lauantai 7. tammikuuta 2017

Seitsemän etsintä

Maailmassa vallitsee rauha ja Villisian hattu -majatalossa on riehakkaan rento meininki, kun lähitienoilla huhuja aiheuttanut haarniskoitu hahmo astuu sisään. Britannian kuningaskunnassa on tapahtunut menneisyydessä jotain, jonka vuoksi seitsemänä kuolemansyntinä tunnetut entiset ritarit ovat kadonneet teille tietämättömille etsintäkuulutettuina rikollisina aiheuttaen yhä kunnollisessa kansassa väristyksiä.

Nämä rikolliset halutaan nyt löytää uusien valtakuntaa uhkaavien mullistuksien pakottamana, ja monen eri tahon toimesta. Nakaba Suzukin uutuusshonen alkaa vauhdikkaasti ja imaisee lukijansa nopeasti mukaansa.

7 kuolemansyntiä (Nanatsu no taizai / 七つの大罪)
Tekijä: Nakaba Suzuki
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Kim Sariola
Luettu: 2/24+
 

 



Täyttä shonenia

Heti ensisilmäyksellä 7 kuolemansyntiä vertautuu muihin kuuluihin shonensarjoihin. Aluksi Suzukin piirrokset tuovat mieleen sarjoista Fairy Tale ja Rave tunnetun Hiro Mashiman taiteen. Samoin One Piecen luojan Eiichiro Odan tyyli käväisee mielessä, vaikka onkin nykyisellään rikkaampi kuin Suzukilla tai Mashimalla.

Ensimmäisen luvun lukemisen jälkeen ajatukset Mashimasta töineen saa kuitenkin unohtaa, sillä 7 kuolemansynnin taide on paljon Ravea tai Fairy Talea elävämpää. Ensimmäinen luku seitsemää suurrikollista etsivässä sarjassa on lisäksi valmiimpaa shonenmangaa kuin mihin mikään suomennetuista lajityypin sarjoista on pystynyt. Hengeltään 7 kuolemansyntiä alkaa lukijan mielessä muistuttaa Akira Toriyaman superkuuluisaa Dragon Ballia. Vahvat hyvikset ja pahikset, rento meininki sekä pikkutuhmuudet tuovat Son Gokun kumppaneineen mieleen, mutta onneksi hyvällä tavalla, sillä 7 kuolemansyntiä ei ole kopio lajityyppinsä kuuluisasta, vaan samalla fiiliksellä etenevä omannäköisensä seikkailu.




Vahva tarinankerronta 

Tekijä kertoo kehittelemänsä tarinan vahvasti. Kahden ensimmäisen pokkarin aikana tarina etenee hyvää vauhtia, mutta ei liian nopeasti tuntuakseen tuulesta temmatulta.


Tapahtumat vaikuttavat etukäteen hyvin mietityiltä, mikä lupaa hyvää tulevia pokkareita ajatellen. Tekijällä kirkkaana mielessä pysyvän tarinahahmotelman puolesta puhuu sarjan tapa paljastaa tärkeitä asioita kahdella aikajanalla tarinan nykyisyydessä sekä takaumina menneisyydestä. Menneiden tapahtumien paljastaminen tippa kerrallaan pitää lukijan kiinnostusta yllä, sillä takaumilla tuntuu olevan oikeasti merkitystä. Niillä ei vain täytetä sivuja, vaan ne pohjustavat lukijaa ymmärtämään tulevien tapahtumien kulkua paremmin.

Oma leimaava piirteensä 7 kuolemansynnin sivuilla on myös sarjan tapa esittää pikkutuhmuuksia tämän tästä. Paljasta pintaa ei esitellä niiden kaikkein strategisimpien kehon osien muodossa, mutta muutoin päähenkilö Meliodaksen kiinnostus naisvartaloon tuodaan esiin useaan otteeseen ja monella tavalla.


Uusi asia tällaisen sisällön esittely pojille suunnatussa mangassa ei ole, mutta Suzuki tuntuu rakentaneen tästä shonenmangan tirkistelytaipumuksesta oleellisen osan päähenkilöiden välistä kemiaa. Merkille pantavaa sarjassa on myös se, että naislukijoitakin on muistettu paljaalla miesvartalolla, kun sarja hieman etenee. Shonenia lukevat muutkin kuin pojat, joten tämä tapa kosiskella lukijoita on tietysti hyvin hoksattu.




Kokonaan toinen asia on sitten se, kuinka kukanenkin kokee näiden lievien härskiyksien sopivan omiin lukumieltymyksiinsä. Ne on liitetty osaksi sarjaa tavallista taitavammin, mutta jos hameen alle kurkkailut ja rintojen huomiointi eri muodoissaan eivät ole lukijan mieleen, voi sarjan tarinan seuraaminen tuntua työltä.


Yksi "mutta"

Mikäli kuvatun kaltainen sisältö ei haittaa - tai on jopa toivottavaa - antaa 7 kuolemansyntiä lukijalleen vahvasti aloitetun tarinan, jota jatkaisi mielellään heti pidemmällekin. Ensi alkuun julkaisija Sangatsu Manga on pukannut sarjasta lehtipisteisiin kaksi pokkaria kerralla, joten vaivaisen noin kahdensadan sivun jälkeen lukemista ei tarvitsekaan heti heittää kesken. Kun vahvaan tarinaan yhdistetään toimiva ja elävä käännös, ei syitä sarjan hyllyyn jättämiselle ole helppo keksiä.

Mutta ei jotain hyvää ellei jotain huonoakin. Sarjan kohdalla on nimittäin sellainen juju, että sitä on päätetty julkaista sen ensimmäisen juonikaaren verran. Tämän kolmentoista osan mittaisen tarinanosan on kerrottu muodostavan julkaistavissa olevan järkevän kokonaisuuden, mutta että sarjan jatkosta tämän jälkeen tehdään päätös sen menestyksen perusteella. Jos siis 7 kuolemansyntiä on lukijan mieltä lämmittänyt, kannattaa sen parissa jatkaa jatkossakin, jotta ei käy kehnosti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti