tiistai 12. joulukuuta 2017

Lainavartaloissa

Sangatsu Mangan mangauutuus on jälleen sarjakuvasovitus isossa teatterilevityksessä olleesta animaatiosta. Viime vuosina tälläkin tavalla tutuksi tulleen Mamoru Hosodan työstä ei tällä kertaa ole kyse. Nyt on vuorossa toisen ison ohjaajanimen, Makoto Shinkain, kertomuksesta.



 Your name 1
Kimi no na wa / 君の名は
Makoto Shinkai
Ranmaru Kotone
Sangatsu Manga

Suomen ensi-iltaan Your namen alkuperäinen animeversio tuli huhtikuussa 2017, eli kahdeksan kuukautta Japanin ensi-illan jälkeen. Aivan teatteriesityksen imusta ei mangaversio siis voi myyntejään repiä, mutta toisaalta pienen tauon jälkeen nyt on hyvä hetki palata jo mahdollisesti tuttuun tarinaan uudessa formaatissa. Samalla voi vilkaista, mitä uutta sarjakuvakerronta tarinalle mahdollisesti antaa.

Jos taas elokuva alkaa kiinnostaa vasta sarjakuvan jälkeen, niin dvd-julkaisun kautta leffan pääsee tietty edelleen katsomaan.


Nuoret eri maailmoista
 
Your namen pääosissa nähdään kaksi nuorta, maalaistyttö Mitsuha sekä tokiolaispoika Taki. Elämäänsä tylsistynyt Mitsuha toivoo, että voisi elää täysin toisenlaista elämää. Toive toteutuukin pian yllättävällä tavalla, kun hän herää eräänä aamuna Takin kehossa. Samoin Taki löytää itsensä Mitsuhan vartalosta.



Erikoinen tapaus ei nuorien onneksi kuitenkaan ole pysyvä, ja molemmat pääsevät korjaamaan kommelluksia, joita toinen on toisen elämään tahattomasti aiheuttanut. Taki ja Mitsuha löytävät myös keinon viestiä keskenään. Tästä onkin hyötyä, sillä sama osien vaihto tapahtuu useamman kerran viikossa, mistä syntyy molemminpuolinen tarve suoriutua ei vain omasta, vaan myös toisen elämästä.

Samalla haastava tilanne tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden. Kun itse ei enää ehkä löydä oikeita tapoja hoitaa asioitaan, tai näkee ne vain tylsänä puurtamisena, tarjoaa kehonvaihto uuden näkökulman sekä konkreettisesti toisen ihmisen kautta, että kiertoteitse nuorten tarkastellessa toisen tekemiä valintoja jälkikäteen.


Maaseutu ja kaupunki

Japanilaisen elämänmenon kaksi ääripäätä, miljoonakaupungin ihmisvilinä ja maaseudun pikkukaupungin rauhaisampi elämä, ovat suomalaislukijan silmään kiinnostava vastakkainasettelu. Maaseudun elämää esitellään esimerkiksi shintolaisuuden uskomusten kautta, mikä tuo sinänsä turvallisen tuttuun kahden nuoren tarinaan eksottisen lisän. Toivottavasti tämänkaltainen kuvaus lisääntyy tulevissa pokkareissa, sillä nyt se jää vielä hitusen liikaa muiden elementtien varjoon.



 
Suurkaupungin ja maaseudun eroa korostetaan tarinassa myös kielen eroilla. Suomennoksessa tämä näkyy esimerkiksi maalaisten puheessa sellaisina sanoina kuin "mie" ja "myö". Ratkaisu ei täysin tyydytä, vaikka eroa puheenparsiin se eittämättä tuo.

Alkuperäinen japaninkielinen teksti on epäilemättä käyttänyt maan eri murteita tehdäkseen alueelliset erot selviksi, mutta suomennoksessa sama murreratkaisu ei täysin toimi.  Nyt suomennoksen murreilmaisuihin sisältyvät alueelliset mielleyhtymät Suomen kartalla nousevat liikaa esille, mikä ei ole toivottava tilanne selvästi Japaniin sijoittuvassa tarinassa. Ehkä ratkaisu tuntuisi paremmalta, mikäli sarja sijoittuisi täysin keksittyyn maailmaan. Käännösratkaisu saa varmasti myös kannatusta, joten tällä kommentilla ei sarjan lukematta jättämistä kuitenkaan kannattane perustella.


Teknisesti oivaa kerrontaa

Ranmaru Kotonen sarjakuvasovitus ei ole täysin ongelmaton. Shinkain animaatioiden olennainen piirre, valolla leikittely, on otettu mukaan Your namen mangaversioon. Ongelma on kuitenkin siinä, että ruutujen runsaat valoisuuteen pyrkivät efektit saavat sarjakuvan näyttämään valjulta. Mangasta on tietysti haluttu tehdä Shinkain tyylin näköinen, mutta valitettavasti kaikki animaation kikat eivät sarjakuvana toimi. Hahmojen kasvonpiirteet ja monien ruutujen taustattomuus korostavat valjua vaikutelmaa.

Paremmin Kotone onnistuu sarjakuvassa teknisesti, eikä hän ensimmäistä kertaa sarjakuvaa ammattimaisesti olekaan tekemässä. Esimerkiksi Dark Horsen englanniksi julkaisemasta Blood C -sarjasta tuttu tekijä kykenee tekemään hyvin eroa siihen, milloin Mitsuha ja Taki ovat omassa kropassaan ja milloin elävät lainavartaloissa. Lukija ei putoa kärryiltä, vaikka eroa hahmojen välille ei pystykään ulkonäön kautta piirtämään.



Lähtökohta ei Your namessa ole aivan yhtä kiinnostava kuin joissain muissa Shinkain tarinoissa, mutta ainakin alku lupaa hyvää myös jatkolle. Paljon sarjasta kokonaisuutena tulee määrittämään se, kuinka maaseudun ja kaupunkimiljöön kontrasti saadaan pysymään kiinnostavana ja kuinka päähenkilöiden välinen suhde tulee kehittymään. Ensimmäinen kolmannes petasi tarpeeksi kiinnostavan alun, jotta jatkon haluaa lukea, huolimatta ongelmista piirroksissa ja mielipiteitä jakavasta käännöksestä.

Lisäksi Your namen julkaisu luo toiveita siitä, että myös tulevaisuudessa Shinkain elokuvien mangatulkintoja pääsisi suomeksi lukemaan. Esimerkiksi Hoshi no koen mangaversio kelpaisi suomeksi koska vain, vaikka Vertical sen aikookin ensi vuonna englanniksi julkaista.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Peto kypsyy

Arki koittaa Kumatetsu-pedolle ja tämän oppilaakseen ottamalle ihmispoika Kyutalle ihmisten huomiokyvyn tuolla puolen sijaisevassa Jutengai-rinnakkaismaailmassa. Poika ja peto -mangan toinen osa parantaa ensimmäisestä ja antaa kasvutarinaan tarttumapintaa.
 
Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)
Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Janne Mökkönen
Luettu: 2/4


Toisessa osassa kertomus alkaa kulkea kiinnostavammin kuin alustukseksi jääneessä ensimmäisessä pokkarissa. Kumatetsu ja Kuyta jättävät kodin taakseen tutkiakseen maailmaa tarkemmin ja selvittääkseen, mitä on todellinen voima. Ihmismäisten eläinpetojen kansoittama rinnakkaismaailma on paljon yhtä kaupunkia suurempi ja sen koluamiseen vierähtää tovi. Vuosien vierittyä Kuytaa odottaa vieläkin tuntemattomampi maailma tämän sattuessa vahingossa takaisin ihmisten maailmaan, missä hän tapaa ikäisensä nuoren naisen, Kaeden.



Kuitenkin kahden fyysisen maailman tutkimista tärkeämpään rooliin nousee Kyutan ja Kumatetsun sisin, jota kumpikin toisen läsnäolon pakottamana joutuu tarkastelemaan niin väkinäiseltä kuin se heistä ehkä tuntuukin.

Kumatetsu saa pian Kuytan ilmestymisen jälkeen huomata elämän olleen helpompaa silloin, kun huolehdittavana oli vain oma napa. Nuoren ihmisen päästyä Kumatetsun asuntoon, karhumaisesta pedosta onkin tullut yksinhuoltaja kamppailulajitaiturin lisäksi.


 

Poika ja peto esittää päähenkilöiden perhesiteet rikkinäisinä. Shibuyan ihmisvilinästä saapunut Kyuta karttaa jäljellä olevaa sukuaan ja Kumatetsu on aina huolehtinut itsestään ilman läheisiä. Kahden eri maailmoista ponnistavan henkilön asema on hyvin samanlainen, mutta omiin yksinäisiin poteroihinsa tottuneina ei yhteiselokaan ota sujuakseen. Kotitöiden ja harjoituksien lisäksi arkea täyttää huuto ja melu kahden yksinäisen opetellessa riitojen kautta ottamaan toisen huomioon.




Aivan kuten aiemmissakin Mamoru Hosodan tarinoissa, ovat perhesiteet tässäkin tarinassa tärkeässä osassa. Niitä ei esitetä yhtä selkeästi kuin kahden sisaruksen varttumista tarkastelevassa Susilapsissa tai sukukeskeisessä Summer Warsissa, vaan ne ovat läsnä hienovaraisempina nyansseina. Poika ja peto on Hosodan aiempia töitä toiminnallisempi Kyutan ottaessa oppia taistelutekniikoissa turkin peittämältä opettajaltaan ja tähän lähtökohtaan Hosoda on osannut tuoda pehmeämmät arvot taitavasti esiin. Myös sarjakuvatulkinnan tehnyt Renji Asai tuntuu hoksanneen tasapainon tarinan kahden eri puolen välillä ja välittää sen ruutuihin mukavalla otteella.

Kuten sanottua, on toinen pokkari Poikaa ja petoa edeltäjäänsä parempi. Aika kuluu pokkarin mittaan hujauksissa ja Kyuta varttuu nuoreksi mieheksi, mutta vauhdista huolimatta tarinan teemat ovat selkeämpiä ja näin koukuttavampia.



Tuleviin pokkareihin voi ennustaa lisää sopeutumisvaikeuksia ja tunteiden käsittelyn hankaluutta. Ote on nyt oikea, joten toivottavasti se myös pysyy tällä tasolla. Toisen osan lopussa ollaan jo tarinan puolivälissä ja toivottavasti alun verkkauteen ei enää ole paluuta. Poika ja peto alkaa nyt todella muistuttaa sarjakuvasovitusta Mamoru Hosodan työstä pelkän yksinkertaisen fantasiasarjan sijaan.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Suurien tunteiden kokoelma

Ihmissuhteisiin keskittyvät shojomangat ovat viime aikoina olleet pitkälti Ivrean heiniä. Sangatsu Mangan julkaisema yksiosainen lyhyttarinoiden kokoelma Pyhäkön kulkukissat iskee tähän samaan suoneen ja vieläpä varsin onnistuneesti.

Pyhäkön kulkukissat (神社の杜のノラ猫君 / Jinja no mori no noraneko-kun)
Tekijä: Chiyori
Julkaisija: Sangatsu Manga
Alkuperäinen julkaisu: Shogakukan ja Betsucomi-lehti
Suomennos: Antti Valkama



Nimikkotarina Pyhäkön kulkukissat on kolmen luvun mittainen kertomus maaseudulle sijoittuvasta shintopyhäköstä ja kahdesta siellä toisensa tapaavasta nuoresta.

Sekä Nagilla että Satsukilla on taustallaan ongelmallisia perheasioita, joihin he hakevat etäisyyttä Nagin enon hoitamasta pyhäköstä. Romanttinen tarina rakentuu miellyttäväksi kokonaisuudeksi, jota ei haittaa ollenkaan asetelman perinteisyys. Sarjan tekijä Chiyori paljastaa tarinan valmistumisen olleen hankala prosessi, mutta valmiissa työssä tätä ei huomaa. Pyhäkkö, sen lähettyvillä norkoilevat kissat ja kesän mukanaan tuoma kaskaiden siritys luovat tunnelman, joka tuo tarinaan ripauksen raukeutta.


Pokkarin kaksi muuta tarinaa ovat luvun mittaiset Kummitustaloon eksyneet sekä Ei koulua, vaan sinua varten.

Autioituneessa talossa tapaavien kahden nuoren ensikohtaamisia leimaa kepeys. Tapaamisten teeskennelty huolettomuus karisee kuitenkin pian esiin nousevan, toisen nuorista kokeman suuren menetyksen tieltä. Kummitustaloon eksyneet tarjoaa yllättävän aitoja tunteita, joiden varassa lyhyt tarina kantaa helposti loppuun saakka.



Viimeistä tarinaa lukuun ottamatta koko pokkari on hyvin onnistunut kokonaisuus, eikä Ei koulua, vaan sinua varten ole sekään mikään suuri rimanalitus. Mangakan kehittymisen pystyy aistimaan sitä mukaa, kun pokkaria lukee pidemmälle. Chiyorin ammattilaisuran aloittanut Ei koulua, vaan sinua varten ei vain yllä vertailussa kahden muun tarinan tasolle.

Pänttääjätytön ja laiskanlaisen pojan välinen, kouluun sijoittuva orastava ihastuminen ei tarjoa tarinan tai ympäristön osalta erikoista koukkua. Kun tekijällä on vielä harjoiteltavaa tunteiden ilmaisussa, ei Pyhäkön kulkukissojen viimeinen tarina pääse enää yllättämään kahden muun lailla.



Aina ei pidä antaa kannen kertoa liikoja. Pyhäkön kulkukissojen vihreän ja oranssin sävyiset kannet ja varsin pirteä kansikuva kätkevät sisäsivujen suuret tunteet liiankin hyvin. Tämä pokkarillinen pikkutarinoita oli lukukokemuksena mieluisa ja osoittaa, että shojoromantiikkaa voi tehdä taiten myös lyhyessä muodossa.

Jos Sangatsun astuminen Ivrean reviirille yksiosaisilla tyttöjen mangoilla tarkoittaa tällaista tasoa, on vain toivottava, että lisää olisi tulossa. Suomessa tuntemattomien tekijöiden oneshotteja ei välttämättä ole helppoa kahlata läpi julkaisukelpoista sarjakuvaa etsittäessä, mutta tällaisen onnistumisen myötä linjalle jää väkisinkin odottamaan jatkoa.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Lukiopoika jännän äärellä

Nuorella lukiolaisella Tsukiyoda Sadamella on selkeä käsitys maailmasta. Mitä tahansa teetkin, pidä teon hyödyt mielessä ja vältä pyyteettömyyttä. Kuinka tällä ajatusmaailmalla päädytään pelastamaan maailmaa?

Kuinka maailma pelastetaan (月夜田定の世界の救い方 / Tsukiyoda Sadame no sekai no sukuikata)
Tarina: Shigahaku
Taide: Ryu Usui
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Square Enix & Gangan Joker -lehti 2013
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.20€


Erikoinen missio
Sadamen maailma mullistuu, kun hänet yllätetään kadulla täysin työntämällä sormet hänen takamukseensa. Käsittämättömän teon tekijä on vanha ukko, joka selittää jotain maailman pelastamisesta ja esittelee asian todistavaa puhelinsovellusta.

Tästä alkaa Sadamen tarina maailman yhä uudestaan pelastavana sankarina, joka toteuttaa puhelimeensa ilmestyviä tehtäviä muilta salassa. Jos hän epäonnistuu tehtävässään, se on maailman menoa.




Onni onnettomuudessa, että ensimmäinen tehtävä on niinkin yksinkertainen kuin alushousujen varastaminen naispuoliselta luokkatoverilta. Kiinni jäädessä pervon leima olisi varma, mutta ainakin tehtävä on toteutettavissa. Eri asia onkin sitten vakuuttaa Sadame itsensä ottamaan vanhan miehen puheet totena, eikä ikääntyneen mielen hourailuina. Uskooko Sadame vanhaa miestä ajoissa ja ottaa taakakseen pikkuhousujen anastamisen, vai kohtaako maailmaa tuho?

Päähenkilö Sadame muistuttaa ulkonäöltään Death Noten Light Yagamia, mikä nostatti sarjasta mielikuvan tämän tähdittämästä ecchi-komediasta. Lukemisen päätteeksi mielikuva ei ota laantuakseen. Sadame ja Light ovat pitkälti samannäköisiä, minkä lisäksi molemmat saavat yllättäen käsiinsä keinon, jolla säädellä maailman kohtaloa.

Tietenkään Death Note ja Kuinka maailma pelastetaan eivät ole ainoat sarjat, joissa päähenkilölle tällainen mahdollisuus annetaan. Ehkä yhtäläisyyksien näkeminen selittyy sillä, että näkemällä Shigahakun ja Ryu Usuin sarjassa erikoisen pastissin, tarjoaa Kuinka maailma pelastetaan lukijalleen enemmän, kuin sillä pelkästään omilla avuilla on mahdollista antaa.

Pitääkö vai eikö pitää?
Tässä vaiheessa osa sarjaan tutustuvista tuumannee lukeneensa tarpeekseen. Kuinka maailma pelastetaan ei todellakaan ole joka lukijan sarja. Häröjen kohtausten ohella kuvituskin tarjoaa paikoin kahtiajakavaa materiaalia esimerkiksi märkien t-paitojen muodossa. Kovin vihjailevaksi ruutujen sisältö ei silti yllä, vaan pysyttelee varsin kesynä.



Ilmaan nousee kysymys, että kuinka tällainen sisältö on edes pokkariin päätynyt? On tietysti hyvä, että tirkistely ei tapahdu pelkästään tirkistelyn itsensä vuoksi, vaan on mukana tarinan ehdoilla, ainakin moneen muuhun sarjaan verrattuna. Mutta löytääkö tällainen sarja lukijansa, kun tarina itsessään on jakaa lukijat varmasti kahteen leiriin ja fan servicen osalta rohkeampaa kamaa löytyy suomeksikin julkaistuista sarjoista, kuten shonenkunkku One Piecestä?

Kuinka maailma pelastetaan jättää hieman orvon olon. On mukavaa, että omalaatuisesta huumoristaan huolimatta sarja ei sorru juurikaan halpaan tirkistelyyn. Tarina kuitenkin jää hieman laahaamaan Tsukiyodan liian heppoisten tehtävien vuoksi ja överiksi vetävä eeppisyys, johon aiheella on mahdollista päästä, jää valitettavasti puuttumaan. Sarjan ensimmäinen puolisko tyytyy näpräilemään koulussa tyttöjen ympärillä, vaikka mikä tällaisella idealla estäisi revittelemästä enemmänkin? Miksi alushousut viedään saman luokan tytöltä? Miksei julkisuudessa keikkuvalta seksisymbolilta?



Käännös on Tammen muiden mangojen lailla tehty suoraan japanista, eikä se pahemmin kompastele parista lyömävirheestä huolimatta. Suomennoksessa säilytetty japanilainen tapa kirjoittaa nimet sukunimi edellä on mukava valinta. Asiasta mainitaan erikseen lukijoille, mutta valintaa ei perustella, mikä jättää pohtimaan, miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Hyvä kuitenkin, että on, sillä nimet sointuvat näin kivasti.

Kaksiosainen Kuinka maailma pelastetaan on erikoinen sarja, joka ei varmasti sovi kaikille, mutta jos huumorintajussasi on kieroon menevä sivujuonne, kannattanee ainakin kokeilla.




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Pohjoisen taikaa

Neljännessä Velhon morsiamessa melkoiseksi tarinankertojaksi osoittautunut Kore Yamazaki tasoittaa Chisen ja Eliaksen erikoisen suhteen turbulensseja ja tuo sarjan meille kotoisaan Pohjolaan.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 4/7+


Edellisessä Velhon morsiamessa Chise matkasi Islantiin sikäläisen velhon kotikonnuille.  Nyt, tuliperäisen saaren kätkemien lohikäärmeiden joukossa, Chise saa kuulla isännältään Lindeliltä muutamia tapauksia opettajansa Eliaksen menneisyydestä.

Kallopäisen taikuuden taitajan todellinen olemus on ollut läpi sarjan ensimmäisten osien varsinainen sipuli. Siitä on kuorittu kerta kerralta enemmän irti, mutta vieläkään ei ydintä saavutettu. Neljäs pokkari kuitenkin jättää aiheen, ainakin hetkeksi, tyydyttävään pisteeseen. Selvää on, että Eliaksen olemuksesta kuullaan vielä, mutta onneksi lukijan uteliaisuus on nyt ainakin jotenkin täytetty.

