Televisio-Sherlock sarjakuvana

Punaisen jättiläisen jo lokakuussa julkaiseman Uusi Sherlock -tv-sarjan japanilaisen mangasovituksen Sherlockin ensimmäinen osa Vaaleanpunainen kuolema on erittäin uskollinen alkuperäisteokselle, tv-sarjan ensimmäiselle jaksolle.

Sherlock 1: Vaaleanpunainen kuolema

Sarjakuva: Jay

Käsikirjoitus: Steven Moffat & Mark Gatiss

Julkaisija: Punainen jättiläinen

Käännös: Suvi Mäkelä

ISBN: 978-952-16-1964-9

Hinta: 6.90€

Luettu: 1/3

Vanha tuttu etsivä...

Iso-Britannian pääkaupungissa Lontoossa tiedotusvälineet ovat herättäneet kolmeen itsemurhaan. Miljoonakaupungin elämässä kolmen itsensä päättäneen ihmisen elämän ei pitäisi olla surullisuudestaan huolimatta erikoinen ilmiö, mutta silti poliisi tutkii tapauksia tavallista tarkemmin.

Kaikki kolme kuolemaa nimittäin muistuttavat toisiaan niin paljon, että niillä täytyy olla yhteys toisiinsa siitäkin huolimatta, ettei mikään näytä viittaavan ulkopuoliseen tekijään tai tekijöihin. Poliisi on ymmällään. Ja koska poliisi on hakoteillä, tarvitaan virkavallan tueksi joku ulkopuolinen auttamaan tutkimuksissa. Tämä joku on Sherlock Holmes ja apunaan hänellä on tohtori John Watson, Afganistanin sodan veteraani.

Yllä esitellyssä tarinan aloituksessa ei varmasti ole kenellekään mitään uutta. Arthur Conan Doylen luoma mestarietsivä apureineen on tuttu heillekin, jotka eivät ole lukeneet kirjailijan kirjoittamia tarinoita. Kuuluista tarinoista on tehty lukuisia erilaisia tulkintoja niin televisioon kuin muihinkin viihteen muotoihin. Sherlock Holmes on yksi populaarikulttuurin tunnetuimmista hahmoista, jonka kaikki tuntevat. Ja yhä edelleen Holmesin hahmoon tartutaan uudestaan ja saadaan jälleen uusia ihmisiä tutustumaan häneen.

...uudessa ajassa

 

Tällä kertaa Holmes ja Watson on tuotu sarjakuvamuotoon ja nykypäivään. Lontoon 1800- ja 1900-lukujen taitteen kadut  ovat vaihtuneet satakunta vuotta myöhempään 2000-lukuun. Edelleen kuitenkin Sherlockin hoksottimet ovat omaa luokkaansa.

Mutta suoraan ei uutta tulkintaa ole tehty sarjakuvaksi. Modernin ajan Sherlock nimittäin löysi ensin tiensä televisiosarjaksi Uusi Sherlock, minkä jälkeen japanilaiset keksivät tehdä tarinasta sarjakuvan. Vuonna 2010 alkaneen tv-sarjan mangasovitus alkoi vuonna 2012  Kadokawan Young Ace -lehdessä. Nyt Sherlockia on saatu mangana jo kolmen osan verran jokaisen pokkarin kertoessa yhden tv-sarjan jakson tapauksen. Kolme ensimmäistä jaksoa kattavat myös Uuden Sherlockin ensimmäisen tuotantokauden.

Ensimmäistä kertaa Uusi Sherlock tai sen mangaversio ei tulkitse Holmesin hahmoa uudella tavalla. Myöskään japanilaiset eivät ole Doylen luomuksen äärellä uuden edessä, sillä Suomessakin on voitu lukea mangasarja Etsiväkoira Sherdockia, jossa mestarietsivä onkin jälleensyntynyt puhuvaksi pieneksi koiraksi. Koirahahmoinen - mutta silti ihmismäisempi kuin Sherdock - on myös televisioanime Sherlock Koiran etsivänero, jonka seikkailuja on Suomenkin televisiosta esitetty 1990-luvulla.

Näiden toisinaan varsin outojen tulkintojen ohella Arthur Conan Doyle on antanut myös tekijänä innoitusta esimerkiksi Salapoliisi Conanin luojalle Gosho Aoyamalle. Maailmassa ei ole montaa paikkaa, jossa Sherlock Holmesiin ei olisi törmätty, eikä Japani tee tässä poikkeusta.

Kuin televisiota lukisi

Uuden Sherlockin toteutus televisiosta katsottuna on ollut onnistunut ja manga seuraa ensimmäisen osan perusteella hyvin tarkasti alkuperäisen jakson tapahtumia. Eikä samankaltaisuus jää vain tarinan tasolle, sillä nimimerkki Jayn piirtämä sarjakuvasovitus lainaa alkuteokselta jopa hahmojen ulkonäön. Näin sitä saadaan annos Benedict Cumberbatchia myös mangaa lukiessa.

Se, pitääkö piirrosasun samankaltaisuutta hyvänä asiana, riippuu täysin lukijan omista mieltymyksistä. Jos Cumberbatch ei lukeudu näyttelijänä omiin suosikeihin, voi hänen näkemisensä mangan sivuilla tuntua liioittelulta. Hauskaa muuten, että parhaillaan elokuvateattereissa Tohtori Oudon sarjakuvahahmoa elokuvassa Doctor Strange esittävä Cumberbatch esittää tunnistettavana itsenään toista hahmoa sarjakuvan sivuillakin. Ehkä vuorosanojen muistaminen on näin ollut ainakin elokuvaroolia helpompaa.

Tarina vetää modernin sarjakuvasherlockin kauttakin mukavasti, vaikka aivan televisiosarjan tasolle ei tämä ensimmäisen jakson tulkinta ylläkään. Jayn manga toimii kyllä omillaan ilman, että lukijan täytyy tuntea alkuteosta saadakseen lukemastaan jotain irti, mutta silti sarjakuvan tiukan nojaamisen televisioalkuperään huomaa. Esimerkiksi ensimmäisen pokkarin nimi Vaaleanpunainen kuolema viittaa selkeästi vaaleanpunaisen värin tärkeyteen Sherlock Holmesin ratkomassa rikoksessa, mutta värin merkitystä ei alleviivata tarpeeksi, jotta se toimisi värittömässä sarjakuvassa. Samoin päähenkilöetsivän ajoittaisissa puhetulvissa tarinan alkuperän huomaa olevan jossain toisaalla.

