeva pitkä arpi.


Mutta joskus myös paljon nähnyt kollikin yllättyy, sillä vastaan voi tulla luotettavakin ihminen ja tarjota vaikka herkkupalan. Eikä Ace kokonaan maailman raadollisuuden edessä ole taipunut, sen osoittaa kissan tapa suhtautua itseään heikompiin lajitovereihin. Vaikka luonne vetää yksinäiseen vaelteluun, tarvittaessa Ace on valmis auttamaankin. Kovan kuoren alla on yhä olemassa pehmeä ydin, joka muistaa oman elämän kovat ajat ja osaa tätä kautta asettua muiden asemaan ja tuntea sympatiaa.

Ace - Musta vaeltaja on lämminhenkinen kertomus kovia kokeneesta katujen kissasta. Sarjaa lukee vaivattomasti keveämmän lukemisen tarpeeseen, mutta helposta lähestymisestä huolimatta lukija jää kaipaamaan pientä lisärosoisuutta joko itse päähenkilön luonteeseen tai sitten maailmaan Acen ympärillä. Nyt sarjaa vaivaa taipumus tasapaksuun etenemiseen, vaikka kertomuksen tapahtumat hengeltään periaatteessa eroavatkin toisistaan.




Ongelman muodostavat sarjan kissatappelut, eli toimintakohtaukset, joiden kuvaustapa toisaalta sopii nuorimmille lukijoille, mutta toisaalta myös tuntuu hieman liian lepsulta. Monenlaisista kissamangoista koostuvan Neko Punch -lehden sivuilla näiden kahden piirteen yhdistäminen ehkä toimii osana monen sarjan soppaa, mutta omana pokkarinaan sarjaan kaipaisi selkeämpää otetta joko toiminnallisuuden tai silkan hengailun suuntaan. Nyt sarja on parhaimmillaan toisen suomennetun kissamangan, Chi's Sweet Homen, tasolla esimerkiksi huumorin ja sarjan mukavien hetkien osalta, mutta jättää toiminnan ja jännityksen ystävät odottamaan enemmän.



Mutta silti. Vihdoin lisää kissamangaa! Vahvasti koirapainotteisessa suomennetun eläinmangan valikoimassa Ace toivottavasti löytää paikkansa ja kissojen ystävät, sillä vaikka koirat mukavia eläimiä ovatkin, ei kissasarjojen vähäisyyttä voi kuin voivotella.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mytologista lumoa

Viime vuoden lopulla tenhoavasti startannut Kore Yamazakin Velhon morsian jatkaa hyvällä otteella myös toisessa pokkarissa.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 2/7+



Velhon morsiamen ensimmäinen osa koukutti nopeasti rikkaalla, taikuudella ja taruolennoilla kyllästetyllä, maailmallaan. Samalla kaikesta kuitenkin näki, että episodimaisuuteen taipuvaisten ensimmäisten lukujen tehtävänä oli lähinnä saada lukija kiinnostumaan. Tärkeä tehtävä, mutta tämän takia sarjan varsinaisesta tarinasta ei juuri irronnut sanottavaa.

Nyt toisen pokkarin myötä myös tarina alkaa avautua. Päähenkilön, nuoren Chisen, erikoinen luonne poikkeuksellisen taipuvaisena ja voimakkaana velhouden taidoissa saattaa tämän opinnot toden teolla alkuun. Chisen omaksuessa kokonaisen uuden maailman ihmeitä, tarjotaan lukijalle ohessa ensimmäisen pokkarin tavoin eurooppalaisesta mytologiasta ja kasvimaailmasta kumpuavaa rikasta kielenkäyttöä ja kauniita kuvia.


Nuoren Chisen oppilaakseen ostanut velho Elias Ainsworth näyttää ajattelevan Chisessä olevan potentiaalia myös puolisoksi. Toisessa osassa nuoren ihmisen ja olemukseltaan salaperäisenä pysyttelevän kallopäisen magian taitajan suhde syveneekin, ainakin Chisen osalta. Vaikka kahden toisistaan kovasti eroavan olennon suhteessa voikin yhä aistia jännitettä, on siinä mukana yhä enemmän myös lämpöä.



Velhon morsiamen toinen osa jatkaa ensimmäisen pokkarin esittelemää vahvaa linjaa ja itse asiassa parantaakin tästä. Tarina etenee kauniin rauhallisella tavalla antaen lukjalle sekä jännitettävää että rauhallisempia suvantokohtia, joiden aikana pohtia sarjasta paljastettuja ihmeitä. Samoin kannattaa pysähtyä ihailemaan Yamazakin kuvitusta, joka toimii niin itsessään ilman tekstejä kuin tekstin kanssakin kuljettaen molemmin keinoin tarinaa soljuvasti eteenpäin. Mihin kolmas osa tarinan hahmokemioita ja tapahtumia vie, on asia jota ei oikein jaksaisi odottaa selvittävänsä.

Katso myös sarjan ensimmäisen osan arvostelu.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mangaa maaliskuuhun

Taas yksi kuukausi vaihtui toiseen ja uusi uutuusmangan kierros kierähtää tämän blogin esiteltäväksi. Maaliskuu tarjoaakin mukavasti jotain uutta, jotain tuttua ja sokerina pohjalla jotain harvinaisempaa.

