Mangakatsaus - Maaliskuu 2020

Tästä taas kehiin kuukausikatsaus mangamaailmasta! Jo ehti maaliskuu vaihtua, mutta syytän tämän kirjoituksen viipymisestä vuotuista kalenterin kiertoa. Helmikuussahan on tunnetusti päiviä kovin vähän, eli oikeastaan minä en ole myöhässä, vaan maaliskuu taas kerran aikaisessa. (Ei puututa siihen, paljonko olen myöhässä. Tai karkauspäiväänkään.)

Mutta se turhista puheista. Maaliskuulle en montaa mangaa nostanut Amerikan puolelta, ja suomeksikin saadaan varovainen viiden julkaisun kattaus. Näistä kuitenkin juuri kotimainen tarjonta on perin kiinnostava ainakin parista syystä.

JATKUVAT SARJAT

Gabriel Dropout 7 (ukami, Sangatsu Manga) 6.3.

Last Wars 11 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 6.3.

Tokyo Ghoul:re 6 (Sui Ishida, Punainen jättiläinen) 6.3.

Vuoden odottelun jälkeen vihdoin on se hetki, kun Gabriel Dropout jatkuu myös suomeksi  sarjan seitsemännen osan voimin. Maassa koulua käyvien enkelien ja demonien toilailujen seuraaminen on jaksanut naurattaa hyvin tähän saakka, joten on jo korkea aika päästä testaamaan sarjan vetovoimaa tuoreilla tapauksilla. Tämä on ehdottomasti toinen maaliskuun kahdesta odottamisen arvoisesta manga-asiasta.

UUSINTAPAINOS

Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 1 (Yana Toboso, Punainen jättiläinen) 13.3.

Viime kuussa uusintana alkaneen Tokyo Mew Mew'n ohella vuoden alkupuolisko tarjoaa toisenkin uusintakierroksen, kun Yana Toboson alkujaan vuonna 2012 suomeksi alkanut Kuroshitsuji ilmestyy uusintapainoksena lehtipisteisiin. Tähän saakka julkaisupäivä on päätetty kolmelle ensimmäiselle osalle, joten sarjan kyytiin on nyt helpompi hypätä kuin pitkiin aikoihin.

Totta puhuen en aikanaan innostunut sarjasta sen ensimmäistä pokkaria pidemmälle lukiessani suosiota saanutta sarjaa englanniksi. Sarjan huumori oli muistaakseni melkoista kohellusta, mutta ehkä annan uusintajulkaisun myötä sarjalle uusintakokeilun. Uskoisin, että vajaaseen kolmeenkymmeneen osaan ehtinyt sarja olisi kehittynyt ilmaisultaan.

ALKAVA SARJA

Kun jälleensynnyin hirviönä 1 (Fuse & Taiki Kawakami, Sangatsu Manga) 24.3.

Toinen maaliskuun kahdesta merkittävästä tapauksesta mangan markkinoilla kotimaassa. Alkuperäiseltä nimeltään Tensei shitata slime datta ken ja englanniksi nimellä That Time I Got Reincarnated as a Slime tunnettu sarja on varsin nimekäs mangasovitus varsin nimekkäästä light novel -sarjasta. Se on niin sanotun isekai-genren edustaja, eli sarja, jossa Maasta kotoisin oleva henkilö tavalla tai toisella päätyy toiseen maailmaan. Usein henkilö ei vain satu olemaan tässä uudessa maailmassa se totuttu oma itsensä, vaan tavalla tai toisella toiseen muotoon joutunut olento.

 Joka tapauksessa, isekai on Japanissa kovassa suosiossa ja tämä sarjajulkistus osoittaa kustantajan olevan ajan hermolla.

Kun jälleensynnyin hirviönä kertoo eräästä tällaisesta vieraaseen maailmaan joutuneesta ihmisestä, jonka kohtalona on löytää itsensä olemasta lima. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin ei mikä tahansa kurkun perältä tullut rykäisy, vaan slime, eli... Hmm. Elävä lima? No, aika näyttää, mikä on se kaikkein kuvaavin sana. En nimittäin ole sarjaan vielä tutustunut, sillä sen englanninkielinen julkaisu jäi pahasti monen muun uutuuden jalkoihin, koska johonkin se raja on vedettävä. Siksikin tervehdin limauutuutta innolla.

MERTEN TAKAA

Amerikkalaisista uutuuksista maaliskuussa kiinnostaa oikeastaan vain kaksi, eli tällä kertaa luvassa on hieman lyhyempi listaus. Tällä kertaa kumpikaan sarjoista ei tosin ole uusintoja, joten ehkä niistä on tätä kautta enemmän iloa.

Love Me, Love Me Not 1 (Io Sakisaka, Viz Media) 3.3.

Suomessa Ivrean kesken jättäneestä (tai näin oletan, sillä virallista tietoa asiasta ei ole tullut) Aoha Ride -sarjasta tutun tekijän Io Sakisakan tuoreemman sarjan ensimmäinen osa itse asiassa ennätti jo ilmestyä ennen tämän blogipostauksen julkaisua.

Viime vuonna päättynyt kaksitoistaosainen shojosarja käsittelee rakkautta kahden nuoren tytön kautta, eli Love Me, Love Me Not ei tässä mielessä tarjoa juurikaan uutta taivaan alla. Io Sakisaka kuitenkin on hoitanut mangakan hommansa Aoha Riden parissa sen verran tyylikkäästi, että tekijältä kannattanee kokeilla tätäkin sarjaa.

Gigant 1 (Hiroya Oku, Seven Seas Entertainment) 10.3.

Seven Sean tuo englanniksi saataville etenkin väkivaltamangastaan Gantz tunnetun Hiroya Okun tuoreemman sarjan Gigant. Nimensä mukaisesti sarjassa on jotain esillä jotain suurta, nimittäin aikuisviihdetähti jättiläisen koossa. Lyhyesti sanoen asetelma on sen verran kummallinen, että siihen pitää jossain vaiheessa tutustua.

Fantasia-Yotsuba - Nivawa ja minä 1 & 2

Totsukuni no shōjon myötä ympäri maailmaa tunnetuksi tullut Nagabe on ennättänyt tekemään tukun muutakin sarjakuvaa. Näistä joitakin on viime aikoina lisensoitu Pohjois-Amerikan markkinoille. Suomeksi sen sijaan saatiin Nivawa ja minä - kelpo sarja, jonka englanninkielisestä käännöksestä ei vielä ole tietoa.

Nivawa ja minä

Nivawa to Saitō / ニヴァウァと斎藤

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Taavi Suhonen

Luettu 2/3

Syvällä maan alla elää aficoiden laji, josta ihmiskunta sai tiedon vasta hetki sitten. Nyt kaksi toisilleen vierasta kulttuuria hiljalleen tutustuu toisiinsa, mutta ei muodollisten diplomaattisten valtuuskuntien, vaan tavallisen kansan keskinäisen elon kautta. Erikoisen afican suuhun sopivan laitteen avulla kielimuurikaan ei tuota ongelmia.

Saitō Kōtarōn luo tämän pieneen vuokra-asuntoon muuttaa asumaan yksi tämän lajin edustaja, reilun puolen metrin mittainen lapsiafica Nivawa. Tämä evillä varustetulta jänikseltä näyttävä otus asustaa Saitōn luona oppiakseen ihmisten kulttuurista, mutta lapsen uteliaisuudellaan saa vastentahtoisen isäntänsä kasvattamaan harmaita hiuksia ja näkemään punaista.

Evät aficoilla on vesielämään mukautumisen vuoksi. Maanalaisessa kulttuurissaan iso osa aficayhteiskunnan toimista tapahtuu vedessä, mutta oleskelu kuivalla maallakaan ei ole lajille ongelma.

Kaksikon elämä täyttyy arkisista kommelluksista, joita täydentävät heidän lähipiirinsä satunnaiset vierailut. Myös harmittomampia asioita sattuu ja Saitō saakin huomata Nivawan laajentavan hänen omaa maailmankuvaansa.

Nagaben tunnetuimpaan sarjaan, Totsukuni no shōjoon, eli The Girl from the Other Sideen, verrattuna Nivawa ja minä on suorasukaisempi. Siitä puuttuu unenomaisuus ja mysteerintuntu, vaikka erikoisten aficoiden elämä avautuukin vähän kerrallaan. Jälkikirjoituksen perusteella Nivawa ja minä vaikuttaakin välityöltä, joka on syntynyt ennen kaikkea tekijän omaksi iloksi.

Välityöksi sarja on varsin onnistunut. Oikeastaan Nivawa ja minä on kuin fantasiaelementillä höystetty Kiyohiko Azuman Yotsuba&!. Aivan yhtä hykerryttävä sarja ei ole kuin timanttinen verrokkinsa, mutta tarpeeksi hauska viihdyttääkseen ongelmitta.

Kolmen osan mittaisena sarja ei ehdi toistaa itseään ja paketti pysyy kasassa. Keveän huumorin kaipuuseen sarja on omiaan.

Pohjoisen romantiikkaa - Minun susipoikani 1 ja 2

Minun susipoikani on neliosainen shojotarina elämäänsä uudelleen käynnistävästä lukiolaistytöstä.

Minun susipoikani

Watashi no ookami-kun / 私のオオカミくん

Tekijä: Yoko Nogiri

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Kim Sariola

Luettu 2/4

Tarina alkaa, kun nuori Komugi Kusunoki muuttaa muuttuneen elämäntilanteensa myötä elämää sykkivästä Tokiosta pohjoisen Hokkaidon syrjäseudulle. Siellä hän aloittaa puhtaalta pöydältä sekä koulunkäynnin että suhteensa isäänsä, johon ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä vanhempiensa eron jälkeen.

Uudessa koulussa ystäviäkin löytyy varsin nopeasti kun Komugi tutustuu kummasti käyttäytyvään viereisen pulpetin poikaan Yuuhun. Nopeassa tahdissa uudella oppilaalla onkin muita oppilaita syvempi yhteys koulun neljään komistukseen näistä hänelle paljastuneen salaisuuden vuoksi.

Sekä sarjan tapahtumaympäristö että sen teemat ihmissuhteissa luovat sarjalle hyvän pohjan. Sarjan pituus ei kuitenkaan anna täyttä mahdollisuutta perata kaikkia valittuja teemoja niin syvältä kuin täyden kympin suoritus vaatisi. Kahden osan jälkeen jo puoleen väliin ehtinyt sarja joutuukin keskittymään kolmen tärkeimmän hahmon - Komugin, Yuun ja Rinin - välisiin suhteisiin esimerkiksi kiinnostavan isä-tytär -suhteen kustannuksella. Samoin pohjoisen syrjäseutujen lumo jää lähinnä mainnan asteelle, vaikka onnistuu näinkin luomaan sarjaan tunnelmaa.

Lyhyessäkin muodossaan Minun susipoikani on silti mukavaa luettavaa. Hahmot on helpompi erottaa toisistaan kuin monen muun vastaavantyyppisen shojosarjan kohdalla ja tarina etenee selkeästi. Lisäpituus olisi ehkä antanut mahdollisuuden nostaa sarjan tasoa entuudestaan, mutta tällaisenaankin se edustaa oman tyylinsä parempaa keskikastia. Simppeliä luettavaa etsittäessä ehdottomasti harkinnan arvoinen.

Mangakatsaus - Helmikuu 2020

No niin, on aika palata ruotuun ja tarkastella helmikuun mangauutuuksia meiltä ja hieman muualtakin. Viime vuoden loka- ja marraskuun vastaavat kokeilut osoittautuivat varsin suosituiksi, joten mitäpä en tekisi saadakseni lukijoita...

Vakavammin sanoen, pahoittelut parin kuukauden hiljaiselosta sekä täällä blogissa että somessa. Mitään vakavaa ei ole sattunut, mutta toisinaan elämä vie lujaa ja siinä jää silloin blogit sun muut toiseksi.

Helmikuusta on luvassa täällä Suomessa julkaisujen määrässä mitattuna varsin messevä, joten ei muuta kuin asiaan. Toki ilmestyvät sarjat kestävät lukemistakin, joten ihan pelkästä määrästä ei tarvitse ilostua. Julkaisupäivämääriä on kolme, eli helpolla pääsee sen suhteen, milloin kannattaa roposensa kauppaan kantaa.

Edelliskertojen tapaan esiteltävät kansikuvat ovat japaninkielisistä julkaisuista.

JATKUVAT MANGASARJAT

Last Wars 10 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 7.2.

My Hero Academia 8 (Kohei Horikoshi, Sangatsu Manga) 7.2.

Patriootti Moriarty 7 (Ryosuke Takeuchi & Hikaru Miyoshi, Punainen jättiläinen) 7.2.

Minun susipoikani 3 (Yoko Nogiri, Sangatsu Manga) 14.2.

One Piece 92 (Eiichiro Oda, Sangatsu Manga) 14.2.

Titaanien sota - Attack on Titan 29 (Hajime Isayama, Sangatsu Manga) 28.2.