Ei Sherlock silti huono sarjakuva ole, vaikka tällä kertaa alkuperäinen peittoaakin coverin. Tv-sarjan suurimmat fanit voivat pitää toista tapaa päästä tarinan sisään houkuttelevana. Sherlock: Vaaleanpunainen kuolema on kelpo sarjakuva, joka toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla kuitenkin vaatisi sen, että lukija ei tunne tarinaa. Erityisesti sarjakuvaa voikin siis suositella niille, jotka eivät Uuteen Sherlockiin ole ennestään tutustuneet.

Keijufantasiaa ja sokeriherkkuja

Highlandin maata asuttaa kaksi toisiaan halveksivaa rotua, ihmiset ja keijut, joiden välisestä historiasta ei toista kohtaan tehtyä hyvää tekoa löydy. Yhteistä keijuille ja ihmisille on viehtymys hopeasokeriksi kutsuttuun herkkuun. Oikeamielinen Ann on päättänyt saavuttaa arvostetun hopeasokerimestarin tittelin, ja tätä kautta tuoda iloa toisten makeasta herkusta pitävien elämään. Pitkän Sugar Apple Fairytale -fantasiakirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva Hopeasokerimestari & Musta keiju on tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja tasa-arvosta.

 Hopeasokerimestari & Musta keiju (銀砂糖師と黒の妖精 〜シュガーアップル・フェアリーテイル〜 / Ginzatoshi to kuro no yosei 〜 Sugar Apple Fairytale)

Tekijä: Alto Yukimura

Alkuteos: Miri Mikawa

Hahmosuunnittelu: Aki

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Antti Valkama

ISBN: 978-952-16-1940-3

Hinta: 6.20€

Luettu: 1/2

Keveää fantasiaa ripauksella sanomaa

Highland on fantasiamaailma, jota asuttavat sekä ihmiset että keijut, jotka eivät koskaan ole tulleet keskenään hyvin toimeen. Kaukana menneisyydessä ihmiset olivat keijujen orjia ja sittemmin tilanne on kääntynyt toisin päin ihmisten orjuuttaessa siivekästä kansaa.

Osittain kahden erilaisen rodun välisessä vihanpidossa on kyse siitä, mihin on totuttu. Sarjan päähenkilö Ann Halford on viisitoistavuotias nuori nainen, joka edesmenneen äitinsä tapaan ei pidä keijuja ihmisiä huonompina. Kuitenkin myös hänen on ostettava itselleen soturikeiju orjaksi ja turvaksi. Muussa tapauksessa Annin itselleen asettama päämäärä hopeasokerimestarin arvosta uhkaa luisua sormista jo ennen kuin hän ehtii sitä kunnolla edes tavoitella.

Annin orjaksi päätyvä soturikeiju on tummanpuhuva ja solakka Schar. Toisenlaisista maailmoista peräisin olevan Annin ja Scharin suhde ei ala vakuuttavasti sen perustuessa epätasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa toisella on toisen henki omissa käsissään. Keijujen orjuutus nimittäin perustuu näiltä väkisin otettuun siipeen, jota vahingoittamalla keiju kokee fyysistä tuskaa. Tämän kivun välttääkseen keijuorjat tekevät mitä ihmiset käskevät.

Kuitenkin nuoren ihmistytön oikeamielisyys ja rehti käytös keijuja kohtaan vaikuttaa synkkämieliseen mustaan keijuunkin ja näiden kahden välinen suhde lämpenee huolimatta vuosisatoja kestäneestä vihanpidosta kahden rodun välillä. Hopeasokerimestari & Musta keiju on kertomus ystävyydestä ja luottamuksesta, jotka eivät katso toisen ulkoiseen olemukseen. Vaikka sarja on keveä lukea, eikä sen sanomaakaan siis esitetä kovin syvästi, on valittu vire sarjalle sopiva.

 

Kirjasta sarjakuvaksi

Alto Yukimuran mangasovitus Hopeasokerimestari & Musta keiju perustuu Miri Mikawan fantasiakirjasarjan ensimmäiseen osaan. Sarjakuva on alunperin julkaistu Japanissa Hana to Yume Online-lehdessä ja se on koottu kahdeksi pokkariksi, joista ensimmäinen ilmestyi suomeksi marraskuun puolivälin tienoilla.

Japanissa sovitukset kirjoista ja peleistä sarjakuviksi ovat tavallinen ilmiö, joka parhaimmillaan toimii niin hyvin, ettei alkuteoksen tuntemista kaipaa. Hopeasokerimestari & Musta keiju on juuri tällainen onnistunut sovitus sillä tarinan alkuperää ei osaisi aavistellakaan ilman parempaa tietoa.

Vaikka suomeksi on jo pidemmän aikaa nähty monenlaisia japanilaisia sarjakuvia ja japanilaista kirjallisuuttakin on käännetty suomeksi vielä mangaakin kauemmin, ei japanilaista fantasiakirjallisuutta ole Suomessa nähty edes Japani-buumin kuumimpina vuosina. Se on sääli, sillä fantasiaa Suomessa on osattu lukea ja englanninkielinen tarjonta on antanut viitteitä kiinnostavista fantasiasarjoista kaukaa Aasiasta. Siksikin mukavaa on nähdä ainakin tällaisia mangasovituksia japanilaisesta fantasiasta, vaikka se saakin kaipaamaan lisää mahdollisuuksia kurkata kielimuurin tuolle puolen. Tavallaan onkin sääli, että Yukimuran sovitus on vain kahden osan pituinen.

Lyhyt, onnistunut julkaisu

Kaksiosainen Hopeasokerimestari & Musta keiju näyttää ensimmäisen puoliskonsa perusteella juoksevan mukavasti eteenpäin. Juonessa ei ole turhia sivupolkuja ja hahmomääräkin on sopiva lyhyen tarinan rahkeille. Paikalleen sarjassa ei myöskään jäädä, mutta toisaalta eteneminen ei tapahdu lukijan kärryillä pysymisen kustannuksella. Sarjan kantavat teemat, kuten ystävyys ja tasa-arvo, on istutettu sekaan sujuvasti ja lopputuloksena on lyhyt ja onnistunut kertomus.

Sangatsu Mangan pokkarin painoasussa tai käännöksessäkään ei ole suuria kompastuksia, joita sormella osoitella. Toimituspäällikkö Antti Valkama on itse kääntänyt sarjan suoraan japanista ja tekijän ilmavaa piirrostyyliä on erityisesti lukujen aloituskuvissa ja kannessa mukava katsella, vaikka värisivujen kaltaisilla krumeluureilla lyhyttä julkaisua ei olekaan koristeltu.

Suuria taiteellisia tai tarinankerronnallisia oivalluksia Hopeasokerimestari & Musta keiju ei tarjoa, eikä se ehkä sovi shojomangaa muutoinkin karttaville lukijoille, mutta se hoitaa silti oman osansa tyylikkäästi ja sitä kelpaa lukea jos tällaisia allergioita ei ole. Loppuvuoden 2016 mangatarjonta on vahvasti fantasiapainotteinen ja tähän joukkoon tämä lyhyt kirjan tulkinta sopii mukavasti.

Joulun mangat 2016

Jo joulu joutuu Suomen maahan ja sitä myötä joulukuun mangakatsaus! Taas on tarjolla aimo kattaus uutta mangaa. Niistä osan voi vaikka toivoa joululahjaksi ja toisen mokoman hankkia ehkäpä itselleen lahjaksi. Joitakin uutuuksia säästyy vielä niille muutamalle joulukuun päivälle pyhien jälkeenkin, joten luettavaa riittää aina tulevan vuoden kynnykselle saakka.

Julkaisupäivämäärät ovat kustantajien ilmoittamia ja muutokset niihin ovat mahdollisia. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin kuin joulusadussa ainakin, eikä myöhästymisiä ole näköpiirissä.

JATKUVAT SARJAT

Joulukuu onkin oikea jatkuvien sarjojen kuukausi. Yhdeksän eri sarjaa saa suunniteltujen aikataulujen pitäessä uuden osan tässä kuussa, joten useampaa sarjaa kerääville suomimangan lukijoille se tietää tasaista kaupassa piipahtamista. Tai kuten jo edellä tuli ehdotettua, voi omia jalkojaan säästääkseen laittaa myös tontut ja joulupukin töihin ja vain odotella, että punapaitainen partaveikko tuo mangan kotiin kannettuna!

Alla lista kaikista jatkuvista sarjoista. Etukäteen eniten kiinnostusta herättää se, kuinka onnistuneesti ja kovin hayaomiyazakimaisesti aloittanut Lindbergh saa tarinaansa jatkettua aivan kuun lopussa ilmestyvässä toisessa osassaan. Odotukset ovat korkealla, kuten lentämisestä kertovasta fantasiatarinasta voi osuvasta lohkaista.

Listalle on nostettu myös tv-sarja Uuteen Sherlockiin pohjaavan mangasarja Sherlockin toinen pokkari Sokea pankkiiri. Tämän nostaminen jatkuvaksi sarjaksi on makukysymys, jokaisen pokkarin kertoessa oman tarinansa. Kuitenkin kun saman yläotsakkeen alla mennään saman tekijän piirtämänä, on Sherlock tähän kategoriaan nostettu.

Ivrean julkaisemat sarjat Aoha Ride ja Another ovat mukana osien 4 ja 2 voimin, mutta ne ovat arvioita. Joku saattoi etenkin Aoha Ridea odotella tulevaksi jo marraskuussa, mutta kun mitään ei kuulunut, nostettiin sama neljäs osa myös tähän joulukuun katsaukseen. Toivottavasti pokkari pian ilmestyy, sillä Futaban ja Koun tarina jäi jälleen viime kerralla kiinnostavaan koukkuun.

Another 2, Yukito Ayatsuji ja Hiro Kiyohara, ilmestyy joulukuun aikana. (Ivrea)

Aoha Ride 4, Io Sakisaka, ilmestyy joulukuun aikana (Ivrea)

Bleach 69, Tite Kubo, ilmestyy 2.12. (Sangatsu Manga)

Orion 2, Yoshihiro Takahashi, 2.12. (Punainen jättiläinen)

Vahtikoirat 4, Sora Hoonoki, 2.12. (Sangatsu Manga)

Titaanien sota 11, Hajime Isayama, 9.12. (Sangatsu Manga)

Tokyo Ghoul 5, Sui Ishida, 16.12. (Punainen jättiläinen)

Sherlock: Sokea pankkiiri, Jay, 22.12. (Punainen jättiläinen)

Lindbergh 2, Ahndongshik, 30.12. (Sangatsu Manga)

PÄÄTTYVÄT SARJAT

Kummituskokelas 2, Emi Ishikawa, 9.12. (Sangatsu Manga)

Titaanien sota - Levin tarina 2, Hikaru Suruga & Gun Snark, 22.12. (Sangatsu Manga)

Päättyvissä sarjoissa vuoden päättävä kuukausi onkin jatkuvia huomattavasti hiljaisempi. Vain Sangatsun kaksi lokakuussa startannutta kaksiosaista lyhytsarjaa, Titaanien sodan sivutarina Levin tarina sekä nimestään huolimatta kovin epäpelottava Kummituskokelas lopettavat juoksunsa joulukuussa.

Molemmat ovat ehkä juuri lyhyen mittansa vuoksi pidettäviä pikkukivoja sarjoja, joten ne on helppo tsekata loppuunkin asti jos on aloittanut. Erityisesti Kummituskokelaan kohdalla herää myös miettimään, mitä tuntemattomia ja täysin uusia tuttavuuksia kustantajien työmyyrät löytävät tulevalle vuodelle. Lyhyiden sarjojen kohdalla kynnys kokeilla jotain uutta on pieni, joten toivottavasti tällaisia sarjoja tulee lisää.

ALKAVAT SARJAT

Erittäin kiinnostavaa tarjottavaa on luvassa Tammen mangakaksikolta joulukuussa! Jos tähän saakka on saanut kaikessa rauhassa myhäillä sellaisille vuoden kiinnostavimmille mangatulokkaille kuin Aoha Ride, Lindbergh sekä Susilapset, täytyy henkeään pidätellä aivan vuoden loppuun saakka tietääkseen, mikä sarja loppujen lopuksi onkaan vuoden paras käännösmanga. Kaksi kiinnostavaa ehdokasta vahvalla fantasian panoksella on jätetty aivan vuoden loppuun:

7 kuolemansyntiä 1-2, Nakaba Suzuki, 2.12. (Sangatsu Manga)

Sangatsu Mangan uusin shonensarjakokeilu tuli pienoisena yllätyksenä, mutta kelpaa kyllä kokeiltavaksi. Kuninkaan tyttären etsintämatka oman maansa pelastamiseksi on piirretty mieleenpainuvasti ja näyttäisi ensivaikutelman perusteella hyvältä lisältä suomennetun shonenin tarjontaan. Jos sarja siis kiinnostaa, kannattaa siihen tutustua ja tykätessään jatkaa ostamista. Alkuun sarjasta on tarkoitus julkaista suomeksi sen ensimmäiset kolmetoista osaa, joiden aikana ensimmäinen tarinankaari saadaan loppuunsa. Jos ostajia sarjalla riittää, niin samoin riittää Japanissa materiaalia jatkaa 7 kuolemansynninkin julkaisua.

Velhon morsian 1, Kore Yamazaki, 22.12. (Punainen jättiläinen)

Kahteen erilaiseen maailmaan sekä näiden välimaastoon sijoittuva Velhon morsian näyttää sekä taiteeltaan että kuulostaa tarinaltaan erittäin kutkuttavalta. Näyttävän kallopäisen maagin oppilaaksi ja morsiameksi päätyvän Chisen tarinaa on julkaistu kuuden osan verran Japanissa. Suomennospäätös haiskahtaa aavistuksen rohkealta jo varsin tuoreesta englanninkielisestä versiosta johtuen, mutta Velhon morsian näyttää niin hyvältä, että sitä odottaa jopa enemmän kuin jouluaattoa. Onneksi tämä tulee ensin!

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Tämän kuun Atlantin takainen ei ole alkava sarja, mutta vasta toiseen osaan ehtineen julkaisun kyytiin on vielä helppo hypätä.

Blame! - Master edition 2, Tsutomu Nihei, 13.12. (Vertical)

Aiemmin syksyllä Vertical aloitti Pohjois-Amerikassa komean, isokokoisen uuden julkaisun Tsutomu Nihein tummanpuhuvasta sarjasta Blame! Aiemmin Vertical on julkaissut Niheiltä Knights of Sidonia -mangaa, jonka animesovituksen kaksi kautta on nähty Suomessakin Netflixin välityksellä.

Ja mikäs oli uuttaa kuuden osan mittaiseksi kaavailtua Blamea lukiessa, sillä Nihei todella osaa tehdä mukaansa tempaavaa science fictionia. Blame! ei turhia juontaan selitä, mutta hiljaisen päähenkilön Kyriin Net Terminal Gene -nimellä tunnetun geneettisen mutaation etsintää vihollisten täyttämässä ja oudossa tulevaisuuden maailmassa on ilo seurata. Nihein piirrokset ovat tunnistettavia ja selkeästi omanlaisiaan. Lisäksi Blamen tarina soljuu vaivattomammin eteenpäin kuin tekijänsä uudempi sarja Sidonia.

Vaikka hyllyssä jo olisikin vanha Tokyopopin julkaisema Blame! kymmenosaisena versiona, ei tätä uutta, suurta ja komeaa julkaisua kannata jättää väliin. Isossa sivukoossa Nihein taide pääsee oikeuksiinsa ja scifistä pitävä mieli ainakin pieneen nirvanaan.

Se keveämpi titaaniannos

Puolitoista vuotta sitten Suomessa alkoi mangasarja, josta sanottiin, ettei sillä ole täällä markkinoita useastakaan syystä. Huonon piirrostyylin ja sarjan väkivaltaisen luonteen vuoksi tummaa fantasiasarjaa Titaanien sotaa ei pitänyt koskaan päästä lukemaan suomeksi. Ja nyt on julkaistu jo sarjan sivutarina Levin tarinakin.

Titaanien sota: Levin tarina

Shingeki no kyojin - Kuinaki sentaki / 進撃の巨人 悔いなき選択

Taide: Hikaru Suruga

Tarina: Gun Snark, Nitroplus

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Kim Sariola

ISBN: 978-952-16-1901-4

Luettu: 1/2

Hinta: 6.20€ 

Alunperin Gun Snarkin ja Nitroplusin visual novel -muodossa julkaistun tarinan on mangaksi sovittanut Hikaru Suruga. Se kertoo Titaanien sodassa esitellyn tiedustelujoukkojen kapteenin Levin tarinan ajalta ennen pääsarjan tapahtumia ja voi olla monelle tutumpi nimellä Attack on Titan: No Regrets. Kuinka Levistä tuli kapteeni juuri siihen joukko-osastoon, jonka työ armeijassa on kaikkein vaativinta? Kuinka hän ylipäätään tuli liittyneeksi armeijaan? Näihin kysymyksiin Levin tarina tuo valoa, kun nuori tiedustelujoukkojen sotilas Erwin Smith tapaa Levin ja tämän toverit pääkaupungin alla sijaitsevasta maanalaisesta kaupungista, jossa lainsuojattomat ja muut huono-osaiset elävät kurjaa elämäänsä.

Hajime Isayaman alkuteoksen tasolle Levin tarina ei yllä, vaan tuntuu kaikin puolin tätä keveämmältä luettavalta. Kertomuksen osalta tämä ei häiritse juurikaan, sillä onhan kyse alunperinkin pääsarjaa tukemaan tehdystä sivutarinasta. Levin tarina sopii niille, joille Titaanien sotakin maistuu, ja juuri heille se on tehtykin. Jos jättimäisten titaanien tapa runnella ja kurjistaa ihmiskuntaa kiinnostaa, kannattaa aloittaa itse pääsarjasta ja jatkaa Levin tarinan pariin siinä vaiheessa, kun on saanut käsityksen siitä, millainen henkilö Levi on ihmisiään tiedustelujoukkojen kapteenina.

