maanantai 15. tammikuuta 2018

Pahiksen kissapomot

Sangatsu Manga otti ja julkaisi joulukuun puolivälissä koko viime vuoden kiinnostavimman uuden mangan. Klassinen aihe rikollispomosta ja tämän kissasta vääntyy Bomarnin pokkarissa Pahispomo ja kissat huumorintäyteiseksi kurkistukseksi pahiskissanomistajan kulissien takaiseen arkeen.

Pahispomo ja kissat (悪のボスと猫)
Tekijä: Bomarn
Julkaisija: Sangatsu Manga
Käännös: Antti Valkama
Luettu: 1/2


Huumorimangan idea on simppeli, ja totta puhuen jo aiemmin nähty. Moni tuntee klassisen näyn rikollispomosta ja tämän kanssa viihtyvästä kissasta. Animemaailman esimerkki tästä klassisesta parivaljakosta on esimerkiksi Pokemonista tutun Rakettiryhmän pomo, Giovanni, yhdessä persianinsa kanssa.

Mutta mitä paatunut rikollispomo tekee kissansa kanssa silloin, kun kukaan ei ole näkemässä? Kissoilla itselläänkin on vahva käsitys omasta tilastaan, aivan kuten menestyvää rikollisimperiumia pyörittävällä pääjehullakin. Osuuko erilaisten pomosielujen elämä hyvin yksiin ja kuka loppujen lopuksi onkaan kenen pomo? Lopulta Pahispomo ja kissat onkin huumorintäyteinen kuvaus kissojen ja isäntänsä arkisesta yhteiselosta. Asetelmaa ei voi pitää missään nimessä omaperäisimpänä mahdollisena, mutta tämä pokkari osaa silti repiä aiheestaan tuoreentuntuiset naurut.




Pahispomo ja kissat on nopeaa luettavaa. Tekstiä sarjakuvassa ei juurikaan ole, kaksisivuisten lukujen otsikoita ja Pomon pahaenteistä naurua lukuun ottamatta. Tässä on yksi sarjan vahvuuksista, sillä liiallisen puheen voisi hyvin nähdä vesittävän leikkisän pahaenteisen tunnelman Pomon ympäriltä.

Puhumattomuudestaan huolimatta Pomo on läsnä sarjassa onnistuneemmin kuin ihmiset useissa muissa kissasarjakuvissa. Pomo ei ole vain etäinen kulissi, vaan aidosti kissojen ohella yksi hahmoista, joiden kautta kissa-arkea tarkastellaan. Kun Pomon asema paatuneena rikollisena pysyy lukijan mielessä, on jo mangan tavanomainen asetelmakin onnistuttu kiepauttamaan hauskaksi vitsiksi.



Alunperin oli tarkoitus, että Pahispomo ja kissat jäisi yhden pokkarin mittaiseksi hupailuksi, mutta eihän asia sitten mennytkään näin. Hyvää ideaa ei raaskittu jättää jatkokäyttämättä, ja nyt Japanissa on julkaistu sarjan toinen pokkari, josta suomalainen kustantaja on jo tehnyt tarjouksen. Toivotaan, että toinenkin osa jatkaa samalla huvittavalla linjalla, eikä Bomarn joudu kierrättämään samoja vitsejä.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Prinsessan henkijahti

Arina Tanemuran sarjoja nähtiin Egmontin julkaisemana suomeksi vuosina 2005-2011 neljän sarjan verran. Näistä ensimmäisenä julkaistu, kolmeosainen Time Stranger Kyoko myös aloitti suomenkielisten shojosarjojen julkaisun. Nyt Tanemuran töihin tarttuu Sangatsu Manga tuomalla kaksitoistaosaisen Prinsessa Sakuran markettien ja kirjakauppojen sarjakuvahyllyä sulostuttamaan.