Ennen varsinaisia uutuuslistauksia on vielä hyvä palata sen verran helmikuuhun, että huolimatta Ivrean ympärillä velloneesta salaperäisyydestä, sai kustantaja aivan kuun lopussa kauppoihin Aoha Riden viidennen sekä Anotherin kolmannen osan. Valitettavasti maaliskuussa ei Ivrealta uutta ulos pukkaa, mutta odotellessahan voi ottaa vaikka uusintakierroksen jo ilmestyneistä pokkareista.



JATKUVAT SARJAT

Orion 5, Yoshihiro Takahashi, 3.3. (Punainen jättiläinen)
Lindbergh 4, Ahndongshik, 24.3. (Sangatsu Manga)
7 kuolemansyntiä 4, Nakaba Suzuki, 24.3. (Sangatsu Manga)
Trinity Blood 19, Kiyo Kyojyo & Thores Shibamoto, 31.3. (Sangatsu Manga)

Edellä esitellyn keskeneräisten sarjojen listan ehdoton helmi on kuluvan kuun viimeinen päivä julkaistava Trinity Bloodin 19. osa. Edeltävän pokkarin ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta, joten sarjan ystäviä sen ilmestyminen varmasti lämmittää jo itsessään. Sen lisäksi nämä harvemmin julkaistavat sarjat tuovat mukavasti väriä kauppojen hyllyille, kun useammin ilmestyvien sarjojen rinnalta löytää harvinaisempaakin herkkua.

Trinity Blood on tässä päässä näppäimistöä lähdössä luettavaksi aivan alusta saakka, joten aivan hetkeen uutuuspokkari ei vielä tule ajankohtaiseksi, mutta ehdoton poiminta maaliskuun loppupuolen kauppareissulla on 7 kuolemansynnin neljäs osa. Kolmas pokkari hieman tasasi kahden ensimmäisen osan tykitystä, mutta jatkoi silti sen verran vahvasti eteenpäin, ettei neljättä kauaa malta omasta hyllystä erossa pitää.


ALKAVAT SARJAT

Ace - Musta vaeltaja 1, Kyoukorin, 17.3. (Sangatsu Manga)

 
Maaliskuussa saadaan viimein vuoden ensimmäinen uutuussarja luettavaksi, mikäli kustantajan pelimerkit pysyvät positiivisina, eikä painokone kosahda saatika jakeluauto simahda. Monen monista kissamangoistaan tunnetun Neko Punch -lehden sivuilta ponnistaa myös tämäkin sarja, Ace - Musta vaeltaja, jonka kanssa saman lehden sivuilta myöskin suomijulkaisuun on ponnistanut aiemmin Neiti Koume, tiikeriraita.

Kaikenkarvaisia koiria onkin julkaisukalenteriin mahtunut viime aikoina varsin paljon, joten kissarakkaat mangan ystävät tervehtinevät ilolla tätä uutuutta. Mustan vaeltajan nimikkokissa Ace on on kulkuri, jolla pysyvää kattoa ei pään päällä ole. Tassut vievät milloin minnekin ja vastassa on aina uusia tuttavuuksia, joiden tapaamisesta tämä neliosainen uutuus rakentuu, sekä hyvässä että vähemmän hyvässä.

Jää nähtäväksi, millä tavalla tämän uusimman kissamangan vetovoima vertautuu muihin, mukavan lämminhenkisiin, kissasarjoihin, kuten mainittuun Neiti Koumeen sekä Chi's Sweet Home -sarjaan, mutta uutuus on aina uutuus ja otetaan ilolla vastaan.

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Mitä tulee englanniksi julkaistavaan mangaan, on maaliskuun aikana hyvä tarttua yhä ajankohtaiseen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen.

Ichi-F: A Worker's Graphic Memoir of the Fukushima Nuclear Power Accident, Kazuto Tatsuta, 7.3. (Kodansha)



Vuoden 2011 maaliskuussa Japanin lähettyvillä tapahtui voimakas maanjäristys, joka aiheutti hyökyaallon, jota puolestaan seurasi Japanin kolmanneksi atomipommitukseksikin kutsuttu Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Osa voimala-alueen reaktoreista ei kestänyt alueelle päässeiden tulvavesien aiheuttamaa kuormitusta. Seurauksena oli ympäri maailmaa sydämen tykytyksiä aiheuttanut ydinonnettomuus, jonka vuoksi monet maat muokkasivat energiastrategioitaan, ydinvoimakriitikot helistelivät sanallisia sapeleitaan ja mitähän kaikkea vielä.

Sopivasti kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen Kodansha julkaisee englanniksi palkitun Fukushimasta kertovan sarjakuvan Ichi-F: A Worker's Graphic Memoir of the Fukushima Nuclear Power Accident. Kuten sarjakuvan pitkästä nimestä voi jo lukea, on sarjakuvan tekijällä Kazuto Tatsutalla omakohtaista kokemusta onnettomuudesta, ja etenkin sen jälkien siivoamisesta ydinsäteilyllä kyllästetyllä voimala-alueella. Sarjakuvaa lukevien kansanosien iloksi Tatsutalla on myös sarjakuvan tekoon vaadittavia kykyjä ja näin ajankohtaiseen aiheeseen paneutuminenkaan ei vaadi omalta mukavuusalueelta poistumista, vaan livahtaa luettavaksi mukavasti osana harrastusta. Yli 500-sivuisessa teoksessa riittääkin luettavaa, minkä parissa harrastella.