Sen sijaan piirroksien kohdalla Levin tarinan matalampi taso suhteessa Titaanien sotaan häiritsee jo enemmän. Titaanien sodasta kaikkine puutteineenkin tekee seurattavan sen rujot - jopa rumat - piirrokset, jotka täydentävät tummanpuhuvaa tarinaa oivallisesti

Levin tarinan piirrokset kaipaisivat toimiakseen eloa, sillä nyt muuten hyvin tehdyt ruudut jäävät liikkeen tuntua vaille. Tämä häiritsee etenkin kohtauksissa, joissa käytetään tiedustelujoukkojen perusvälinettä vertikaalilaitteistoa. Surugan piirtämänä näyttää enemmänkin siltä, kuin ihmiset lentäisivät laitteidensa kanssa sen sijaan, että joutuisivat etsimään sopivan reitin ja paikan edetä apuvälineensä kanssa. Myös titaanien olemus Surugan piirtämänä on liian keveä, eivätkä ne tunnu samalla tavalla pelottavilta kuin Hajime Isayaman kynän kautta nautittuna.

Toisaalta tuntuu erikoiselta moittia Levin tarinan piirroksia, sillä alkuperäisessäkään sarjassa juuri tätä osa-aluetta ei voi kehua kovin onnistuneeksi. Hikaru Suruga voisi kyllä lainata Isayamalle osaamistaan anatomian osalta, mutta Titaanien sodan alkuperäisen tekijän luonnoksellisuus sekä tapa käyttää varjoja tuovat piirroksiin eloa. Tässä vertailussa voiton vie siis alkuperäisen rumuus, mutta tuskin Levin tarinaa sen vuoksi kannattaa jättää lukematta, ettei se samalla tavalla ruma ole...

Levin tarina siis tarjoaa eniten niille, jotka jo tuntevat Titaanien sotansa jollain tavalla. Päätarinan tasolle sarja ei pääse, mutta tästä tuskin kukaan suuresti yllättyy. Se on tehty täyttämään sarjan fanien halua oppia titaanien ja ihmisten tummasta maailmasta jotain uutta, mitä ei ehditä kertoa Titaanien sodassa. Näiltä osin homma onnistuukin tuomaan uutta niin valottaessaan nuoren Levin elämää kuin esitellessään myös kiinnostavan maanalaisen maailman, josta sarjan päähenkilö maanpinnalle ponnistaa.

Kokonaisuudessaan kaksiosainen Levin tarina jaksaa kiinnostaa kahden osan verran puutteistaan huolimatta ja on mukavaa nähdä, että Titaanien sota on Suomessa ilmesesti jonkin verran julkaisuna kannattanut, kun sen sivutarinakin päätettiin täällä julkaista.

Kaunahengen elämää

Emi Ishikawan Kummituskokelas on kahden pokkarin mittainen täysi tuntemattomuus Japanin laajoilta mangamarkkinoilta. Jos tästä joku oli kuullut jo ennen uutista sarjan suomennoksesta, voi hän kätellä itseään ja onnitella omistautuneisuudestaan.

Kummituskokelas (Ushiro no Hikaruko-chan / うしろの光子ちゃん)

Tekijä: Emi Ishikawa

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Suvi Mäkelä

ISBN: 978-952-16-1938-0

Luettu: 1/2

Hinta: 6.20€ 

Miten toimia, kun ympäröivä kaunahenkien yhteisö odottaa lupaavalta,  uudelta tulokkaalta täyttä panostusta ihmisten pelotteluun, mutta omat kyvyt tai tahto eivät vastaakaan odotuksia? Tähän ongelmaan joutuu etsimään vastausta nuorena koululaisena menehtynyt Hikaruko, joka ei osaa päästää täysin irti elävien maailmasta ja näin päätyy osaksi kaunahenkien maailmaa.

Niille, jotka ehkä odottivat Kummituskokelaalta pelottavampaa lähestysmistapaa aiheeseensa, sarja ei kaivattua tarjoa. Se ei ole samaan tyyliin tunnelmallinen kauhukattaus kuin Kesäyön tarinat tai yritä olla samalla tavalla synkistelevä kuin vaikkapa Saksinainen.

Sarjan päähenkilö Hikaruko ei millään halua asettua tavallisen kaunahengen saappaisiin, vaan hoitaa kummittelukeikat muilla konstein. Tätä kautta osoittautuu Kummituskokelas jos ei kauhuteemaa päälaelleen nostavaksi sarjaksi, niin ainakin sen kumoon kaatavaksi ja lähestyy sitä nurinkurisesti. Tekijä on selkeästi halunnut tehdä sarjakuvan, joka ottaa vaikutteita kauhun japanilaisista perustyypeistä, mutta ei silti pelota tippaakaan. Ja tässä Ishikawa kyllä onnistuu. Enimmäkseen Kummituskokelaan tapahtumat tuntuvat lukijasta hassuilta, kuten on siis tarkoituskin.

 

Jos kauhun tai edes pienen pelottavuuden puutteesta pääsee yli, voi sarjan silti mielikseen lukea ainakin kertaalleen. Kummituskokelaallakin on hetkensä, joista ensimmäisen puolikkaan hienoimpia on Hikarukon pelottelun kohteeksi joutuneen tytön ajautuminen kohti itsemurhaa. Vaikka sarja onkin varsin kepeä, väläyttelee se paikoin tällaisia vakavampiakin hetkiä.

 

Kummituskokelas on kepeä ja helppolukuinen mangasarja, jonka omimmakseen ottavat ehkä hieman nuoremmat mangan lukijat. Kovin syviin vesiin se ei väläyttelemiään raskaampia teemoja vie ja päällimmäisenä kantavana voimana siinä onkin hassuttelu, johon päädytään Hikarukon kummittelukeikkojen ratkaisun kautta. Toteutukseltaan Kummituskokelas on niin tekijän kuin julkaisijan osalta mukavaa perustasoa, joten niiden osalta lukeminen ei tyssää. Loppuun kootut japanilaisen kulttuurin erityispiirteitä valottavat viitteet ansaitsevat erityismaininnan. Ne on koottu selittämään oikeita asioita ja viittaukset tekstin joukossa ovat selkeät.

