torstai 5. maaliskuuta 2020

Mangakatsaus - Maaliskuu 2020

Tästä taas kehiin kuukausikatsaus mangamaailmasta! Jo ehti maaliskuu vaihtua, mutta syytän tämän kirjoituksen viipymisestä vuotuista kalenterin kiertoa. Helmikuussahan on tunnetusti päiviä kovin vähän, eli oikeastaan minä en ole myöhässä, vaan maaliskuu taas kerran aikaisessa. (Ei puututa siihen, paljonko olen myöhässä. Tai karkauspäiväänkään.)

Mutta se turhista puheista. Maaliskuulle en montaa mangaa nostanut Amerikan puolelta, ja suomeksikin saadaan varovainen viiden julkaisun kattaus. Näistä kuitenkin juuri kotimainen tarjonta on perin kiinnostava ainakin parista syystä.


JATKUVAT SARJAT



Gabriel Dropout 7 (ukami, Sangatsu Manga) 6.3.

Last Wars 11 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 6.3.

Tokyo Ghoul:re 6 (Sui Ishida, Punainen jättiläinen) 6.3.


Vuoden odottelun jälkeen vihdoin on se hetki, kun Gabriel Dropout jatkuu myös suomeksi  sarjan seitsemännen osan voimin. Maassa koulua käyvien enkelien ja demonien toilailujen seuraaminen on jaksanut naurattaa hyvin tähän saakka, joten on jo korkea aika päästä testaamaan sarjan vetovoimaa tuoreilla tapauksilla. Tämä on ehdottomasti toinen maaliskuun kahdesta odottamisen arvoisesta manga-asiasta.



UUSINTAPAINOS


Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 1 (Yana Toboso, Punainen jättiläinen) 13.3.


Viime kuussa uusintana alkaneen Tokyo Mew Mew'n ohella vuoden alkupuolisko tarjoaa toisenkin uusintakierroksen, kun Yana Toboson alkujaan vuonna 2012 suomeksi alkanut Kuroshitsuji ilmestyy uusintapainoksena lehtipisteisiin. Tähän saakka julkaisupäivä on päätetty kolmelle ensimmäiselle osalle, joten sarjan kyytiin on nyt helpompi hypätä kuin pitkiin aikoihin.

Totta puhuen en aikanaan innostunut sarjasta sen ensimmäistä pokkaria pidemmälle lukiessani suosiota saanutta sarjaa englanniksi. Sarjan huumori oli muistaakseni melkoista kohellusta, mutta ehkä annan uusintajulkaisun myötä sarjalle uusintakokeilun. Uskoisin, että vajaaseen kolmeenkymmeneen osaan ehtinyt sarja olisi kehittynyt ilmaisultaan.



ALKAVA SARJA




Kun jälleensynnyin hirviönä 1 (Fuse & Taiki Kawakami, Sangatsu Manga) 24.3.

Toinen maaliskuun kahdesta merkittävästä tapauksesta mangan markkinoilla kotimaassa. Alkuperäiseltä nimeltään Tensei shitata slime datta ken ja englanniksi nimellä That Time I Got Reincarnated as a Slime tunnettu sarja on varsin nimekäs mangasovitus varsin nimekkäästä light novel -sarjasta. Se on niin sanotun isekai-genren edustaja, eli sarja, jossa Maasta kotoisin oleva henkilö tavalla tai toisella päätyy toiseen maailmaan. Usein henkilö ei vain satu olemaan tässä uudessa maailmassa se totuttu oma itsensä, vaan tavalla tai toisella toiseen muotoon joutunut olento.

 Joka tapauksessa, isekai on Japanissa kovassa suosiossa ja tämä sarjajulkistus osoittaa kustantajan olevan ajan hermolla.

Kun jälleensynnyin hirviönä kertoo eräästä tällaisesta vieraaseen maailmaan joutuneesta ihmisestä, jonka kohtalona on löytää itsensä olemasta lima. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin ei mikä tahansa kurkun perältä tullut rykäisy, vaan slime, eli... Hmm. Elävä lima? No, aika näyttää, mikä on se kaikkein kuvaavin sana. En nimittäin ole sarjaan vielä tutustunut, sillä sen englanninkielinen julkaisu jäi pahasti monen muun uutuuden jalkoihin, koska johonkin se raja on vedettävä. Siksikin tervehdin limauutuutta innolla.



