torstai 22. kesäkuuta 2017

Ihmisyyden luonto

Kore Yamazakin tunnelmallisen fantasiamangan Velhon morsiamen kolmannessa pokkarissa Chise oppii jälleen uutta ympäröivästä taikamaailmasta. Samaan aikaan Chisen henkilö kasvaa ja alkaa tuntua lukijasta aidommalta.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 3/7+


Japanissa seitsemään pokkariin ehtinyt Velhon morsian on vakuuttanut jo kahden pokkarin jälkeen. Ensimmäisessä osassa lukija koukutettiin sarjan äärelle esittelemällä monipuolisen fantasiamaailman erilaisia ominaisuuksia. Samaa jatkettiin sarjan toisessakin osassa ja samalla saatiin mukaan myös seikkailuntuntua ja valotettiin ripauksen verran Chisen uuteen maailmaan tuoneen velhon, Elias Ainsworthin, hahmoa.



Kolmannessa osassa raotetaan taas hiven Eliasin edessä olevaa verhoa, kuitenkaan oikeasti kertomatta juuri mitään. Chiselle paljastuu, ettei hän oikeastaan tunne lainkaan olentoa, joka on hänen ostajansa ja opettajansa. Kallopäisen maagin perimmäinen olemus on alusta saakka ollut häilyvä, mutta nyt Eliasilta viedään lähes loppukin hänessä nähtävissä olleesta ihmisyydestä.

Taikuudessa vahvan Eliasin paljastuessa viimeistään nyt muuksikin kuin kallopäiseksi hiippariksi, löytää Chise samalla itsestään niitä ihmisenä olon ominaisuuksia, jotka hänestä ovat puuttuneet rikkinäisestä lapsuudesta saakka. Chise alkaa tuntea myös Eliasta kohtaan uudella tavalla, eikä vähin tunteista ole pelko. Toisaalta myös Chisen lämpimät tunteet maagia kohtaan ovat selkeämmät.



Kaksi päähenkilöä ovat paljastumassa ja kehittymässä toisistaan hyvin erilaisiksi. Enää lukija ei voi olla kysymystä itseltään, että voiko tällä tarinalla olla onnellinen loppu? Kahdesta erilaisesta maailmasta tulevien hahmojen odotti aluksi voivan löytää toisensa, mutta onko Elias sittenkin liiaksi irti jopa taikuuden maailmasta, jotta elo vielä kaukaisemman - ihmisen - kanssa sujuisi? Entä onko Chise liiaksi ihminen halutakseen jäädä pysyväksi osaksi keijujen, lohikäärmeiden ja joidenkin vielä erikoisempien olentojen täyttämää todellisuutta?



Velhon morsiamen kolmas osa jatkaa vahvalla linjalla, jolla sitä edeltävät pokkarit tekivät jo hyvää työtä. Tässä pokkarissa huomio kiinnittyi sarjan herkkävireisyyteen kuvata tapahtuvia muutoksia ja tunnetiloja. Tuntuu jopa jossain määrin väärältä yrittää pukea sanoiksi sitä, mitä Chise ympärillään kokee. Ehdottomasti paras tapa yrittää ymmärtää sarjan nyansseja on lukea sitä itse löytäen kentien myös omia tulkintoja.