Mutta ei Elias ole sarjan ainoa kiinnostava hahmo. Chisellä itselläänkin taitaa olla vielä menneisyydessään asioita, joista lukijoilla ei ole vielä hajuakaan, tai joihin on vain etäisesti viitattu. Jokainen ruutu ja sivu tuo lisää ihmeteltävää, ja ihmetellä täytyykin, kuinka se on osattu tehdä ilman, että lukija turhautuu.

Velhon morsian on täynnä toinen toistaan vaikuttavampia ruutuja, mutta tämä nousee ylitse muiden.

 
Suomi mangan kartalle

Hahmoista kiinnostavin on suomalaisin silmin kuitenkin Islannissa majaansa viettävä Lindel, jonka voi ymmärtää viettäneen merkittävän osan ajastaan Suomessa.

"Venäjä liikehtii levottomasti. Samoin Norja ja Ruotsi... Et voi ikuisesti vaeltaa eläiminesi suurvaltojen nenän alla."

Suoraan ei siis Suomea mainita, mutta mikä muukaan Ruotsin, Norjan ja Venäjän lähellä sijaitsisi?
Ja jos pelkkä jossittelu ei riitä, niin onneksi asiaan on saatavilla myös Yamazakin oma vahvistus. Puhtaalla lomareissulla kesällä Suomessa käynyt mangaka vastasi aiheeseen Tammen Antti Valkamalle ja kyllä, Lindel on suomalainen. Suomi on siis, melkein, mainittu sarjakuvassa toiselta puolen maailmaa.



 
Lisääkin Suomi-mainintoja voi olla myöhemmin luvassa. Mutta toisaalta voi olla, ettei niitä tulekaan. Yamazaki ei ole asiaa lyönyt lukkoon, joten jos aihe kiinnostaa, ei auta kuin toivoa ja lukea sarjaa jatkossakin. Ehkä hyvät myyntiluvut meilläpäin saisivat tekijän heltymään ja ripauttamaan mukaan lisää Lindeliä?

Tai sitten on vain parempi antaa sarjan kulkea omaan tahtiinsa ja katsoa, mihin suuntaan tapahtumat etenevät.

Velhon morsian on edelleen hyvä sarjakuva ja neljäs osa tähän astisista kiinnostavin. Neljäs osa piti tapahtumat vahvasti Pohjoismaissa molemmilla kerrotuilla aikatasoilla ja viidennenkin voi jo kantaa kaupasta kotiin. Jos et vieläkään ole sarjaan tutustunut, niin jokohan kohta olisi aika?



Olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista:

lauantai 5. elokuuta 2017

Arkista eloa aroilla

Aron morsianten julkaisutahti Suomessa on viime aikoina ollut toivottoman hidas, sillä Japanin tahti on otettu kiinni jo aikaa sitten. Onneksi Aron morsiamet sentään yhä jatkuu suomeksi, sillä sarja on ehdottomasti mangan parhaimmistoa.

Aron morsiamet (Otoyomegatari / 乙嫁語り)
Tekijä: Kaoru Mori
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Luettu: 9/9+ (tässä osa 9)
Hinta: 6.20€



Aron morsianten yhdeksännessä osassa keskitytään edellisestä pokkarista tutun Pariyan elämään. Pienet katsaukset tehdään myös muutamien muiden tuttujen hahmojen, kuten aivan alusta saakka mukana kulkeneiden Amiran ja Karlukin, kuulumisiin.




Pariya on siinä iässä, että isä on alkanut etsiä hänelle aviopuolisoa. Yksi ehdokas onkin löytynyt, mutta niin Pariya itse kuin tämän vanhemmatkin epäilevät, onko tästä kunnolliseksi vaimoksi.
Ympäröivän yhteiskunnan miesvaltaisuus ja totunnaisten tapojen tiukka noudattaminen eivät oikein osu yksiin Pariyan oman luonteen kanssa. Suurissa ihmisjoukoissa kömpelö ja muissa tilanteissa räväkkä nuori nainen ei ole sitä, mitä vaimolta odotetaan ja siksi naimakaupat saavat useammankin epäröimään. Pariya kuitenkin kasvaa henkilönä ja saa lisää itseluottamusta, joten ehkä avioituminenkin on vielä joskus mahdollista.




Aron morsianten yhdeksäs osa on, kuten aiemmatkin, hyvän tuulen sarjakuvaa eksoottiseen ympäristöön sijoitettuna. Kaikkea sarjassa tapahtuvaa leimaa raukea arkisuus, mihin edes muutamat epäonnen hetket - kuten maantierosvot tai klaanien välinen eripura - eivät tee säröä.

Tarinallisesti Pariyan kasvu henkilönä ja jännittävät hetket ennen mahdollista avioliittoa jatkavat siitä mihin kahdeksas osa jäi. Aiempien pokkarien pienet haparoinnit esimerkiksi seitsemännen osan rintavammissa tunnelmoinneissa ovat jääneet taakse ja Kaoru Mori on saanut jälleen kiinni siitä tenhoavasta eksotiikasta, joka ensimmäisistä sarjan osista välittyi.




Morin piirrokset ovat edelleen kauniita katsella ja tekevät ison työn siinä, että Aron morsiamet nousee perusmangaa korkeammalle tasolle. Vaikka sarjan nykyinen julkaisutahti on Suomessa hidas sen kirittyä jo aikaa sitten Japanin tahdin kiinni, on kerran vuodessakin julkaistava yksinäinen pokkari hienoimpia mangatapauksia suomalaisella mangakentällä. Tässä osassa Morin yksityiskohtaiset piirrokset pääsevät korkeimpiin sfääreihin Pariyan taidokkaiden leipäkoristeluiden kautta.


Sarja on romantisoitu kuvaus Keski-Aasian elämästä 1800-luvulla. Arjen pahimpien murheiden puuttuminen ei häiritse kuitenkaan alkuunkaan, sillä eskapismia tarvitaan ja sarja onnistuu valitsemallaan tiellä niin hyvin, että kaikenlaisiin mukavuuksiin tottunut 2000-luvun eläjäkin haluaisi sen pohjalta tuosta menosta osansa. Jos Aron morsiamet ei vielä syystä tai toisesta ole tuttu, on nyt korkea aika korjata tämä erhe. Jos taas mangasarjat eivät yleensä ole juurikaan kiinnostaneet, kannattaa tälle sarjalle antaa siinäkin tapauksessa mahdollisuus.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Shibuyasta rinnakkaismaailmaan

Mamoru Hosodan viime vuonna Suomen ensi-iltansa saaneen Poika ja peto -animaation sarjakuvasovitus on kolmas Hosodan elokuvaan perustuva suomennettu manga.

Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)
Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Janne Mökkönen
Luettu: 1/4
Hinta: 6.20€

 

Jo Hosodan aiemmista töistä, Summer Warsista ja Susilapsista tavalla tai toisella tutut ihmistä muistuttavat eläinhahmot ovat uusimmassa sarjassa vielä aiempia selkeämmin esillä. Yksin toimeen tuleva nuori poika Kyuta näet päätyy Tokion Shibuyan kaupunginosasta rinnakkaismaailma Jutengaihin, jota asuttavat antropomorfiset olennot yhtäläisyyksineen niin ihmisiin kuin erilaisiin nisäkkäisiinkin.

Kaiken lisäksi vastahankainen Kyuta päätyy yhden tällaisen, ihmisen ja karhun sekoituksen, Kumatetsun oppilaaksi. Samalla Jutengain maailma hiljalleen avaa salojaan Kyutalle. Rauhaisan maan ilmapiirissä on aistittavissa jonkinlaisen konfliktin siemen.


Jutengai muistuttaa monessa mielessä ihmisten asuttamaa maailmaa. Erojakin toki on, joista selkeimpänä tietenkin sen asukkaiden ulkomuoto. Muista eroista silmiinpistävä on esimerkiksi se määrä katanoita, johon Jutengaissa törmää.




Sarjan asetelma muistuttaa Japanin vahvasta tarinaperinteestä henkiolentoineen. Tarina kuitenkin selväksi sen, etteivät Jutengain asukit ole jumaluuksia. Toisaalta he eivät ole ihmisiäkään, eli kyse on aivan omasta porukastaan. Tällä koitetaan tehdä pesäeroa muihin japanilaiskertomuksiin, joissa yksittäinen ihminen vaeltaa rinnakkaismaailmassa. Päällimmäisenä verrokkina mieleen nousee Hayao Miyazakin kuulu Henkien kätkemä -animaatioelokuva.
 
Yhden neljänneksen perusteella on vielä mahdoton sanoa, kuinka omanlaisensa tarina Poika ja peto lopulta on. Sarjaa on helppo lukea ja sen keveys sopii oivasti kesälukemistoon, mutta yhden pokkarin jälkeen se ei toisaalta jätä suurta nälkää jatkaakaan. Aiempiin Hosodan elokuvien mangasovituksiin verrattuna Pojasta ja pedosta puuttuu tuoreuden tuntu, joka viehätti sekä Summer Warsissa että Susilapsissa.


Suurin tenho jatkaa sarjan parissa johtuukin juuri Hosodan meriiteistä, sillä aiemman kokemuksen mukaisesti myös Poika ja peto voi vielä harpata eteenpäin ja ottaa lukijansa kertariuhtaisulla mukaan. Tarina on vielä alussa ja monta mutkaa oletettavasti edessäpäin.

Laiskanlaisesti koukuttavasta alusta huolimatta on kuitenkin hienoa nähdä myös Poika ja peto suomeksi. Julkaisupäätös tuo jatkuvuutta kustantajan nimikkeisiin ja tietysti myös vaientaa pohdinnat siitä, olisiko sarja lukemisen arvoinen. Nyt se on helppoa itse päätellä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Seikkailu ilmojen teillä

Viime vuonna vahvasti aloittanut Ahndongshikin mangasarja Lindbergh vie nuoren päähenkilön kauemmas kuin tämä nuoressa elämässään edes pystyi aiemmin kuvittelemaan. Lindberghin toinen ja kolmas osa sisältävät suvantoja, mutta lopulta seikkailu ottaa taas tuulta, kun neljäs pokkari siintää horisontissa.


Lindbergh (リンドバーグ)
Tekijä: Ahndongshik
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Juha Mylläri
ISBN: 978-952-16-1956-4
Luettu: 3/8 (tässä osat 2-3)



 
Vanhempansa menettänyt Knit jakaa isänsä intohimon lentämisestä. Elduran maan ensimmäisen pokkarin lopussa jättänyt nuori poika saa apua maahan yllättäen saapuneelta salaperäiseltä muukalaiselta Sharkilta ja monen mutkan kautta elämä ilmojen teillä alkaa häämöttää Knitin kotimaan jäädessä taakse.

Lentäminen on Lindberghin kantava teema. Sarjan nimikko-otukset lindberghit ovat liskojen kaltaisia eläimiä, joilla on evoluution tuoma kyky liikkua taivaita pitkin takajalkojensa potkuvoiman avulla. Varsinaista lentämistä lindberghien meno ei ole, mutta ihmisen apuvälineiden myötä paluusta maanpinnalle ei tarvitse huolehtia liian pian.




Lindberghin toisessa ja kolmannessa pokkarissa ison osan sivutilasta vie lentokilpailu Shantosin kaupungissa, kuten sarjan teemaan sopii. Lindberghillä lentämisen saloja opetteleva Knit osallistuu kisaan hartioillaan yllättävä panos maaliin selviämisen puolesta. Samalla vanhat sivuhahmot on Sharkia lukuunottamatta Knitin matkan edetessä sysätty syrjään ja uusi kööri porukkaa kärrätty esiin. Ensimmäisen osan lopun tapahtumien jälkeen tarinankerronta nopeasti tasaantuu uuden tarinankaaren alkaessa kehittyä. Paikoin tasaantuminen on liiankin tehokasta reippaan seikkailufantasian leijaillessa liiankin matalaan suvantoon.



Juuri kun alkaa vaikuttaa siltä, että Lindberghin ruuti pääsee kuivumaan, esittelee tekijä sarjastaan uuden puolen. Suurvaltana itsensä mielellään näkevän Grana Rossan valtion laajentumishimo ja asevarustelu tuovat uuttaa henkeä sarjaan, joka Shantosin lentokilpailun myötä uhkasi ajautua pelkäksi Knitin ympärillä pyöriväksi pienen piirin kasvutarinaksi.

Kahdesta nyt luetusta pokkarista vahvempi on sarjan kolmas osa. Toinen pokkari romutti heti alussa ensimmäisen osan kaksi suurta mysteeriä paljastamalla ne tuosta vaan jo ennen kuin lukija oli ehtinyt asettua kunnolla aloilleen. Tämän jälkeen sai odottaa aivan kolmannen osan lopulle ennen seuraavia kiinnostavia mysteerejä, eikä kutkuttavalta - joskin odotetulta - cliffhangeriltakaan lopulta välty. Lehtipisteissä jo kuudenteen osaan yltänyt sarja välttää sittenkin vielä väljähtämisen, joten eiköhän ole syytä tsekata sarja loppuun saakka.


torstai 22. kesäkuuta 2017

Ihmisyyden luonto

Kore Yamazakin tunnelmallisen fantasiamangan Velhon morsiamen kolmannessa pokkarissa Chise oppii jälleen uutta ympäröivästä taikamaailmasta. Samaan aikaan Chisen henkilö kasvaa ja alkaa tuntua lukijasta aidommalta.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 3/7+


Japanissa seitsemään pokkariin ehtinyt Velhon morsian on vakuuttanut jo kahden pokkarin jälkeen. Ensimmäisessä osassa lukija koukutettiin sarjan äärelle esittelemällä monipuolisen fantasiamaailman erilaisia ominaisuuksia. Samaa jatkettiin sarjan toisessakin osassa ja samalla saatiin mukaan myös seikkailuntuntua ja valotettiin ripauksen verran Chisen uuteen maailmaan tuoneen velhon, Elias Ainsworthin, hahmoa.