MERTEN TAKAA

Amerikkalaisista uutuuksista maaliskuussa kiinnostaa oikeastaan vain kaksi, eli tällä kertaa luvassa on hieman lyhyempi listaus. Tällä kertaa kumpikaan sarjoista ei tosin ole uusintoja, joten ehkä niistä on tätä kautta enemmän iloa.

Love Me, Love Me Not 1 (Io Sakisaka, Viz Media) 3.3.

Suomessa Ivrean kesken jättäneestä (tai näin oletan, sillä virallista tietoa asiasta ei ole tullut) Aoha Ride -sarjasta tutun tekijän Io Sakisakan tuoreemman sarjan ensimmäinen osa itse asiassa ennätti jo ilmestyä ennen tämän blogipostauksen julkaisua.

Viime vuonna päättynyt kaksitoistaosainen shojosarja käsittelee rakkautta kahden nuoren tytön kautta, eli Love Me, Love Me Not ei tässä mielessä tarjoa juurikaan uutta taivaan alla. Io Sakisaka kuitenkin on hoitanut mangakan hommansa Aoha Riden parissa sen verran tyylikkäästi, että tekijältä kannattanee kokeilla tätäkin sarjaa.





Gigant 1 (Hiroya Oku, Seven Seas Entertainment) 10.3.

Seven Sean tuo englanniksi saataville etenkin väkivaltamangastaan Gantz tunnetun Hiroya Okun tuoreemman sarjan Gigant. Nimensä mukaisesti sarjassa on jotain esillä jotain suurta, nimittäin aikuisviihdetähti jättiläisen koossa. Lyhyesti sanoen asetelma on sen verran kummallinen, että siihen pitää jossain vaiheessa tutustua.


maanantai 2. maaliskuuta 2020

Fantasia-Yotsuba - Nivawa ja minä 1 & 2

Totsukuni no shōjon myötä ympäri maailmaa tunnetuksi tullut Nagabe on ennättänyt tekemään tukun muutakin sarjakuvaa. Näistä joitakin on viime aikoina lisensoitu Pohjois-Amerikan markkinoille. Suomeksi sen sijaan saatiin Nivawa ja minä - kelpo sarja, jonka englanninkielisestä käännöksestä ei vielä ole tietoa.

Nivawa ja minä
Nivawa to Saitō / ニヴァウァと斎藤
Julkaisija: Sangatsu Manga
Käännös: Taavi Suhonen
Luettu 2/3




Syvällä maan alla elää aficoiden laji, josta ihmiskunta sai tiedon vasta hetki sitten. Nyt kaksi toisilleen vierasta kulttuuria hiljalleen tutustuu toisiinsa, mutta ei muodollisten diplomaattisten valtuuskuntien, vaan tavallisen kansan keskinäisen elon kautta. Erikoisen afican suuhun sopivan laitteen avulla kielimuurikaan ei tuota ongelmia.




Saitō Kōtarōn luo tämän pieneen vuokra-asuntoon muuttaa asumaan yksi tämän lajin edustaja, reilun puolen metrin mittainen lapsiafica Nivawa. Tämä evillä varustetulta jänikseltä näyttävä otus asustaa Saitōn luona oppiakseen ihmisten kulttuurista, mutta lapsen uteliaisuudellaan saa vastentahtoisen isäntänsä kasvattamaan harmaita hiuksia ja näkemään punaista.

Evät aficoilla on vesielämään mukautumisen vuoksi. Maanalaisessa kulttuurissaan iso osa aficayhteiskunnan toimista tapahtuu vedessä, mutta oleskelu kuivalla maallakaan ei ole lajille ongelma.

Kaksikon elämä täyttyy arkisista kommelluksista, joita täydentävät heidän lähipiirinsä satunnaiset vierailut. Myös harmittomampia asioita sattuu ja Saitō saakin huomata Nivawan laajentavan hänen omaa maailmankuvaansa.