 

Kuten yltä näkyy, helmikuu siis tarjoaa monenlaista luettavaa. Tuttuun tapaan Last Wars jatkuu kuukausittaisella koira-annoksellaan heti kuun alkupuolella. My Hero Academia ja One Piece puolestaan takaavat sankarillisen laatuannoksen olevan lähiaikoina varsin mojovan.

Titaanien sodan 29. osan kansi on muuten aika vetävän näköinen. Toistan itseäni, mutta täytyisi ottaa sarjaa kiinni. Luettavaa sen saralla onkin kertynyt jo paljon...

 

Lähiaikoina on muuten tässä blogissa luvassa enemmän juttua Minun susipoikani -sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta.

UUSINTAPAINOKSET

Tokyo Mew Mew 1 (Mia Ikumi & Reiko Yoshida) 7.2. 

Fullmetal Alchemist 19 (Hiromu Arakawa, Sangatsu Manga) 28.2.

Monelle kiinnostava tieto lienee Tokyo Mew Mewin uusintapainoksen starttaaminen. Alun perin sarjaa julkaistiin Suomessa vuosina 2005-2006, eli hyvän aikaa sitten. Oikeastaan edelliskerrasta on ehtinyt kulua niin kauan, että moni otollinen uusintapainoksen lukija on ehkä syntynyt noihin aikoihin...

Saatanpa itsekin sarjaan tarttua, sillä muistikuvat siitä ovat hämäriä, eikä pokkareita enää omasta hyllystä löydy. Koko seitsenosainen sarja tulee myyntiin kuluvan vuoden mittaan, eli julkaisutahtikin on varsin nopea. Tokyo Mew Mew on taikatyttösarja, jonka päähenkilöt taistelevat avaruudesta saapuvia valloittajia vastaan uhanalaisilta eläimiltä saatujen voimien avulla. Erikoista, voisi joku sanoa.

PÄÄTTYY

Nivawa ja minä 3 (Nagabe, Punainen jättiläinen) 14.2.

Yksi sarja saadaan helmikuun aikana päätökseenkin, kun Nagaben ihmiselämän menoa tutkaileva Nivawa ja minä päättyy kolmanteen osaansa. Tekijän ollessa pinnalla Amerikan markkinoilla monen sarjan voimin, on hienoa, että tänne Suomeen on onnistuttu löytämään sarja, jonka englanninkielisestä käännöksestä ei vielä ole tietoakaan.

Tästäkin sarjasta lisää tässä samaisessa blogissa helmikuun aikana!

MERTEN TAKAA

Lopuksi vielä valikoima amerikkalaisten kustantajien helmikuun uutuuksia. Kuten jo suomenkielisten julkaisujen osalta oli jo nähtävillä, on uusintajulkaisuilla tärkeä osansa nykyisessä mangabisneksessä myös Amerikassa. Neljästä esiin nostamastani kolme on uusintoja. Lupaan keskittyä tulevaisuudessa enemmän täysin uusiin julkaisuihin, vaikka omia kiinnostuksiani tässä vain seuraankin.

Beyond the Clouds 1 (Nicke, Kodansha) 11.2.

Beyond the Clouds on kiinnostava uutuus paristakin seikasta. En ole sarjan taustoja kovin tarkkaan tutkinut, mutta sen taustalla näyttää häärineen ranskalainen mangakustantaja Ki-oon, eli vaikuttaisi siltä, että Beyond the Clouds on enemmän tai vähemmän suoraan vientimarkkinoille suunnattu sarja. Toisekseen sitä on markkinoitu Studio Ghiblin elokuvien faneihin vetoavana, mikä tietysti saa hieman kiinnostumaan. Toisaalta sama markkinointi myös herättää pelon siitä, että iso nimi onkin vedetty kampanjaan sen takia, etteivät sarjan omat siivet jaksa kantaa...

Siivistä puheen ollen. Sarjan luvataan alkavan siitä, kun nuori teollisuuskaupungissa asuva mekaanikko löytää muistinsa menettäneen ja siipensä ruhjoneen tytön ja auttaa tämän takaisin kuntoon. Tätä seuraa kahden päähenkilön yhteinen matka etsimään loukkaantuneen tytön unohtunutta kotia ja menneisyyttä. Aivan, verrattuna Studio Ghibliin edellä mainittu asetelma saadaan kuulostamaan vahvasti koko perheen versiolta Yukito Kishiron Gunnmista.

My Brother's Husband (Gengoroh Tagame, Pantheon Books) 11.2.

Ihan aiheesta joku voisi kysyä, minkä vuoksi esiin kannattaa nostaa näinkin nimekäs julkaisu. Hyvä kysymys ja ainoa oikea vastaus on tietysti sarjan laatu. Eisner-palkinnon aasialaisen sarjakuvan kategoriassa vuonna 2018 voitolla huomioitu sarja kahden miehen vaikeasti sanoitettavista tunteista tulee nyt saataville yksissä kansissa. Sarja ansaitsee lisääkin huomiota, jotta yksi viime vuosien raikkaimmista mangasarjoista tavoittaisi loputkin sarjakuvia lukevasta kansasta.

Saiyuki: The Original Series - Resurrected Edition 1 (Kazuya Minekura, Kodansha) 18.2.

Listan toisen uusintapainoksen toinen tuleminen antoi odottaa My Brother's Husbandia huomattavasti pidempään, sillä alkujaan Saiyukia julkaisi Tokyopop-kustantamo viitisentoista vuotta sitten. Itse sarja seuraa buddhalaispappi Genjoa, jonka tehtävänä on selvittää, minkä vuoksi yookait ovat ottaneet kohteekseen hänen kotiseutunsa ja tekevät elämän siellä tukalaksi. Jo kansikin huutaa lukemaan, sillä eikö pistoolia heiluttava pappismies herätäkin uteliaisuuden tunteita?

What's Michael? - Fatcat Collection 1 (Makoto Kobayashi, Dark Horse) 25.2.

Myös viimeisen esiteltävän uusintajulkaisun edellinen Amerikan kokeilu on jo kaukainen muisto vain, sillä Dark Horse julkaisi sarjaa englanniksi 1990-luvun toiselta puolikkaalta alkaen. Sarjassa seurataan Michael-kissan seikkailuja humoristiseen sävyyn, kuten on laita myös useamman muun kissoja käsittelevän sarjan kohdalla. Ensimmäisessä helmikuun lopulla julkaistavassa kokoelmassa on yli 500 sivua ja se kokoaa yksiin kansiin kuusi ensimmäistä sarjan osaa.

Kissaihmisenä sarjaa kuitenkin kiinnostaa nyt kokeilla, sillä aikanaan jäi tämäkin tutuksi vain nimen tasolla. Lisäksi on kiinnostavaa nähdä, millä tavalla jo 1980-luvulla tehty sarja heijastelee omaa aikaansa. Aiheen puolesta en tällä saralla paljoa odota, mutta onpa yksi uusi aspekti odotettavaksi.