Kolmannessa osassa raotetaan taas hiven Eliasin edessä olevaa verhoa, kuitenkaan oikeasti kertomatta juuri mitään. Chiselle paljastuu, ettei hän oikeastaan tunne lainkaan olentoa, joka on hänen ostajansa ja opettajansa. Kallopäisen maagin perimmäinen olemus on alusta saakka ollut häilyvä, mutta nyt Eliasilta viedään lähes loppukin hänessä nähtävissä olleesta ihmisyydestä.

Taikuudessa vahvan Eliasin paljastuessa viimeistään nyt muuksikin kuin kallopäiseksi hiippariksi, löytää Chise samalla itsestään niitä ihmisenä olon ominaisuuksia, jotka hänestä ovat puuttuneet rikkinäisestä lapsuudesta saakka. Chise alkaa tuntea myös Eliasta kohtaan uudella tavalla, eikä vähin tunteista ole pelko. Toisaalta myös Chisen lämpimät tunteet maagia kohtaan ovat selkeämmät.



Kaksi päähenkilöä ovat paljastumassa ja kehittymässä toisistaan hyvin erilaisiksi. Enää lukija ei voi olla kysymystä itseltään, että voiko tällä tarinalla olla onnellinen loppu? Kahdesta erilaisesta maailmasta tulevien hahmojen odotti aluksi voivan löytää toisensa, mutta onko Elias sittenkin liiaksi irti jopa taikuuden maailmasta, jotta elo vielä kaukaisemman - ihmisen - kanssa sujuisi? Entä onko Chise liiaksi ihminen halutakseen jäädä pysyväksi osaksi keijujen, lohikäärmeiden ja joidenkin vielä erikoisempien olentojen täyttämää todellisuutta?



Velhon morsiamen kolmas osa jatkaa vahvalla linjalla, jolla sitä edeltävät pokkarit tekivät jo hyvää työtä. Tässä pokkarissa huomio kiinnittyi sarjan herkkävireisyyteen kuvata tapahtuvia muutoksia ja tunnetiloja. Tuntuu jopa jossain määrin väärältä yrittää pukea sanoiksi sitä, mitä Chise ympärillään kokee. Ehdottomasti paras tapa yrittää ymmärtää sarjan nyansseja on lukea sitä itse löytäen kentien myös omia tulkintoja.

torstai 4. toukokuuta 2017

Mustan kissan tango

Eläinsarjakuvat tuntuvat löytävän Suomessa lukijansa. Hopeanuoli ja sen ympärille rakentunut maailma koirien turpaan mättämisineen on tässä joukossa aivan oma lukunsa, mutta myös perinteisemmälle eläinmenolle tuntuu olevan kysyntää. Näin voi päätellä siitä, että tasaiseen tahtiin jokin uusi eläimiin keskittyvä mangasarja päätetään julkaista. Tällä kertaa kyse on Kyoukorinin kissamangasta Ace - Musta vaeltaja.

Ace - Musta vaeltaja (Kuroneko Ace / 黒猫エース)
Tekijä: Kyoukorin
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Suvi Mäkelä
Hinta: 6.20€
Luettu: 1/4


Sarjan nimikkokissa Ace on kulkukatti, joka ei turhia luota ihmisiin. Se on tottunut tulemaan toimeen omillaan ja näin selviytyäkseen valmis käyttämään myös kynsiään. Karusta kulkukissan arjesta muistuttaa sen oikean silmän poikki kulkeva pitkä arpi.


Mutta joskus myös paljon nähnyt kollikin yllättyy, sillä vastaan voi tulla luotettavakin ihminen ja tarjota vaikka herkkupalan. Eikä Ace kokonaan maailman raadollisuuden edessä ole taipunut, sen osoittaa kissan tapa suhtautua itseään heikompiin lajitovereihin. Vaikka luonne vetää yksinäiseen vaelteluun, tarvittaessa Ace on valmis auttamaankin. Kovan kuoren alla on yhä olemassa pehmeä ydin, joka muistaa oman elämän kovat ajat ja osaa tätä kautta asettua muiden asemaan ja tuntea sympatiaa.

Ace - Musta vaeltaja on lämminhenkinen kertomus kovia kokeneesta katujen kissasta. Sarjaa lukee vaivattomasti keveämmän lukemisen tarpeeseen, mutta helposta lähestymisestä huolimatta lukija jää kaipaamaan pientä lisärosoisuutta joko itse päähenkilön luonteeseen tai sitten maailmaan Acen ympärillä. Nyt sarjaa vaivaa taipumus tasapaksuun etenemiseen, vaikka kertomuksen tapahtumat hengeltään periaatteessa eroavatkin toisistaan.




Ongelman muodostavat sarjan kissatappelut, eli toimintakohtaukset, joiden kuvaustapa toisaalta sopii nuorimmille lukijoille, mutta toisaalta myös tuntuu hieman liian lepsulta. Monenlaisista kissamangoista koostuvan Neko Punch -lehden sivuilla näiden kahden piirteen yhdistäminen ehkä toimii osana monen sarjan soppaa, mutta omana pokkarinaan sarjaan kaipaisi selkeämpää otetta joko toiminnallisuuden tai silkan hengailun suuntaan. Nyt sarja on parhaimmillaan toisen suomennetun kissamangan, Chi's Sweet Homen, tasolla esimerkiksi huumorin ja sarjan mukavien hetkien osalta, mutta jättää toiminnan ja jännityksen ystävät odottamaan enemmän.



Mutta silti. Vihdoin lisää kissamangaa! Vahvasti koirapainotteisessa suomennetun eläinmangan valikoimassa Ace toivottavasti löytää paikkansa ja kissojen ystävät, sillä vaikka koirat mukavia eläimiä ovatkin, ei kissasarjojen vähäisyyttä voi kuin voivotella.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Mytologista lumoa

Viime vuoden lopulla tenhoavasti startannut Kore Yamazakin Velhon morsian jatkaa hyvällä otteella myös toisessa pokkarissa.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 2/7+



Velhon morsiamen ensimmäinen osa koukutti nopeasti rikkaalla, taikuudella ja taruolennoilla kyllästetyllä, maailmallaan. Samalla kaikesta kuitenkin näki, että episodimaisuuteen taipuvaisten ensimmäisten lukujen tehtävänä oli lähinnä saada lukija kiinnostumaan. Tärkeä tehtävä, mutta tämän takia sarjan varsinaisesta tarinasta ei juuri irronnut sanottavaa.