Nagaben tunnetuimpaan sarjaan, Totsukuni no shōjoon, eli The Girl from the Other Sideen, verrattuna Nivawa ja minä on suorasukaisempi. Siitä puuttuu unenomaisuus ja mysteerintuntu, vaikka erikoisten aficoiden elämä avautuukin vähän kerrallaan. Jälkikirjoituksen perusteella Nivawa ja minä vaikuttaakin välityöltä, joka on syntynyt ennen kaikkea tekijän omaksi iloksi.




Välityöksi sarja on varsin onnistunut. Oikeastaan Nivawa ja minä on kuin fantasiaelementillä höystetty Kiyohiko Azuman Yotsuba&!. Aivan yhtä hykerryttävä sarja ei ole kuin timanttinen verrokkinsa, mutta tarpeeksi hauska viihdyttääkseen ongelmitta.

Kolmen osan mittaisena sarja ei ehdi toistaa itseään ja paketti pysyy kasassa. Keveän huumorin kaipuuseen sarja on omiaan.

perjantai 14. helmikuuta 2020

Pohjoisen romantiikkaa - Minun susipoikani 1 ja 2

Minun susipoikani on neliosainen shojotarina elämäänsä uudelleen käynnistävästä lukiolaistytöstä.


Minun susipoikani
Watashi no ookami-kun / 私のオオカミくん
Tekijä: Yoko Nogiri
Julkaisija: Sangatsu Manga
Käännös: Kim Sariola
Luettu 2/4



Tarina alkaa, kun nuori Komugi Kusunoki muuttaa muuttuneen elämäntilanteensa myötä elämää sykkivästä Tokiosta pohjoisen Hokkaidon syrjäseudulle. Siellä hän aloittaa puhtaalta pöydältä sekä koulunkäynnin että suhteensa isäänsä, johon ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä vanhempiensa eron jälkeen.



Uudessa koulussa ystäviäkin löytyy varsin nopeasti kun Komugi tutustuu kummasti käyttäytyvään viereisen pulpetin poikaan Yuuhun. Nopeassa tahdissa uudella oppilaalla onkin muita oppilaita syvempi yhteys koulun neljään komistukseen näistä hänelle paljastuneen salaisuuden vuoksi.

Sekä sarjan tapahtumaympäristö että sen teemat ihmissuhteissa luovat sarjalle hyvän pohjan. Sarjan pituus ei kuitenkaan anna täyttä mahdollisuutta perata kaikkia valittuja teemoja niin syvältä kuin täyden kympin suoritus vaatisi. Kahden osan jälkeen jo puoleen väliin ehtinyt sarja joutuukin keskittymään kolmen tärkeimmän hahmon - Komugin, Yuun ja Rinin - välisiin suhteisiin esimerkiksi kiinnostavan isä-tytär -suhteen kustannuksella. Samoin pohjoisen syrjäseutujen lumo jää lähinnä mainnan asteelle, vaikka onnistuu näinkin luomaan sarjaan tunnelmaa.



Lyhyessäkin muodossaan Minun susipoikani on silti mukavaa luettavaa. Hahmot on helpompi erottaa toisistaan kuin monen muun vastaavantyyppisen shojosarjan kohdalla ja tarina etenee selkeästi. Lisäpituus olisi ehkä antanut mahdollisuuden nostaa sarjan tasoa entuudestaan, mutta tällaisenaankin se edustaa oman tyylinsä parempaa keskikastia. Simppeliä luettavaa etsittäessä ehdottomasti harkinnan arvoinen.



sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Mangakatsaus - Helmikuu 2020

No niin, on aika palata ruotuun ja tarkastella helmikuun mangauutuuksia meiltä ja hieman muualtakin. Viime vuoden loka- ja marraskuun vastaavat kokeilut osoittautuivat varsin suosituiksi, joten mitäpä en tekisi saadakseni lukijoita...

Vakavammin sanoen, pahoittelut parin kuukauden hiljaiselosta sekä täällä blogissa että somessa. Mitään vakavaa ei ole sattunut, mutta toisinaan elämä vie lujaa ja siinä jää silloin blogit sun muut toiseksi.