 
Prinsessa Sakura (Sakura hime kaden / 桜姫華伝)
Tekijä: Arina Tanemura
Käännös: Kim Sariola
Julkaisija: Sangatsu Manga
Luettu 1/12 (ilmestyy 12.1.2018)




Alunperin Prinsessa Sakura julkaistiin Japanissa vuodesta 2008 alkaen Ribon-lehdessä. Tanemura toisin sanoen aloitti Prinsessa Sakuran pian The Gentlemen's Alliance Cross -sarjansa jälkeen. Suomessa kahden sarjan julkaisun välillä ehti kulua kuutisen vuotta ja julkaisijakin vaihtua aiemmin Tanemuran sarjoja julkaisseen Egmontin lopetettua mangajulkaisut kokonaan.

Sangatsu Mangan uudessa avauksessa miellyttää erityisesti se, että julkaistavaksi on uskallettu ottaa heti sarja, jolla on hieman reippaammin pituutta. Yli kymmenen pokkarin mittaiset shojosarjat eivät ole Suomessa kovin tavallinen näky, joten Prinsessa Sakuraa tervehtii ilolla ainakin tästä syystä.

Sarjan päähenkilö on neljätoistavuotias Sakura, joka on jo syntyessään luvattu puolisoksi prinssi Ooralle pääkaupunki Heian-kyōhon, eli nykyiseen Kiotoon. Syrjäseudulla eristäytynyttä elämää viettänyt prinsessa on sukua aiemmin mainetta keränneelle prinsessa Kaguyalle, jonka tehtävän muinaisten hirviöiden hävittäjänä Sakura vaikuttaa perineen.




Sarja sijoittuu Heian-kauden Japaniin, eli karkeasti ottaen tuhannen vuoden takaiseen aikaan. Historialliset elementit ovat sarjassa mukana kuitenkin vain kevyesti Tanemuran ottaessa sarjalleen vapauksia esimerkiksi pukeutumisessa. Tietysti myös sarjaan tärkeänä osana kuuluvat hirviöt vievät osan historiallisesta miljööstä taka-alalle fantasian päästessä enemmän esiin. Etäisenä vertauksena Sakuran seikkailu nostaa mieleen Rumiko Takahashin Inuyashan ja sen katkeamattoman yookaikuvaston sekä sarjan kamppailut näitä olentoja vastaan.




Aivan alkuun Prinsessa Sakura tuntuu hieman hapuilevalta. Tanemura itse tunnustaakin ensimmäisen luvun tuottaneen enemmän ongelmia kuin yleensä hänen aloittaessaan uuden sarjan. Tekijän ote kuitenkin paranee jo ensimmäisen osan aikana ja Prinsessa Sakura onkin sarjana juuri sitä, mitä tutulta mangakalta voi odottaa. Nuori päähenkilö, orastavat kinkkiset ihmissuhteet ja runsas rasterien käyttö ovat kaikki tuttuja elementtejä. Unohtamatta tietenkään hahmojen valtavia silmiä.



Arina Tanemura on myös aina ollut kova jutustelemaan kuulumisiaan mangapokkariensa sivuilla. Nämä jutustelut ovat aina olleet hauskaa luettavaa niiden näyttäessä pienen siivun kiireisen manga-ammattilaisen arjesta sekä kurkistuksen japanilaisen popkulttuurin muoti-ilmiöistä yhden henkilön suosikkien kautta.

Prinsessa Sakurasta on helppo pitää. Siis siinä tapauksessa, ettei lukija satu kaihtamaan söpöydessään yltäkylläisiä sarjakuvaruutuja, naiivia päähenkilöä, pinkkejä kansia... Niin, ja edelleen niitä suuria silmiä. Jos nämä eivät tuota ongelmia, niin pokkariin voi hyvinkin kuvitella tarttuvansa.

Täällä ainakin jo odotellaan seuraavaa osaa, vaikka ensimmäinenkään ei ole vielä tätä kirjoittaessa lehtipisteisiin ehtinyt. Hyvän varustelutason kirjakaupoista pitäisi jo löytyä, ainakin jos onnistuu vielä sellaisen löytämään.