Nyt toisen pokkarin myötä myös tarina alkaa avautua. Päähenkilön, nuoren Chisen, erikoinen luonne poikkeuksellisen taipuvaisena ja voimakkaana velhouden taidoissa saattaa tämän opinnot toden teolla alkuun. Chisen omaksuessa kokonaisen uuden maailman ihmeitä, tarjotaan lukijalle ohessa ensimmäisen pokkarin tavoin eurooppalaisesta mytologiasta ja kasvimaailmasta kumpuavaa rikasta kielenkäyttöä ja kauniita kuvia.


Nuoren Chisen oppilaakseen ostanut velho Elias Ainsworth näyttää ajattelevan Chisessä olevan potentiaalia myös puolisoksi. Toisessa osassa nuoren ihmisen ja olemukseltaan salaperäisenä pysyttelevän kallopäisen magian taitajan suhde syveneekin, ainakin Chisen osalta. Vaikka kahden toisistaan kovasti eroavan olennon suhteessa voikin yhä aistia jännitettä, on siinä mukana yhä enemmän myös lämpöä.



Velhon morsiamen toinen osa jatkaa ensimmäisen pokkarin esittelemää vahvaa linjaa ja itse asiassa parantaakin tästä. Tarina etenee kauniin rauhallisella tavalla antaen lukjalle sekä jännitettävää että rauhallisempia suvantokohtia, joiden aikana pohtia sarjasta paljastettuja ihmeitä. Samoin kannattaa pysähtyä ihailemaan Yamazakin kuvitusta, joka toimii niin itsessään ilman tekstejä kuin tekstin kanssakin kuljettaen molemmin keinoin tarinaa soljuvasti eteenpäin. Mihin kolmas osa tarinan hahmokemioita ja tapahtumia vie, on asia jota ei oikein jaksaisi odottaa selvittävänsä.

Katso myös sarjan ensimmäisen osan arvostelu.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Mangaa maaliskuuhun

Taas yksi kuukausi vaihtui toiseen ja uusi uutuusmangan kierros kierähtää tämän blogin esiteltäväksi. Maaliskuu tarjoaakin mukavasti jotain uutta, jotain tuttua ja sokerina pohjalla jotain harvinaisempaa.

Ennen varsinaisia uutuuslistauksia on vielä hyvä palata sen verran helmikuuhun, että huolimatta Ivrean ympärillä velloneesta salaperäisyydestä, sai kustantaja aivan kuun lopussa kauppoihin Aoha Riden viidennen sekä Anotherin kolmannen osan. Valitettavasti maaliskuussa ei Ivrealta uutta ulos pukkaa, mutta odotellessahan voi ottaa vaikka uusintakierroksen jo ilmestyneistä pokkareista.



JATKUVAT SARJAT

Orion 5, Yoshihiro Takahashi, 3.3. (Punainen jättiläinen)
Lindbergh 4, Ahndongshik, 24.3. (Sangatsu Manga)
7 kuolemansyntiä 4, Nakaba Suzuki, 24.3. (Sangatsu Manga)
Trinity Blood 19, Kiyo Kyojyo & Thores Shibamoto, 31.3. (Sangatsu Manga)

Edellä esitellyn keskeneräisten sarjojen listan ehdoton helmi on kuluvan kuun viimeinen päivä julkaistava Trinity Bloodin 19. osa. Edeltävän pokkarin ilmestymisestä on ehtinyt vierähtää jo yli puoli vuotta, joten sarjan ystäviä sen ilmestyminen varmasti lämmittää jo itsessään. Sen lisäksi nämä harvemmin julkaistavat sarjat tuovat mukavasti väriä kauppojen hyllyille, kun useammin ilmestyvien sarjojen rinnalta löytää harvinaisempaakin herkkua.

Trinity Blood on tässä päässä näppäimistöä lähdössä luettavaksi aivan alusta saakka, joten aivan hetkeen uutuuspokkari ei vielä tule ajankohtaiseksi, mutta ehdoton poiminta maaliskuun loppupuolen kauppareissulla on 7 kuolemansynnin neljäs osa. Kolmas pokkari hieman tasasi kahden ensimmäisen osan tykitystä, mutta jatkoi silti sen verran vahvasti eteenpäin, ettei neljättä kauaa malta omasta hyllystä erossa pitää.


ALKAVAT SARJAT

Ace - Musta vaeltaja 1, Kyoukorin, 17.3. (Sangatsu Manga)

 
Maaliskuussa saadaan viimein vuoden ensimmäinen uutuussarja luettavaksi, mikäli kustantajan pelimerkit pysyvät positiivisina, eikä painokone kosahda saatika jakeluauto simahda. Monen monista kissamangoistaan tunnetun Neko Punch -lehden sivuilta ponnistaa myös tämäkin sarja, Ace - Musta vaeltaja, jonka kanssa saman lehden sivuilta myöskin suomijulkaisuun on ponnistanut aiemmin Neiti Koume, tiikeriraita.

Kaikenkarvaisia koiria onkin julkaisukalenteriin mahtunut viime aikoina varsin paljon, joten kissarakkaat mangan ystävät tervehtinevät ilolla tätä uutuutta. Mustan vaeltajan nimikkokissa Ace on on kulkuri, jolla pysyvää kattoa ei pään päällä ole. Tassut vievät milloin minnekin ja vastassa on aina uusia tuttavuuksia, joiden tapaamisesta tämä neliosainen uutuus rakentuu, sekä hyvässä että vähemmän hyvässä.

Jää nähtäväksi, millä tavalla tämän uusimman kissamangan vetovoima vertautuu muihin, mukavan lämminhenkisiin, kissasarjoihin, kuten mainittuun Neiti Koumeen sekä Chi's Sweet Home -sarjaan, mutta uutuus on aina uutuus ja otetaan ilolla vastaan.

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Mitä tulee englanniksi julkaistavaan mangaan, on maaliskuun aikana hyvä tarttua yhä ajankohtaiseen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen.

Ichi-F: A Worker's Graphic Memoir of the Fukushima Nuclear Power Accident, Kazuto Tatsuta, 7.3. (Kodansha)



Vuoden 2011 maaliskuussa Japanin lähettyvillä tapahtui voimakas maanjäristys, joka aiheutti hyökyaallon, jota puolestaan seurasi Japanin kolmanneksi atomipommitukseksikin kutsuttu Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus. Osa voimala-alueen reaktoreista ei kestänyt alueelle päässeiden tulvavesien aiheuttamaa kuormitusta. Seurauksena oli ympäri maailmaa sydämen tykytyksiä aiheuttanut ydinonnettomuus, jonka vuoksi monet maat muokkasivat energiastrategioitaan, ydinvoimakriitikot helistelivät sanallisia sapeleitaan ja mitähän kaikkea vielä.

Sopivasti kuusi vuotta onnettomuuden jälkeen Kodansha julkaisee englanniksi palkitun Fukushimasta kertovan sarjakuvan Ichi-F: A Worker's Graphic Memoir of the Fukushima Nuclear Power Accident. Kuten sarjakuvan pitkästä nimestä voi jo lukea, on sarjakuvan tekijällä Kazuto Tatsutalla omakohtaista kokemusta onnettomuudesta, ja etenkin sen jälkien siivoamisesta ydinsäteilyllä kyllästetyllä voimala-alueella. Sarjakuvaa lukevien kansanosien iloksi Tatsutalla on myös sarjakuvan tekoon vaadittavia kykyjä ja näin ajankohtaiseen aiheeseen paneutuminenkaan ei vaadi omalta mukavuusalueelta poistumista, vaan livahtaa luettavaksi mukavasti osana harrastusta. Yli 500-sivuisessa teoksessa riittääkin luettavaa, minkä parissa harrastella.

perjantai 3. helmikuuta 2017

Helmikuun 2017 mangat

Helmikuu on ehtinyt jo kolmanteen päivään ja vasta nyt ilmestyy kuukausittainen kotokielisten uutuuksien katsaus. Kiireet ovat pitäneet visusti tietokoneen äärestä pois, mutta vihdoin on aikaa tämäkin esittely kirjoittaa. Tässä kohdassa voitte, aihepiiri huomioiden, kuvitella minut kumartamassa nöyrästi ja syvään anteeksipyynnön osoituksena ja antaa sitä myötä kaiken mielipahan haihtua pois. Hienoa.

Helmikuun kotimainen mangatarjonta ei uutuussarjoilla pröystäile. Sellaiset puuttuvat kokonaan kustantajien etukäteen ilmoittamista julkaisuista. Mangan lukijan ei silti tarvitse hätääntyä, sillä jatkuvia sarjoja tupsahtelee luettavaksi mukavalla otteella.




Ehdoton ykkösnosto helmikuun aikana on Kore Yamazakin Velhon morsian, josta kuun puolivälissä julkaistaan toinen osa. Jo ensimmäinen pokkari teki vaikutuksen niin taiteensa, tekijän taustatyön kuin kutkuttavan tarinankin osalta. Toiveissa on toisen pokkarin avaavan kertomusta lisää sekä päähenkilöiden taustoja lisää ja tuovan esiin taas joukon erikoisia olentoja Euroopan mytologioista.

Luotettavat Twitter-linnut ovat myös kertoneet, että Tammella suunnitellaan Yoshihiro Takahashin Last Wars -sarjan julkaisua. Varmaa koiramestarin koirasaagan uusimpien vaiheiden julkaisu ei kuitenkaan ole. Paljon on kiinni siitä, kuinka nyt julkaistava Orion löytää lukijansa. Sotaisista koirista pitävien kannattaa siis jatkaa Orionin parissa, jos Takahashin kahdestoista suomenkielinen manganimike kiinnostaa.

Paljon muutakin kauppohin putkahtelee, vaikka myöntää täytyy, että hyvin shonenpainotteisella otteella ollaankin liikkeellä. No, onhan siellä muutama muukin tapaus, kuten kaikkien kulinaristien suosikki Tokyo Ghoul.


JATKUVAT SARJAT

Bleach 70, Tite Kubo, 3.2. (Sangatsu Manga)
Orion 4, Yoshihiro Takahashi, 3.2. (Punainen jättiläinen)
Lindhberg 3, Ahndongshik, 10.2. (Sangatsu Manga)
Titaanien sota - Attack on Titan 12, Hajime Isayama, 10.2. (Sangatsu Manga)
Tokyo Ghoul 6, Yui Ishida, 17.2. (Sangatsu Manga)
Velhon morsian 2, Kore Yamazaki, 17.2. (Punainen jättiläinen)
One Piece 81, Eiichiro Oda, 24.2. (Sangatsu Manga)



PÄÄTTYVÄT SARJAT
 
Vahtikoirat 5, Sora Hoonoki, 3.2. (Sangatsu Manga)
Sherlock 3: Elämä pelissä, Jay, 17.2. (Punainen jättiläinen)
 
Kaksi sarjaa loppuu helmikuun aikana ja tekee tilaa tuleville uutuuksille. Sora Hoonokin muotoaan muuttavien koiraninjojen tarina Vahtikoirat päättyy viidennen osan myötä. Kaikesta tuntemattomuudesta pompanneessa sarjassa oli erikoinen ja hassun kuuloinen idea, joka kuitenkin toimi paremmin kuin etukäteen uskasi odottaa.




Samoin viimeisen kerran päättelykykyään käyttelee nykypäivän Sherlock Holmesin, tv-sarja Uuden Sherlockin mangasovituksessa.

Oikeastaan Sherlock ei sikäli ole päättyvä sarja, että sen tekijä Jay kyllä jatkaa sarjaa. Aivan näinä päivinä Japanissa aloittaa ilmestymisensä tv-sarjan neljänteen jaksoon Kiusallinen skandaali pohjaava uusi Sherlock-tarina. Tuon kertomuksen suomenkielistä julkaisua joudutaan kuitenkin vielä hyvä tovi odottamaan - jos sellaista edes tulee - joten tässä vaiheessa lienee turvallista sanoa Sherlockin päättyvän.


KUUKAUDEN ULKOMAINEN
 
Helmikuussa Pohjois-Amerikassa julkaistavien mangojen joukosta ei tarvinnut kahdesti valittavaa pohtia. Kei Sanben seinen-sarjan Erased ensimmäinen osa nimittäin julkaistaan helmikuussa englanniksi. Yen Pressin uutuus voi monelle olla tuttu myös sen japaninkielisellä nimellä Boku dake ga inai machi.

Satoru Fujinumalle annetaan mahdollisuus estää pahaa tapahtumasta.  Juuri uhkaavan tapahtuman kynnyksellä hän sinkoutuu ajassa vuosia taaksepäin omiin kouluaikoihinsa. Trillerin alku on siis kuin Naoki Urasawan kuulussa 20th Century Boysissa sillä erolla, että nyt päähenkilö todella palaa menneeseen setvimään, kuinka estää tulevaa tapahtumasta. Aikamatkustus aiheena voi tuntua puiselle ja tarjoaa epäilemättä monta tapaa ajaa tarina päin puuta, mutta Erased saa sen ainakin vaikuttamaan hienolta ajatukselta.

Kovakantinen ja 400-sivuinen ensimmäinen osa sisältää kaksi ensimmäistä alkuperäistä pokkaria, eli julkaistaan englanniksi neljässä komeassa kokoomassa. Kun myös sarjan piirroksiin, ja erityisesti kansiin, on panostettu, ei sarjaa oikein voi ohittaakaan.

Erased 1, Kei Sanbe, 21.2. (Yen Press)