Helmikuusta on luvassa täällä Suomessa julkaisujen määrässä mitattuna varsin messevä, joten ei muuta kuin asiaan. Toki ilmestyvät sarjat kestävät lukemistakin, joten ihan pelkästä määrästä ei tarvitse ilostua. Julkaisupäivämääriä on kolme, eli helpolla pääsee sen suhteen, milloin kannattaa roposensa kauppaan kantaa.

Edelliskertojen tapaan esiteltävät kansikuvat ovat japaninkielisistä julkaisuista.


JATKUVAT MANGASARJAT



Last Wars 10 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 7.2.

My Hero Academia 8 (Kohei Horikoshi, Sangatsu Manga) 7.2.

Patriootti Moriarty 7 (Ryosuke Takeuchi & Hikaru Miyoshi, Punainen jättiläinen) 7.2.


Minun susipoikani 3 (Yoko Nogiri, Sangatsu Manga) 14.2.

One Piece 92 (Eiichiro Oda, Sangatsu Manga) 14.2.


Titaanien sota - Attack on Titan 29 (Hajime Isayama, Sangatsu Manga) 28.2.




 
Kuten yltä näkyy, helmikuu siis tarjoaa monenlaista luettavaa. Tuttuun tapaan Last Wars jatkuu kuukausittaisella koira-annoksellaan heti kuun alkupuolella. My Hero Academia ja One Piece puolestaan takaavat sankarillisen laatuannoksen olevan lähiaikoina varsin mojovan.

Titaanien sodan 29. osan kansi on muuten aika vetävän näköinen. Toistan itseäni, mutta täytyisi ottaa sarjaa kiinni. Luettavaa sen saralla onkin kertynyt jo paljon...


 

Lähiaikoina on muuten tässä blogissa luvassa enemmän juttua Minun susipoikani -sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta.



UUSINTAPAINOKSET




Tokyo Mew Mew 1 (Mia Ikumi & Reiko Yoshida) 7.2. 

Fullmetal Alchemist 19 (Hiromu Arakawa, Sangatsu Manga) 28.2.


Monelle kiinnostava tieto lienee Tokyo Mew Mewin uusintapainoksen starttaaminen. Alun perin sarjaa julkaistiin Suomessa vuosina 2005-2006, eli hyvän aikaa sitten. Oikeastaan edelliskerrasta on ehtinyt kulua niin kauan, että moni otollinen uusintapainoksen lukija on ehkä syntynyt noihin aikoihin...

Saatanpa itsekin sarjaan tarttua, sillä muistikuvat siitä ovat hämäriä, eikä pokkareita enää omasta hyllystä löydy. Koko seitsenosainen sarja tulee myyntiin kuluvan vuoden mittaan, eli julkaisutahtikin on varsin nopea. Tokyo Mew Mew on taikatyttösarja, jonka päähenkilöt taistelevat avaruudesta saapuvia valloittajia vastaan uhanalaisilta eläimiltä saatujen voimien avulla. Erikoista, voisi joku sanoa.


PÄÄTTYY

Nivawa ja minä 3 (Nagabe, Punainen jättiläinen) 14.2.

Yksi sarja saadaan helmikuun aikana päätökseenkin, kun Nagaben ihmiselämän menoa tutkaileva Nivawa ja minä päättyy kolmanteen osaansa. Tekijän ollessa pinnalla Amerikan markkinoilla monen sarjan voimin, on hienoa, että tänne Suomeen on onnistuttu löytämään sarja, jonka englanninkielisestä käännöksestä ei vielä ole tietoakaan.

Tästäkin sarjasta lisää tässä samaisessa blogissa helmikuun aikana!



MERTEN TAKAA

Lopuksi vielä valikoima amerikkalaisten kustantajien helmikuun uutuuksia. Kuten jo suomenkielisten julkaisujen osalta oli jo nähtävillä, on uusintajulkaisuilla tärkeä osansa nykyisessä mangabisneksessä myös Amerikassa. Neljästä esiin nostamastani kolme on uusintoja. Lupaan keskittyä tulevaisuudessa enemmän täysin uusiin julkaisuihin, vaikka omia kiinnostuksiani tässä vain seuraankin.


Beyond the Clouds 1 (Nicke, Kodansha) 11.2.

Beyond the Clouds on kiinnostava uutuus paristakin seikasta. En ole sarjan taustoja kovin tarkkaan tutkinut, mutta sen taustalla näyttää häärineen ranskalainen mangakustantaja Ki-oon, eli vaikuttaisi siltä, että Beyond the Clouds on enemmän tai vähemmän suoraan vientimarkkinoille suunnattu sarja. Toisekseen sitä on markkinoitu Studio Ghiblin elokuvien faneihin vetoavana, mikä tietysti saa hieman kiinnostumaan. Toisaalta sama markkinointi myös herättää pelon siitä, että iso nimi onkin vedetty kampanjaan sen takia, etteivät sarjan omat siivet jaksa kantaa...

Siivistä puheen ollen. Sarjan luvataan alkavan siitä, kun nuori teollisuuskaupungissa asuva mekaanikko löytää muistinsa menettäneen ja siipensä ruhjoneen tytön ja auttaa tämän takaisin kuntoon. Tätä seuraa kahden päähenkilön yhteinen matka etsimään loukkaantuneen tytön unohtunutta kotia ja menneisyyttä. Aivan, verrattuna Studio Ghibliin edellä mainittu asetelma saadaan kuulostamaan vahvasti koko perheen versiolta Yukito Kishiron Gunnmista.




My Brother's Husband (Gengoroh Tagame, Pantheon Books) 11.2.

Ihan aiheesta joku voisi kysyä, minkä vuoksi esiin kannattaa nostaa näinkin nimekäs julkaisu. Hyvä kysymys ja ainoa oikea vastaus on tietysti sarjan laatu. Eisner-palkinnon aasialaisen sarjakuvan kategoriassa vuonna 2018 voitolla huomioitu sarja kahden miehen vaikeasti sanoitettavista tunteista tulee nyt saataville yksissä kansissa. Sarja ansaitsee lisääkin huomiota, jotta yksi viime vuosien raikkaimmista mangasarjoista tavoittaisi loputkin sarjakuvia lukevasta kansasta.




Saiyuki: The Original Series - Resurrected Edition 1 (Kazuya Minekura, Kodansha) 18.2.

Listan toisen uusintapainoksen toinen tuleminen antoi odottaa My Brother's Husbandia huomattavasti pidempään, sillä alkujaan Saiyukia julkaisi Tokyopop-kustantamo viitisentoista vuotta sitten. Itse sarja seuraa buddhalaispappi Genjoa, jonka tehtävänä on selvittää, minkä vuoksi yookait ovat ottaneet kohteekseen hänen kotiseutunsa ja tekevät elämän siellä tukalaksi. Jo kansikin huutaa lukemaan, sillä eikö pistoolia heiluttava pappismies herätäkin uteliaisuuden tunteita?




What's Michael? - Fatcat Collection 1 (Makoto Kobayashi, Dark Horse) 25.2.

Myös viimeisen esiteltävän uusintajulkaisun edellinen Amerikan kokeilu on jo kaukainen muisto vain, sillä Dark Horse julkaisi sarjaa englanniksi 1990-luvun toiselta puolikkaalta alkaen. Sarjassa seurataan Michael-kissan seikkailuja humoristiseen sävyyn, kuten on laita myös useamman muun kissoja käsittelevän sarjan kohdalla. Ensimmäisessä helmikuun lopulla julkaistavassa kokoelmassa on yli 500 sivua ja se kokoaa yksiin kansiin kuusi ensimmäistä sarjan osaa.

Kissaihmisenä sarjaa kuitenkin kiinnostaa nyt kokeilla, sillä aikanaan jäi tämäkin tutuksi vain nimen tasolla. Lisäksi on kiinnostavaa nähdä, millä tavalla jo 1980-luvulla tehty sarja heijastelee omaa aikaansa. Aiheen puolesta en tällä saralla paljoa odota, mutta onpa yksi uusi aspekti odotettavaksi.