Superisti toimiva setti - My Hero Academia 4 - 6

My Hero Academiassa ehtii tapahtua osien neljästä kuuteen aikana paljon. Sivuhahmoihin tutustutaan paremmin ja siinä sivussa ehditään matsata sekä turnauksessa että tositoimissakin.

My Hero Academia (僕のヒーローアカデミア / Boku no Hero Academia)

Tekijä: Kōhei Horikoshi

Julkaisija: Sangatsu Manga

Alkuperäinen julkaisu: Shūkan Shōnen Jump (Shueisha)

Käännös: Antti Valkama

Luettu: 6/24+

Kōhei Horikoshin supersuositun sarjan alkuasetelma on shonen-sarjojen lukijoille tuttua juttua. Nuori päähenkilö Izuku Midoriya pyrkii osoittamaan kykynsä ja kehittämään itseään tullakseen voimakkaammaksi. Matkan varrelle mahtuu useampikin vihollinen, mutta myös monia ystäviä, joilta saada ja joille antaa tukea.

Pitkän shonen-sarjan ei tietysti pidäkään olla asetelmaltaan liian erikoinen, jotta lukijat saavat sarjasta nopeasti otteen ja myös pitävät siitä kiinni. Toisaalta sarjan pitäisi silti tuntua tuoreelta, eli jotain uutta sarjan tulisi luoda muiden kaltaistensa joukkoon. Ja jos ei uutta, niin vähintään tutut elementit pitäisi tehdä todella hyvin.

Kaikkein selvimmin My Hero Academia muistuttaa Masashi Kishimoton Narutoa. Izuku "Pölkky" Midoriya on oman sarjansa Naruto Uzumaki, jolla on kilpailutilanne oman Sasuke-vastikkeensa, Katsuki Bakugōn, kanssa. Samoin Midoriya opiskelee tullakseen paremmaksi taistelijaksi. Jotta yhteneväisyydet eivät loppuisi, ovat molemmat päähenkilöt lapsesta saakka olleet hieman erillään muista ikätovereistaan, mikä Midoriyan kohdalla johtui tämän synnynnäisestä supervoiman puutteestaan. Lisäksi My Hero Academian maailman sankarien - ja käytännössä koko väestön - oikut ovat kuin suoraan Naruton ninjatekniikkojen pohjalta jatkettuja.

Mutta mikään näistä edellä mainituista ei haittaa, sillä My Hero Academia hoitaa kaiken todella hyvin. Vaikka nämä vertailukohdat tulevat sarjaa lukiessa ja pohtiessa mieleen helposti, ei samankaltaisuuksia voi nähdä lainkaan moitteena. Tuttuihin elementteihin tuodaan tarpeeksi uutta, jotta tuttuunkin voi hyvillä mielillä tukeutua.

Esimerkiksi koulumaailmaa ilmiöineen hyödynnetään sarjassa hienosti, mistä oivaltavana esimerkkinä voi mainita kuudennen osan työelämääntutustumisen. Vaikka edellisissä osissa tanner tömisikin toinen toistaan näyttävämpien taistelujen saattelemana oppilaiden ottaessa toisistaan mittaa, palauttaa yksi ainoa tet-jakso sarjan mittakaavan - ja sankarioppilaiden voimat - oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka oppilaat lupaavia ovatkin, eivät nämä vielä ole valmiita sankareita. Tet-jakso on toimiva, ja tarinan ehdoilla luotu ratkaisu, joka ei alleviivaa eroa valmiin sankarin ja oppilaan välillä, mutta tekee sen silti lukijalle selväksi.

My Hero Academia on lähtenyt montaa muuta pitkää sarjaa paremmin liikkeelle heti ensimmäisistä luvuista saakka. Mietityn toteutuksen ohella toinen syy sarjan toimivuuteen on sen kieli. Suomennos on tehty lennokkaasti ja harkiten. Se toimii omillaan ja kieli tukee hyvin sarjan tasapainoilua huumorin ja vakavampien kohtausten välillä. Suomennoksen rivien välistä saa kuvan alkuperäisen japaninkielisen tekstin rikkaudesta ilman että jää kaipaamaan mitään. Esimerkiksi päähenkilön lisänimi "Pölkky" on hyvä nimi suomennoksessa. Jos nimi olisi jätetty kääntämättä, menisivät monelta lukijalta nimen "Deku" nyanssit täysin ohitse.

Plussana syvemmälle ymmärrykselle hahmojen nimien taustoja on avattu lukijoille suomentajan huomautuksina lukujen välillä tekijän esitellessä hahmojaan.

Sarjan käännös on saanut osakseen yllätävänkin paljon huomiota, mikä käytännössä tarkoittaa kritiikkiä. Moni kommentti on koskenut sitä, kuinka jokin termi on käännetty, vaikka sen olisi voinut - kommentoijan mielestä - jättää sellaisenaan tekstiin. Hyvä käännös kuitenkin tulee ymmärretyksi sellaisenaan niin pitkälle kuin mahdollista ja jos sarjassa on säännöllisesti toistuva termi, on lukijan kannalta parempi, jos sen sisäistää ilman taustatyötä. Tällöin lukukokemus avautuu syvempänä, kuin tapauksessa, jossa japaninkielinen termi on jätetty sellaisekseen. Toisaalta My Hero Academiassa vilisee englanninkielisiä ilmaisuja, mikä voi vaikuttaa oudolta. Nämä ovat kuitenkin englanniksi jo alunperinkin, eli kyse on taiteilijan omasta painotuksesta, eli niillä on perusteensa pysyä myös suomenkielisessä laitoksessa kääntämättöminä.

Pohjimmiltaan My Hero Academian käännöksen saamat kommentit kertovat nekin sarjan suosiosta. Jos tunnesiteen sarjaan on ehtinyt luoda jo ennen suomennosta, voivat jotkin ratkaisut näyttää erikoisilta toiseen käännökseen tai alkuperäistekstiin tottunein silmin. Toivottavasti sarjan suosio näkyy kuitenkin enemmän myönteisessä valossa, sillä kuuden osan ottannan perusteella My Hero Academia on suosionsa ansainnut ja parasta kilometrishonenia heti Eiichiro Odan One Piecen jälkeen.

Marraskuun kiinnostavat mangat

Lokakuun mangajulkaisuista kirjoittamani pieni juttu osoittautui yllättävän suosituksi, joten päätin jatkaa samalla linjalla myös marraskuun osalta.

Samankaltaiseen iloitteluun ei marraskuu kuitenkaan taivu kuin edeltäjänsä. Esimerkiksi suomeksi ei ala yhtäkään uutta sarjaa, mikä ei pienellä markkina-alueella toisaalta ole suurikaan ihme. Yksi varsin hyvä sarja sen sijaan tulee päätökseensä marraskuussa. Sellainen on mangamaailman kiertokulku.

Tässä suomennetut mangasarjat, jotka jatkavat kulkuaan marraskuussa.

JATKUVAT SARJAT

Last Wars 7 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen), 1.11.

Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 28 (Yana Toboso, Punainen jättiläinen) 8.11.

One Piece 91 (Eiichiro Oda, Sangatsu Manga) 15.11.

Tokyo Ghoul:re 4 (Sui Ishida, Punainen jättiläinen) 15.11.

Titaanien sota - Attack on Titan 28 (Hajime Isayama, Sangatsu Manga) 29.11.

Kyllä, One Piece jatkuu vihdoinkin osan 91 merkeissä. Pienestä viivästyksestä johtuen uusi julkaisupäivä on kaavailtu kuun puoleen väliin. Minulla on toisinaan tapana odottaa muutaman One Piece -pokkarin verran ennen kuin sarjaa jatkan, joten enköhän minäkin palaa pian Olkihattupiraattien porukkaan, sillä tämän osan myötä minulla on kolme suomennettua pokkaria lukematta. Odottavan aika on toisinaan pitkä, mutta palkitseva.

Titaanien sota jatkuu edelleen ja tässä vaiheessa tuntuvat, osan 28 iskeytyessä jo suomalaiskauppojenkin hyllyyn, jo varsin kaukaisilta ne puheet, että sarja päättyisi 20. pokkarin tietämillä... No, en minä tuolloin vuosia sittenkään tähän tekijän aikomukseen täysillä uskonut.

Monelle lienee mieluisa tieto se, että Kuroshitsuji jatkuu edelleen suomeksi. Japanin tahdin kiinni ottanut sarja on väkisinkin hidastanut täkäläistäkin julkaisutahtiaan, mutta onneksi yhä edelleen suomeksi ilmestyy. Näiden silloin tällöin kauppoihin tulevien sarjojen kohdalla on aina pieni pelko, etteivät sarjaa keränneet huomaa uusinta osaa, mutta toivottavasti pelko on turhaa. Tätä pokkaria 28 on tainnut jo joitakin kanavia pitkin saada - eli se on oikeastaan julkaistu jo lokakuussa ennakkotiedoista poiketen - mutta koska Lehtipisteen sivusto ei sitä löydä, enkä pokkaria listannut lokakuun uutuuksiin, niin pidetään sarja nyt tällä listalla.

PÄÄTTYVÄT SARJAT

Poissa - Erased 8 (Kei Sanbe, Punainen jättiläinen), 1.11.

Kei Sanben mukaansatempaava murhamysteeri-aikamatkustustrilleri päättyy heti kuun ensimmäisenä päivänä, kun sarjan kahdeksannen osan pääsee niin halutessaan ostamaan. Myönnän, että minulla sarjan kanssa on vielä hieman enemmän tekemistä, mutta tähän saakka luetun perusteella Poissa on yksi viime vuosien parhaista käännösmangoista meillä päin, joten pienesti murheellinen olo sarjan päättymisestä tulee. Toisaalta, hyvä sarja on syytä osata lopettaa ajoissa, jotta taso ei pääse putoamaan, joten ehkä hyvä näin.

AMERIKAN MANGAT

Tässä vielä muutama mangavinkki englanninkielisien julkaisujen osalta. Näitä en siis sen kummemmin valikoi minkään muun suhteen kuin siinä mielessä, mikä minua itseäni syystä tai toisesta sattuu kiinnostamaan. Tällaisia vinkkaan siis tällä erää:

The Pits of Hell (Yoshikazu Ebisu, Breakdown Press) 5.11.

Toisinaan vaihtoehto-, taide- tai-miksi-ikinä-sitä-kutsuisikaan -sarjakuva on hyvää ja toisella kertaa taas ei niinkään. Tämä pätee kuvanäytteiden perusteella Breakdown Pressin tulevaan julkaisuun, Yoshikazu Ebisun The Pits of Hell -lyhärikokoelmaan. Yleensä valtavirrasta edes hitusen poikkeava manga tekee minuun vaikutuksen ainakin taiteensa osalta, mutta tässä tapauksessa sekään ei pidä täysin paikkaansa. Kannesta jo näkee, että jälki on jossain määrin kömpelöä, mutta jostain syystä näihin kummiinkin tapauksiin tekee aina mieli tarttua. Ymmärrän, jos ette ole kanssani samaa mieltä.

Julkaisupäivämäärä tälle julkaisulle on suuntaa-antava, sillä kustantaja ilmoittaa sivuillaan ennakkotilausten lähtevän tilaajille marraskuun viidennen jälkeen.

Levius/est 1 (Haruhisa Nakata, Viz Media) 19.11.

Ensimmäinen osa Levius/est -nimellä julkaistavaan sarjaan ilmestyy hieman marraskuun puolen välin jälkeen, mutta tästä ei kannata lähteä liikkeelle. Hieman aiemmin tänä vuonna Viz julkaisi tarinan alun yksiosaisena kokoomana Levius ja jatkaa nyt uudemman sarjan parissa.

Sarjan keskiössä ovat koneellisesti muokatut taistelijat, jotka matsaavat keskenään tuhoisan sodan jälkeensä jättämässä maailmassa. Postapokalyptista kyborgiscifiä kauniilla taiteella? Tänne, kiitos.

Seven Little Sons of the Dragon - A Collection of Seven Stories (Ryoko Kui, Yen Press) 26.11.

Viimeinen vinkki on pokkarin mittainen tarinakokoelma nimekkään Delicious in Dungeon -sarjan tekijältä. Taruolentoja sekä mennyttä ja nykyistäkin maailmaa käsittelevien tarinoiden tasosta on tietysti tässä vaiheessa vaikeaa sanoa mitään, mutta kantta, jossa nuori nainen ratsastaa lohikäärmeellä kala kainalossaan on vaikeaa ohittaa. Toivottavasti tämä pokkari on saanut julkaisupäätöksen Yen Pressin porukalta muustakin syystä kuin tekijänsä tunnetumman sarjan siivellä.

Väkivallalla sortoa vastaan - Patriootti Moriarty 3 ja 4

Ryosuke Takeuchin ja Hikaru Miyoshin Sherlock Holmes -tulkinta Patriootti Moriarty on hyvä esimerkki sarjasta, jolle kannattaa antaa aikaa kehittyä. Sarjan kolmas ja neljäs osa syventävät juonta onnistuneesti silti pilaamatta tarinan keveää perusluonnetta.

Patriootti Moriarty
Yukoku no Moriarty /憂国のモリアーティ
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi

Sir Arthur Conan Doylen teoksiin perustuen
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Jump SQ (Shueisha)
Suomennos: Kim Sariola
Luettu 4/9+

Sarjan edellisten osien arvio

 

Kolmannen ja neljännen pokkarin myötä Patriootti Moriarty ottaa edelleen lisää tuulta alleen. Tärkeimmät henkilöt, Moriarty ja Holmes, käyvät jo hyvinkin tutuiksi. Samoin Moriartyn suuri suunnitelma saa lisää kierroksia.

Mutta niin kuin ei tässä olisi jo tarpeeksi, sekoittaa käsikirjoittaja tarinaan yllättäviä, kokonaan uusia elementtejä, joista osa on tuttuja Sherlockinsa tunteville, mutta osa hakee innoitusta muista lähteistä. Vai mitä sanoisitte esimerkiksi nimistä Moneypenny ja M? Patriootti Moriartysta näyttääkin kehkeytyvän paljon moniulotteisempi soppa, kuin heikohkon ensimmäisen osan myötä uskalsi toivoakaan.

Tuttuja nimiä - mutta kuinka ne Sherlockiin liittyvät?

Sarjan edettyä tähän pisteeseen, uskaltaa ääneenkin jo kertoa, että Moriartyn vehkeilyjen tavoitteena on poistaa englantilaisesta luokkayhteiskunnasta kaikki sen tuottama paha. Käytännössä tämä tarkoittaa aatelisten tekemien vääryyksien kostamista väkivallalla, mikä aiheuttaa tietysti moraalisen ongelman.

Moriartyn apuri Moran.

Onneksi tämä ongelma on sarjassa nostettu esiin, eikä sitä piilotella tai peitellä pitäen lukijaa tyhmänä. Tässä mielin Patriootti Moriarty muistuttaa hieman toista, kuuluisampaa sarjaa, jossa rikoksiin vastataan samalla mitalla. Toiveissa on, että Death Noten lailla myös Moriartyssa muistetaan kaikkia rikoksen tekijöitä ansaitulla tavalla.

Sarjaa on edelleen simppeli lukea. Vaikka tarina laajenee ja yhä useampi sivuhahmo - kuten neljännessä osassa esiin nostettu Moran - lisää merkitystään, ei juonenkuljetus ala turhia kikkailemaan. Kulloinenkin tarinan osa keskittyy vain sille keskeisimpien hahmojen käsittelyyn, eikä ota liiaksi sivupolkuja näyttääkseen, mitä toisaalla tapahtuu samanaikaisesti. Tämä pitää sarjan helppolukuisena ja sitä kautta myös helposti lähestyttävänä. Kehitys sarjan ensimmäisen osan jälkeen on johtanut oikeaan suuntaan ja vienyt yllättävänkin pitkälle jopa siinä määrin, että sarjaan alkaa olla täysin koukussa.

Japanin Mikki Hiiri vauhdissa - Atom: Robottitarinoita

Tampereen taidemuseossa avautui syyskuussa kaksi japanilaista sarjakuvaa esittelevää näyttelyä. MangaMania! -näyttely keskittyy laajemmin mangaan ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen Japanissa. Toisessa näyttelyssä puolestaan pureudutaan tarkemmin nykyaikaisen mangan luojan ja sen kaikkein suurimman, Osamu Tezukan, sarjakuvatuotantoon. Näyttelyistä voi lukea tarkemmin esimerkiksi Ylen jutun kautta.

Osamu Tezuka - Mangan jumala -näyttelyn kanssa samanaikaisesti julkaistiin vasta toinen suomennettu "jumalan" työ, Atom - Robottitarinoita.

Atom - Robottitarinoita (Tetsuwan Atom / 鉄腕アトム)

Tekijä: Osamu Tezuka

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Taavi Suhonen

Ensimmäinen Tezukan suomennettu sarjakuva oli hänen uransa varhaistuotantoon kuuluva Viidakon valtias, eli Jungle taitei. Talvella 2012-2013 julkaistu Viidakon valtias oli komea ja Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen mangajulkaisu jo ulkoisesti kovien kansiensakin vuoksi. Nyt julkaistussa robottipoika Atomin seikkailuja esittelevässä pokkarissa tulokulma julkaisun ulkoasuun on tutumpi ja arkisempi. Atom - Robottitarinoita on noin parisataasivuinen, pehmeäkantinen pikkupokkari, kuten kaikki meillä nykyisin julkaistava manga.

Ulkoasu ei kuitenkaan ole huono valinta, sillä tällaisena Atom tavoittanee laajemman yleisön, eli normaalit mangan lukijat sekä näyttelyn kautta Tezukasta kiinnostuneet museokävijät. Kovakantinen, ja jo siksikin kalliimpi, julkaisu voisi tiputtaa potentiaalisia ostajia pois.

Komean poikkeuksen pokkarin ulkoiseen antiin antaa Tampereen taidemuseon Tezuka-näyttelyn näyttelyluettelo. Siinä erityisesti muuta julkaisua paksummalle ja sileämmälle paperille painettuna otokset Tezukan taiteesta värikuvina ovat silkkaa silmäkarkkia.

Luettelossa on kuitenkin yksi pieni virhe - toinen luettelon kirjoittajista sanoo Tezukan tehneen yli 600 ja toinen yli 700 eri sarjakuvanimikettä. Suuresta kuprusta muutoin tyylikkäässä julkaisussa ei ole kysymys. Pieni virhe yksityiskohdissa voikin olla syntynyt jo pelkästään Tezukan tuotannon laajuudesta, sillä eri lähteistä voinee saada töiden määrään eri vastauksen. Kun puhutaan tuotannosta, joka kattaa satoja nimikkeitä ja noin 150 000 sivua sarjakuvaa, ei laskeminenkaan ole enää helppoa. Olipa oikea luku sitten lähempänä kumpaa tahansa, luku on huikea.

Atom - Robottitarinoita koostuu viidestä Tezuka Productionsin valitsemasta tarinasta vuosilta 1960 - 1975. Ensimmäinen tarinoista, Atom syntyy, on kertausta Atomin tarinan varhaisvaiheista ja sopiva aloittamaan yksittäisen kokoelmapokkarin. Loput neljä tarinaa esittelevät kukin joitakin sarjalle keskeisiä ja ominaisia piirteitä, kuten tuttuja hahmoja tai teemoja. Samalla tarinat antavat hyvän kuvan Tezukan osaamisesta myös teknisesti, sillä tarinoiden pituudet vaihtelevat kymmensivuisesta tarinasta Valehteleva robotti pidempiinkin kertomuksiin ilman, että tarinoiden vauhti tai niiden sisältämä sanoma kärsisivät.

Tuttua Tezukaa, eli sarjakuvataiteilija itse omassa sarjakuvassaan.

Japanin Mikki Hiiri

Hahmona Atom on kuin Mikki Hiiri supervoimilla. Tezuka yhdistää tarinoissaan toiminnan ja huumorin, mutta harvoin jos koskaan nauruja revitään Atomin kustannuksella. Tässä mielessä Atom on siis kuin Disney-sarjakuvien Mikki, mutta yhtäläisyyksiä on muitakin. Molemmat ovat luonteeltaan oikeudenmukaisia ja reiluja sekä tarinan kannalta ratkaisevan tärkeitä. Muut hahmot voivat kyllä auttaa Atomia - tai Mikkiä - pulassa, mutta ilman päähenkilön sinnikästä toimeliaisuutta ei paha saisi palkkaansa.

Japanilaisen robottipojan samankaltaisuus amerikkalaisen sankarihiiren kanssa ei ole yllättävä, sillä Osamu Tezukan tiedetään pitäneen Walt Disneyn animaatioista ja häntä on myös kutsuttu Japanin Disneyksi. Atomin seikkailuja julkaisiin Japanissa vuosina 1952 - 1968, eli sarja alkoi juuri samana vuonna kuin amerikkalaisten Japanin miehitys päättyi. Toisen maailmansodan päättänyt Japanin antautuminen johti maan amerikkalaismiehitykseen, mikä toi maahan ulkomaalaisten sotilaiden lisäksi myös amerikkalaista viihdettä esimerkiksi elokuvien ja sarjakuvien muodossa. Tezuka oli siis Atomin hahmoa luodessaan ollut sopivasti alttiina amerikkalaiselle viihteelle, mikä näkyy nyt käsillä olevassa sarjakuvassa selvästi.

Kuitenkaan Tezukan Atom ei ole pelkästään japanilainen vastine Disney-sarjakuvalle. Vaikka Tezuka rakentaa tarinoitaan Atomille samantyyppisen huumorin ja seikkailujen kautta, on hän lisännyt niihin syvän filosofisen ja humaanin pohjavireen. Atomissa tämä vire ei ole samalla tavalla selkeästi esillä kuin joissain muissa Tezukan sarjoissa - esimerkiksi Phoenix tai Buddha - mutta ei sitä ole poiskaan jätetty.

Atom - Robottipoika voi näyttää äkkiseltään yksinkertaiselta ja keveältä lastensarjakuvalta, mutta ulkonäkö osin pettää, sillä mukana on myös klassiseksi science fiction -teemaksi noussut koneiden ja ihmisten välinen suhde. Mikä tekee robotista koneen ja mikä erottaa ihmisen koneesta, jos ulkoisesti ja tavoiltamme olemme samanlaisia? Mitä ihminen voi tehdä itsenäisesti toimivalle ja ajattelevalle robotille? Vastaavanlaisiin vaikeisiin kysymyksiin eivät Disney-sarjakuvat taivu.

Loppulause

Pokkari on myynnissä Tampereen taidemuseon lisäksi kirjakaupoissa ja erilaisissa verkkokaupoissa, eli ruokakauppojen hyllyiltä ei Atomia löydy. Tämä kertoo samalla Tezukan Atomin ongelmasta. Vaikka sarjakuva sinällään on hyvää ja merkittävää, se ei todennäköisesti vanhahtavan tyylinsä vuoksi ole varma valinta jokaiselle mangan ystävälle. Vuosikymmeniä sitten ilmestyneen sarjakuvan julkaisu kielellä kuin kielellä on riskipeliä, olipa tekijä kuka tahansa.

Atom - Robottitarinoita on epäilemättä yksi kuluvan vuoden tärkeimpiä sarjakuvajulkaisuja maassamme. Osamu Tezukan maineen, merkityksen ja mittavan tuotannon huomioon ottaen hänen sarjakuviaan on julkaistu suomeksi luvattoman vähän. Sarjakuvakustantaminen ei kuitenkaan ole pelkästään halua julkaista kovan meriitin tekijöitä ja sarjoja, mikä selittää Tezukan puutetta Suomessa. Nyt on kuitenkin tarjoutunut hyvä tilaisuus kurkistaa pokkarin verran mangan historiaan suomeksikin - samalla hienoa sarjakuvakerrontaa ihaillen - mikä ansaitsee kiitosta.

Lokakuun kiinnostavat mangat

Piakkoin starttaava lokakuu tarjoaa muutaman kiinnostavan uutuuden niin kotimaan lehtipisteissä kuin amerikkalaistenkin kustantamoiden tarjoamana.

Tässä alla aukeavassa kirjoituksessa käyn lyhyesti läpi kiinnostavimpia mangauutuuksia. Reiluuden nimissä on todettava, että suomeksi julkaistavan mangan osalta julkaisupäivät voi vilkaista aivan hyvin myös Sangatsu Mangan sivuilta tai tokio.fi -sivun listauksesta. Englanniksi olen valikoinut vain itseäni syystä tai toisesta kiinnostavia uutuuksia, enkä edes pyri pitkään ja kattavaan katsaukseen. Sellaisen tekoon ei taitaisi edes vapaa-aika riittää.

Parhaassa tapauksessa tästä joku muukin hyötyy ja löytää kiinnostavaa uutta luettavaa, mutta mene ja tiedä.

Ensi alkuun poiminnat suomennetun mangan saralta. Esitetyt kansikuvat eivät muuten ole suomenkielisistä laitoksista, mutta oletan, ettei suuria muutoksia ainakaan suurimmassa osassa kansia ole luvassa. Ja jos onkin, niin nätinpi tämä näin on kuin ilman.

JATKUVAT SARJAT

Last Wars 6 (Yoshihiro Takahashi, Punainen jättiläinen) 4.10.

My Hero Academia 6 (Kohei Horikoshi, Sangatsu Manga) 18.10.

Patriootti Moriarty 5 (Ryosuke Takeuchi & Hikaru Miyoshi, Punainen jättiläinen) 18.10.

Velhon morsian 11 (Kore Yamazaki, Punainen jättiläinen) 25.10.

Ehdottomasti odottamisen arvoisin jatkuvista mangasarjoista on fantasiamanga Velhon morsiamen uusin, eli yhdestoista osa. Lisäksi listan ulkopuolelta voisi mainita uusintajulkaisuna ilmestyvän Fullmetal Alchemistin osan 15. Sormiaan kannattaa pitää ristissä myös sen puolesta, että One Piecen osa 91 saataisiin myöhästymisestä huolimatta ostokuntoon mahdollisimman pian. Alkuperäiseen julkaisupäivään 18.10. se ei kuitenkaan ehdi, joten hyvin mahdollista on, että sitä julkaisua pääsee hehkuttamaan enemmälti vasta lokakuun tuolla puolen...

