Etsintämatkallaan Ryuuko saapuu tiukkaan kuriin ja hierarkiaan nojaavaan Honnouji-akatemiaan. Taitavasti löytämäänsä saksienpuolikasta aseenaan käyttävä Ryuuko haluaa saada vastauksia akatemiaa johtavalta oppilaskunnan puheenjohtajalta Satsuki Kiryuuinilta. Taistelutaidoista onkin Ryuukolle hyötyä, sillä Honnouji-akatemiassa vallassa on vahvimman oikeus. Ilman valmiutta taistella ei puheenjohtajaakaan saada puhe-etäisyydelle.
Ivrean uutuusmanga Kill la Kill perustuu samannimiseen, 24 jaksoa pitkään, animesarjaan. Vauhdikas toimintasarja on kääntynyt myös sarjakuvamuotoon vauhtia täynnä. Luettavuus ei menossa kärsi, vaan piirtäjä Ryo Akizuki on ottanut sarjan ripeän otteen hyvin huomioon. Vaikka Kill la Killin meno on usein nopeaa, ei lukija tipu tahdista ja jää miettimään, mitä juuri tapahtui. Teknisen toimivuuden takaavat myös selkeät piirrokset, jotka ovat sitä moderneinta tyyliä, jota japanilaisella sarjakuvalla on tarjota.
Huumorilla on sarjassa tärkeä osa. Ilman oikeanlaista pilkettä silmäkulmassa sarjan voisikin olla vaikeaa vakuuttaa lukijaansa. Jättimäiset sakset aseenaan häärivä lukiolaistyttö ei ehkä tunnu ajatuksena kaikkein uskottavimmalta sarjan päähenkilöltä, mutta vahvan huumorilatauksen kautta tämäkin toimii. Ryuukosta on tehty tarpeeksi omaperäinen hahmo, jonka yllättävä jalkabravuuri taistelun muuttuessa epätoivoiseksi tuo tarinan rytmiin aivan uuden käännöksen.
Vielä tärkeämpi osa huumorilla on käsiteltäessä sarjassa esiintyviä kliseitä, kuten oppilaskunta ja kangasta säästävä vaatetus. Lukemattomissa japanilaisissa sarjakuvissa, animaatioissa ja videopeleissä on mukana oppilaskunta puheenjohtajineen tai epämukavalta vaikuttava, erittäin paljastava vaatekerta yleensä naishahmon yllä. Näin on myös Kill la Killin kohdalla, mutta onneksi sarja osaa irvailla näille niin omalla kohdallaan kuin teemojen piirteille yleensäkin. Huumorin kautta asiat vedetään överiksi, eivätkä kuluneet teemat tunnu vaivaannuttavilta.
Kill la Kill on monelta osin onnistunut sarja. Siinä mysteeri ratkaistavaksi, se on teknisesti hyvin tehty ja tutut piirteet on otettu käsittelyyn tuoreella tavalla. Kuitenkin juuri Kill la Killin kohdalla voi sanoa, että on makukysymys, mitä sarjasta pitää. Edellä mainitut seikat tekevät sarjasta toisaalta tutustumisen arvoisen, mutta toisaalta siloiteltu piirrostyyli tuntuu myös hieman tylsähköltä. Lisäksi huumorin överiys tuo Kill la Killiin kepeyden tunteen, joka ei varmastikaan sovi kaikille.
Julkaisunakin Kill la Kill on kahtalainen. Painoasultaan, sisältäen Ivrean julkaisuille tutut irtokannet, Kill la Killin ensimmäinen pokkari on hieno katsella ja koskea. Käännöksen pikkukankeudet kuitenkin laskevat lopputuloksen tasoa jonkin verran. Esimerkiksi jo edellisessäkin Ivrean uutuudessa, koirasarjassa Häntä pystyyn!, kannessa käytettävä termi "piirustus" tuntuu sarjan piirtäjää vähättelevältä ja tilalle toivoisi arvostavamman termin "taide" tai edes korrektimman "piirrokset".
Samoin Ryuukon tavatessa ensimmäisen kerran nuoren Matarou-pojan, on kohtauksen koulunkäyntitermeissä kankeutta. Harvassa ovat ne suomen kielen käyttäjät, jotka koulusta puhuessaan huutavat puhekielen lomassa sanoja "alakoulu" ja "peruskoulu". Kun tällaiset kankeudet saadaan kitkettyä Ivrean julkaisuista, päästään hyviin asetelmiin, kun muistetaan julkaisijan mangapokkarien mukava painoasu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti