tiistai 29. marraskuuta 2016

Se keveämpi titaaniannos

Puolitoista vuotta sitten Suomessa alkoi mangasarja, josta sanottiin, ettei sillä ole täällä markkinoita useastakaan syystä. Huonon piirrostyylin ja sarjan väkivaltaisen luonteen vuoksi tummaa fantasiasarjaa Titaanien sotaa ei pitänyt koskaan päästä lukemaan suomeksi. Ja nyt on julkaistu jo sarjan sivutarina Levin tarinakin.


Titaanien sota: Levin tarina
Shingeki no kyojin - Kuinaki sentaki / 進撃の巨人 悔いなき選択
Taide: Hikaru Suruga
Tarina: Gun Snark, Nitroplus
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Kim Sariola
ISBN: 978-952-16-1901-4
Luettu: 1/2
Hinta: 6.20€ 

Alunperin Gun Snarkin ja Nitroplusin visual novel -muodossa julkaistun tarinan on mangaksi sovittanut Hikaru Suruga. Se kertoo Titaanien sodassa esitellyn tiedustelujoukkojen kapteenin Levin tarinan ajalta ennen pääsarjan tapahtumia ja voi olla monelle tutumpi nimellä Attack on Titan: No Regrets. Kuinka Levistä tuli kapteeni juuri siihen joukko-osastoon, jonka työ armeijassa on kaikkein vaativinta? Kuinka hän ylipäätään tuli liittyneeksi armeijaan? Näihin kysymyksiin Levin tarina tuo valoa, kun nuori tiedustelujoukkojen sotilas Erwin Smith tapaa Levin ja tämän toverit pääkaupungin alla sijaitsevasta maanalaisesta kaupungista, jossa lainsuojattomat ja muut huono-osaiset elävät kurjaa elämäänsä.

Hajime Isayaman alkuteoksen tasolle Levin tarina ei yllä, vaan tuntuu kaikin puolin tätä keveämmältä luettavalta. Kertomuksen osalta tämä ei häiritse juurikaan, sillä onhan kyse alunperinkin pääsarjaa tukemaan tehdystä sivutarinasta. Levin tarina sopii niille, joille Titaanien sotakin maistuu, ja juuri heille se on tehtykin. Jos jättimäisten titaanien tapa runnella ja kurjistaa ihmiskuntaa kiinnostaa, kannattaa aloittaa itse pääsarjasta ja jatkaa Levin tarinan pariin siinä vaiheessa, kun on saanut käsityksen siitä, millainen henkilö Levi on ihmisiään tiedustelujoukkojen kapteenina.



Sen sijaan piirroksien kohdalla Levin tarinan matalampi taso suhteessa Titaanien sotaan häiritsee jo enemmän. Titaanien sodasta kaikkine puutteineenkin tekee seurattavan sen rujot - jopa rumat - piirrokset, jotka täydentävät tummanpuhuvaa tarinaa oivallisesti

Levin tarinan piirrokset kaipaisivat toimiakseen eloa, sillä nyt muuten hyvin tehdyt ruudut jäävät liikkeen tuntua vaille. Tämä häiritsee etenkin kohtauksissa, joissa käytetään tiedustelujoukkojen perusvälinettä vertikaalilaitteistoa. Surugan piirtämänä näyttää enemmänkin siltä, kuin ihmiset lentäisivät laitteidensa kanssa sen sijaan, että joutuisivat etsimään sopivan reitin ja paikan edetä apuvälineensä kanssa. Myös titaanien olemus Surugan piirtämänä on liian keveä, eivätkä ne tunnu samalla tavalla pelottavilta kuin Hajime Isayaman kynän kautta nautittuna.



Toisaalta tuntuu erikoiselta moittia Levin tarinan piirroksia, sillä alkuperäisessäkään sarjassa juuri tätä osa-aluetta ei voi kehua kovin onnistuneeksi. Hikaru Suruga voisi kyllä lainata Isayamalle osaamistaan anatomian osalta, mutta Titaanien sodan alkuperäisen tekijän luonnoksellisuus sekä tapa käyttää varjoja tuovat piirroksiin eloa. Tässä vertailussa voiton vie siis alkuperäisen rumuus, mutta tuskin Levin tarinaa sen vuoksi kannattaa jättää lukematta, ettei se samalla tavalla ruma ole...

Levin tarina siis tarjoaa eniten niille, jotka jo tuntevat Titaanien sotansa jollain tavalla. Päätarinan tasolle sarja ei pääse, mutta tästä tuskin kukaan suuresti yllättyy. Se on tehty täyttämään sarjan fanien halua oppia titaanien ja ihmisten tummasta maailmasta jotain uutta, mitä ei ehditä kertoa Titaanien sodassa. Näiltä osin homma onnistuukin tuomaan uutta niin valottaessaan nuoren Levin elämää kuin esitellessään myös kiinnostavan maanalaisen maailman, josta sarjan päähenkilö maanpinnalle ponnistaa.

Kokonaisuudessaan kaksiosainen Levin tarina jaksaa kiinnostaa kahden osan verran puutteistaan huolimatta ja on mukavaa nähdä, että Titaanien sota on Suomessa ilmesesti jonkin verran julkaisuna kannattanut, kun sen sivutarinakin päätettiin täällä julkaista.


4 kommenttia:

  1. Korjaisin sen verran, että alkuteos ei ole light novel (eli kirja), vaan visual novel (eli peli). Sellaisia julkaistiin aikoinaan animesarjan levyjulkaisun keräilyversioiden ekstroina, ja tämä oli niistä niin suosittu että siitä tehtiin mangakin. (Ja myöhemmin vielä OVA-anime.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta! Muokkasin oikean tiedon blogitekstiin. Sen siitä saa kun ei ole itse alkuteokseen (saati koko visual novel -pelityyppiin) tutustunut.

      Poista
  2. Aika jännän pointin otit esiin tuossa piirrustustyylissä. Taide on todellakin vähän liian nättiä ja se tekee siitä tylsää, en ollut ennen edes tajunnut sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos löytyi jokin kiinnostava pointti! Levin tarinan taiteesta tosiaan puuttuu särmää, joka toisi siihen eloa. Tällaisessa pienessä sivutarinassa se ei haittaa vielä liikaa, mutta pidemmässä kertomuksessa se kyllä veisi seuraamisintoa varmasti enemmän.

      Poista