PÄÄTTYVÄT SARJAT
 

Prinsessa Sakura 12 (Arina Tanemura, Sangatsu Manga) 18.10.

Yksi sarja pääsee lokakuun aikana ansiokkaaseen finaaliinsa, kun Arina Tanemuran Prinsessa Sakuran viimeinen osa julkaistaan. Pitkän tauon jälkeen suomalaisiin mangahyllyihin jälleen saapunutta mangakan tuotantoa on ollut jo taiteenkin puolesta ilo lukea, vaikka myönnänkin oman lukutahtini hidastuneen ja jääneen jälkeen julkaisuvauhdista. Toivottavasti muilla tahti on ollut minua rivakampi ja ostajia sarjalle riittänyt, sillä olisi hienoa nähdä lisää Tanemuran sarjoja äidinkielellä.

ALKAVAT SARJAT

 

Minun susipoikani 1 (Yoko Nogiri, Sangatsu Manga) 25.10.

Nivawa ja minä 1 (Nagabe, Punainen jättiläinen) 25.10.

Ehdottomasti odottamisen arvoisin lokakuun päivä mangan kautta katsottuna on kuun viimeinen perjantai, 25.10. Samana päivänä saadaan nimittäin lehtipisteisiin uutuussarjat molemmilta Tammen mangalinjoilta, Sangatsu Mangalta ja Punaiselta jättiläiseltä. Näiden kahden lisäksi tuona samana perjantaina pääsee ostamaan myös jo mainitun uusimman Velhon morsiamen, joten seuraavan viikonlopun lukemisten pitäisi olla hyvin hanskassa.

Yoko Nogirin neliosainen Minun susipoikani (Watashi no Ookami-kun) kertoo Tokiosta Hokkaidolle isänsä luokse muuttavasta Komugista. Suuren muutoksen elämässään kokeva nuori tyttö pyrkii aloittamaan elämänsä Japanin syrjäseudulla hissukseen, mutta tapahtumat eivät etene aivan suunnitelmien mukaan. Uudessa koulussa Komugi saa selville luokkatoverinsa salaisuuden, mikä ei aivan vastaa toiveita rauhallisesta elämästä.

Minun susipoikani kiinnostaa kaltaistani noin kolmikymppistä nuorta miestä etenkin sen alkuaseteleman takia. Sinällään varsin perinteisen kuuloinen tarina voi onnistuessaan luoda japanilaisen maaseudun kautta hyvän tunnelman lukemiseen, hieman samaan tyyliin kuin mitä onnistuttiin luomaan sarjassa Susilapset. Hyvä romanttinen sarjakuva tietysti uppoaa myös, mutta luetaan ennen kuin kehutaan.

Toinen kuukauden uutuuksista on paremmin sarjastaan Totsukuni no shoojo, (englanniksi nimellä The Girl from the Other Side), tunnetun Nagaben kolmen osan mittainen komediasarja Nivawa ja minä (Nivawa to Saitoo). Ihmissilmien ulottumattomissa kauan eläneiden aficoiden laji lähettää yhden omistaan oppimaan ihmisten elämästä. Tähän tuutorin tehtävään tulee valituksi joutilasta elämää viettävä nuorimies Saitoo. Nähtäväksi jää, millainen kuva ihmislajista tätä kautta syntyy.

Tekijänsä kuuluisamman sarjan sekä itsessäänkin kiinnostavan kuvauksen perusteella Nivawa ja minä on lokakuun kiinnostavin mangajulkaisu täällä kotimaassa.

 

Sitten vielä pari poimintaa Atlantin takaisesta mangamaailmasta:

The Wize Wize Beasts of the Wizarding Wizdoms (Nagabe, Seven Seas Entertainment) 1.10.

Jo toinen poiminta Nagabelta saman kuukauden aikana! Yhden pokkarin lyhyttarinakokoelma seuraa ihmissilmää välttelevien taruolentojen taikakoulun elämänmenoa poikarakkautta sisältävien kertomusten kautta.

Drifting Classroom - Perfect Edition 1 (Kazuo Umezu, VIZ Media) 15.10.

Kazuo Umezun Drifting Classroom voi jo joistain hyllyistä löytyä ja useammallekin se lienee ainakin nimeltä tuttu. Minäkin siitä muistan arvion Anime-lehdestä jo vuosien takaa, mutta koskaan en sarjaan sen enempää ole tutustunut. Jo loppuun myydyn englanninkielisen painoksen voi kuitenkin viimeistään nyt unohtaa, kun William Goldingin Kärpästen herraankin verrattu kauhumangaklassikko saadaan englanniksi uudessa - ja toivottavasti uljaassa kuten lupaillaan - ulkoasussa. Tämä ensimmäinen "Perfect Edition" sisältää lähes 750 sivua, eli luettava ei heti kesken lopu.

 

Nicola Traveling Around the Demon's World 1 (Asaya Miyanaga, Seven Seas Entertainment) 29.10.

Kyllä, jälleen yksi fantasiasarja. Asaya Miyanagan kevyessä fantasiaseikkailussa Nicola-niminen tyttö kiertelee - kuten sarjan nimikin jo paljastaa - demonien maailmassa paholaiskaverinsa Simonin kanssa. Kuten moni muukin Harta-lehdessä julkaistu sarja, myös tämä tenhoaa aluksi eritoten taiteensa vuoksi, mutta ehkäpä sarja kestää lukemista muutoinkin.

Gambling Apocalypse Kaiji 1 (Nobuyuki Fukumoto, Denpa Books) 29.10.

Ehkä tämänkin uskaltaa listalle lisätä, vaikka julkaisu alunperin suunnitellusta päivästä onkin lipsunut. Alun perin alkuvuoteen suunniteltu uhkapelisarjan omnibus-julkaisu sisältää noin 550 sivua luettavaa ja kokoaa ensimmäisen kaikista Kaiji-sarjoista kuuteen tiiliskiveen. Reilu vuosi sitten perustettu uusi amerikkalainen mangakustantamo Denpa ottaa Kaijin kohdalla melkoisen riskin, sillä sarjaa ei voi oikein miltään osin pitää varmana myyntivalttina.

Tässäpä tämä tältä erää. Mukavaa, jos jaksoit selata postauksen tänne saakka. Lupaan harkita myös marraskuulle vastaavanlaista listausta vähintäänkin omaksi ilokseni.