Unelma taivaista

Nuori Knit on menettänyt jo varhain isänsä tämän unelmalle lentämisestä ja elää nyt yhdessä erikoisen lemmikkinsä Plamon kanssa kahden. Isän unelma on kuitenkin periytynyt pojalle ja kirkkaan taivaan kutsu on tukahduttava. Kuinka käy nuoren pojan maassa, jossa lentämisestä on tehty yksi suurimmista rikoksista?

Lindbergh (リンドバーグ)

Tekijä: Ahndongshik

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Juha Mylläri

ISBN: 978-952-16-1956-4

Luettu: 1/8

   

Eldura on pieni, muusta maailmasta eristäytynyt valtio korkealla luoksepääsemättömällä huipulla. Vierailijat eivät ole siellä astelleet, eikä kukaan sen kansalaisista ole puolestaan poistunut maasta. Ainoa keino poistua Eldurasta olisi lentäminen, mutta kuinka ihminen muka osaisi lentää?

Lindbergh seuraa nuoren vanhempansa menettäneen Knitin sekä tämän erikoisen eläinystävän elämää tässä eristyneessä maassa. Edesmenneen rajavartijaisänsä huonon maineen vuoksi elämä ei ole aina helppoa, mutta se kulkee silti mukiinmenevästi eteenpäin.

Sitten Knitin ja Plamon elämä muuttuu. Eristäytyneeseen maahan saapuu jotain, mihin kukaan ei ole tottunut - vieras jostain muualta. Nimeä Shark kantava terävähampainen ja komea muukalainen tuntuu olevan kiinnostunut tarinan päähenkilöistä, mutta millä motiiveilla hän on liikkeellä?

Vielä odottamatonta vierasta odottamattomampi on tapa, jolla hän saapuu. Elduran vieraista endeemisen maaperän rikkoo nimittäin lohikäärmeen tapainen olento, jolla ei ole siipiä. Ilmassa se on pysynyt ihmisen rakentamien mekaanisten siipien avulla. Lentämistä vieroksuva Elduran hallitsijasuku ei ole mielissään tunkeilijasta tai tavasta, jolla maahan saavutaan.

Lindberghin ensimmäinen pokkari on hieno lukukokemus. Se avaa ovea aivan omanlaiselleen tarinalle, jolle on vaikeaa löytää vertailukohtaa. Tietyllä tapaa se muistuttaa - syrjäisen maankolkan ja lentämisen teeman vuoksi - Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaäta. Kuitenkaan se ei ole samalla tavalla vakava kuin Nausicaä, vaan osaa ottaa hyödyn irti myös seikkailun iloisista puolista.

Samoin Linderghissä voi nähdä viitteitä myös Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -kirjasarjasta, mutta jos Lindhbergin tekijä nämä hienot teokset onkin tuntenut, on hän osannut suodattaa vaikutteet sopivasti luoden itsekin jotain uniikkia.

Ja samalla tavalla kuin sarjan tarina, myös Lindberghin tekijän Ahndongshikin kuvitus saa hämmästelemään. Jälleen kerran Lindhbergissä on jotain tuttua, mutta myös täysin tuntematonta. Joidenkin hahmojen elekieli - erityisesti Elduran kuninkaan tapauksessa - muistuttaa taas kerran Hayo Miyazakin hahmoja monessa tämän elokuvassa. Samankaltaisuudet eivät kuitenkaan nouse lähellekään yli sietorajan.

Lindbergh on kaikin puolin yllättävän tuoreen tuntuinen sarjakuva. Se on fantasiaseikkailu, jossa ihmiset lentävät lohikäärmeitä muistuttavilla olennoilla, mikä ei vielä tee siitä kovin omaperäisen kuuloista. Lisäksi siinä on keveä perusote, jonka perusteella se sopisi vasta fantasian löytäneille. Samalla siinä on kuitenkin yllättävää särmää, joka tuo tarinaan synkkiäkin piirteitä ja antaa odottaa tältä osin lisääkin samalla kun sen kategorisointi muuttuu entistä hankalammaksi.

Toisin sanoen sen ei luultavasti uskoisi olevan niin omanlaisensa ennen kuin sen on itse lukenut. Kahdeksanosainen sarja alkaa kutkuttavasti paljastaen Eldurasta ja sitä ympäröivästä maailmasta tässä vaiheessa juuri sopivasti, jotta lukija jää koukkuun. Lindberghissä Sangatsu Manga on löytänyt alusta saakka toimivan paketin, josta harva oli ennen julkaisu-uutista kuullutkaan. Sarjan tuntemattomuus yllättääkin vähintään yhtä paljon kuin sen erinomaisuus.

Marrasmangat 2016

Lokakuu jo loppui ja on aika Harakan varpaiden toisen kuukausikatsauksen! Marraskuu tarjoaa kustantajilta edelliskuuta laajemman kattauksen mangaa, joten vilkaistaanpa taas, mitä jatkuvaa, alkavaa ja loppuvaa tässä kuussa nähdään.

Julkaisujen päivämäärät ovat kustantajien itsensä ilmoittamia ja muutokset ovat taas mahdollisia. Mutta toivotaan tähtien olevan suosiollisia sarjakuvien ystäville ja seuraavat mangat kauppojen hyllyillä nähdään.

JATKUVAT SARJAT

Aoha Ride 4, Io Sakisaka, ilmestyy marraskuun  aikana. (Ivrea)

Maaginen suklaapuoti 14, Rino Mizuho, 4.11. (Sangatsu Manga)

Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 23, Yana Toboso, 18.11. (Punainen jättiläinen)

One Piece 80, Eiichiro Oda, 25.11. (Sangatsu Manga)

Akame 4, Yoshihiro Takahashi, 25.11. (Punainen jättiläinen)

Marraskuu tarjoaa jatkuvien sarjojen taholta oikein mukavan viiden koplan. Eiichiro Odan One Piece pyristelee vihdoin irti hieman liian pitkäksi venyneestä Dressrosan tarinankaaresta ja veikeiden piraattiemme edessä odottavat jo uudet tuulet. Tätä onkin odotettu, voisi joku sanoa, vaikka missään nimessä Dressrosan meininki ei huonoa sarjakuvaa ollut.

Kaupan mangahyllyjä sulostuttamaan ilmestyy myös kaksi harvinaisempaa vierasta. Rino Mizuhon Maagisen suklaapuodin neljästoista osa ja Yana Toboson Kuroshitsujin 23. pokkari ovat antaneet odottaa itseään suomenkielisen julkaisutahdin otettua emämaa Japanin kiinni. Makeasti nimetyn shojosarjan edellisestä osasta on ennättänyt vierähtää tovi, kun suklaapuotiin pääsi viimeksi piipahtamaan helmikuun lopulla. Hovimestarin pirulaista sai puolestaan ostaa edellisen kerran toukokuussa.

Näiden harvemmin ilmestyvien sarjojen kohdalla on ilo nähdä kustantajalla olevan kärsivällisyyttä julkaista uusia pokkareita myös verkkaisempaan tahtiin. Toivottavasti lukijoilta löytyy samaa mielen malttia, jotta hitaampikin julkaisutahti pysyy kannattavana.

ALKAVAT SARJAT

 

Lindhberg 1, Ahndongsik, 4.11. (Sangatsu Manga)

 

Orion 1, Yoshihiro Takahashi, 4.11. (Punainen jättiläinen)

Heti marraskuun alkuun saadaan kaksi uutuutta pimeitä iltoja ilahduttamaan. Hyvä että on ehtinyt viimeisen Weed-pokkarin kuva verkkokalvoilta haihtua, kun Ginga-universumi jatkuu paisumistaan uudella Orion-sarjalla.

Jälleen kerran Ouun rauha järkkyy ja sen voimat hajaantuvat. Tässä tilaisuutensa näkee ninjakoirien klaani ja taistelu oikeudenmukaisuuden ja omaneduntavoittelun välillä on taas valmis alkamaan. Orionissa seurataan kolmenkymmenen pokkarin verran Weedin pennun Orionin seikkailuja ja kasvua edeltäjiensä kaltaiseksi urooksi, joten hetkeen ei taaskaan tarvitse pelätä Takahashi-annoksen loppumista kesken.

Orion edustaa marraskuussa niin sanotusti tuttua uutta, sillä sen hankkivat Takahashin koiramangojen fanit varmasti tietävät jo etukäteen, millaista menoa on odotettavissa. Osittain juuri siksi samana päivänä ilmestyvä Sangatsun Lindhberg kutkuttaakin mukavasti. Tuntematonta sarjaa on kyllä ehditty ehdottaakin kustantajalle julkaistavaksi, mutta harvalla taitaa olla käsitystä siitä, mitä sarja pitää sisällään.

Lyhyesti tutustuen Lindhberg vaikuttaa Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaästa vaikutteensa ottaneelta. Syrjäiseen maahan sijoittuva ja lentämisen keskiöön nostava sarja ei kuitenkaan vaikuta vertailukohtansa kopiolta, vaan sekä idealtaan että piirroksiltaan piristävänkin omanlaiseltaan. Tällaisia fantasiamangoja ei joka päivä vastaan kävele ja ainakin tahto tykätä sarjasta on suuri. Mutta etukäteen syntyvät mielikuvat eivät vielä kerro mitään todellista sarjasta ja onkin onni, että Lindhbergin julkaisu osuu heti kuun alkuun.

 

Another 1, Yukito Ayatsuji ja Hiro Kiyohara, ilmestyy marraskuun aikana (Ivrea)

Kutkuttava marrasuutuus on myös Ivrean neliosainen uutukainen Another. Hyvin kustantajansa aiempien sarjojen, kuten Blood+ ja Uncanny Brains,  kanssa synkkaava koulukauhudraama kertoo tarinaa nuorena kuolleesta Misakista, jonka kuolema oli luokkatovereille ylitsepääsemätön asia, ja johon vaikuttaisi liittyvän jotain erikoista.

Another nostettiin vastikään Barnes & Noble -kirjakauppaketjun B&N Sci-Fi & Fantasy -blogissa esille yhtenä niistä mangajulkaisuista, joihin kannattaa tarttua vaikka normaalisti japanilainen sarjakuva kiinnostaisi vähemmän kuin kilpikonnamaratoonin livelähetykset. Amerikassa yksissä kansissa julkaistu Another on saanut listalla seurakseen muun muassa Shigeru Mizukin Onward Towards Our Noble Deaths -kertomuksen toisesta maailmansodasta sekä mieleltään järkkyneitä tarinoita visioivan Inio Asanon A Girl on the Shoren. Tällainen seura saa kiinnostumaan myös niistä listan tuntemattomista, joten Another on Lindhbergin ohella marraskuun odotetuimpia.

 

Hopeasokerimestari ja musta keiju 1, Alto Yukimura ja Miri Mikawa, 11.11. (Sangatsu Manga)

Kuun neljäs uutuus on pitkän kaavan kautta, mutta runollisesti nimetty, Hopeasokerimestari ja musta keiju. Kokonaisuudessaan kahden osan mittainen sarja on Yukimuran tekemä sovitus Mikawan light novelista. Huenolla taiteella varustettu tarina enteilee pientä mutta katsastamisen arvoista lukukokemusta ripauksilla kaunista fantasiaa.



PÄÄTTYVÄT SARJAT

 

Susilapset 3, Mamoru Hosoda ja Yu, 4.11. (Sangatsu Manga)

 

Valkoinen noita - Jatkosota 2, Naruki Nagakawa ja Pairan, 4.11. (Punainen jättiläinen)

Loppuviinkin sarjoihin on saatu harvemmin ilmestyvä lisä, kun Pairanin ja Naruki Nagakawan Valkoinen noita - Jatkosota saa vihdoin ja viimein toisen osansa. Tammikuusta saakka sitä sai odottaa, mutta viimein tämän myötä Suomen sodat on taputeltu tässä erikoisessa sotahistorian tulkinnassa, jossa hahmojen sukupuolikaan ei ole lukkoon lyöty historiallisilla rajoitteilla.

Ja kannattaa muistaa myös Susilapsien kolmas ja viimeinen pokkari. Haikeansuloisena ja kauniina niin tarinaltaan kuin taiteeltakin sarja on kahden osan jälkeen vuoden parhaimmistoa ja on vaikeaa nähdä viimeisen osan tässä edellisistä poikkevan. Ehdottomasti tämän tekstin kirjoittajan eniten odottama suomenkielinen manga marraskuussa.

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Atlantin takaiset mangajulkaisijat eivät tarjoa marraskuussa suomalaisesta näkökulmasta mitään niin nostalgista kuin edellisen kuun Super Mario Adventures, mutta paljon luettavaa on tietty jälleen tarjolla. Kuukauden poiminnan tarjoavat jälleen VIZ Media sekä Nintendo.

 

The Legend of Zelda: Legendary Edition vol. 1, Akira Himekawa, 1.11. (VIZ)

Uusi painos taiteilijakaksikko Akira Himekawan Zeldoja ilmestyy heti marraskuun alkuun ilostuttamaan Nintendon pitkäikäisen pelisarjan ystäviä. Vajaan neljänsadan sivuinen paketti Linkin seikkailuja sisältää kaksi aiemmin erillisinä julkaistua pokkaria uusilla komeilla kansilla sekä värisivuilla höystettynä.

Ensimmäisenä vihreänuttuisen sankarin seikkailuista valokeilaan pääsee alunperin vuonna 1998 Nintendo 64 -konsolille julkaistun Ocarina of Timen mangasovitus. Himekawan sarjakuva on lähes yhtä vanha kuin alkuperäinen pelikin, eli vuodelta 1999.

Akira Himekawa on kahden naisartistin muodostama kaksikko, joka on Suomessa ehkä vielä joillakin muistissa kolmeosaisesta Sangatsu Mangan julkaisemasta Astro Boy -tulkinnasta. Vaikka tuo julkaisu ei mitään sarjakuvakerronnan aatelia ollutkaan, on Himekawan duolla varma ote sarjakuvan tekoon. Viimeistään uuden komeisiin puitteisiin iskostetun painoksen myötä onkin syytä tutustua Zeldaan myös mangamalliin.

Keveää tieteisrakkautta

Tasaisen muutaman pokkarin kuukausitahdin julkaisuissaan saavuttanut Ivrea julkaisi kesän ja syksyn aikana tutulta tekijältä uutta materiaalia, kun Kayorun sarja Rakastunut robottiin näki suomenkielisen tulemisensa.

Rakastunut robottiin (Zettai Renai Program / 絶対恋愛プログラム)

Tekijä: Kayoru

Julkaisija: Ivrea

Suomennos: J.J. Pensikkala

ISBN: 978-84-16672-72-1

Luettu 2/2

Hinta: 6.95€ 

Mariko on nuori lukiolainen, jonka elämän täyttävät opiskelun ohessa töissä käynti sekä nuorempi pikkuveli. Isä tekee työtään kaukana kotoa ja äiti on menehtynyt jo vuosia aiemmin. Sitten eräänä iltana Mariko löytää roskakasaan lysähtäneen nuorukaisen Koutan, joka pian osoittautuu androidiksi. Pian jopa Marikon tunteet alkavat tulla osaksi kuviota, mutta miten rakkaus on mahdollinen ihmisen ja koneen välillä?

Kayorun Rakastunut robottiin -sarjan nimikkotarina ottaa lähtökohdakseen science fictionin, kun rakkaustarinan toinen osapuoli onkin robotti. Mutta valittu teema on osoittautuu nopeasti varsin pinnalliseksi, sillä tosi asiassa Rakastunut robottiin noudattaa täysin samaa kavaa kuin lukuisat muutkin mangan parissa luetut rakkauskertomukset.

Syvellisempi pohdinta esitetyn monisyisen ongelman ympärillä jätetään täysin käyttämättä hyväksi. Toiminnoiltaan, rakenteeltaan ja voimiltaan Kouta-androidi muistuttaa vahvasti esimerkiksi Naoki Urasawan Astro Boy -tulkinnan Pluton monia poikkeuksellisen kyvykkäitä robotteja, mutta Kayoru ei omassa sarjassaan kerro edes sitä, mistä päähenkilöandroidi pöllähti paikalle. Mikäli sarjan nimi ja viitteet scifiin saivat kiinnostumaan, kuinka nykymanga hoitaa shojosarjoissa tieteistarinoinnin, ei Rakastunut robottiin ole oikea sarja sitä selvittämään. Jos taas haluaa tutun annoksen romantiikkaa, niin ollaan jo lähempänä sarjan antia lukijalle.

Aiemmin Kayorulta on ilmestynyt suomeksi vuonna 2014 Kiiluvat kulmahampaat sekä aiemmin tänä vuonna Muotiunelmia. Molemmat aiemmista julkaisuista ovat olleet yhden pokkarin mittaisia lyhyiden tarinoiden kokoelmia. Rakastunut robottiin on tekijänsä ensimmäinen pidempi julkaisu kahdella pokkarillaan ja tästä Kayoru jaksaa olla ylpeä kertoessaan julkaisun taustoja ja muita kuulumisiaan pokkareiden tekijän äänelle tarkoitetuilla palstoilla.

Epäilemättä numerointi oman työn kyljessä on yksi sarjakuvataiteilijan unelmista, ja saavutuksesta kaikki kunnia Kayorulle. Mutta tässä tapauksessa kahden osan mitta ei tarkoita kahta osaa kannesta kanteen saman tarinan parissa. Ensimmäisessä osassa julkaistaan myös tarina Ennalta määrätty ensirakkaus ja toisessa tarinat Olen kokonaan sinun sekä Muusikon rakkauskirje. Alla näytekuva ensimmäiseksi mainitusta tarinasta.

Lyhyemmät stoorit vievät sen verta ison loven molemmista pokkareista, että ilman niitä nimikkotarina Rakastunut robottiin mahtuisi yksiinkin kansiin. Japanilaisen kustantajan päätös pilkkoa tarina kahteen pokkariin on eittämättä rahan sanelema, mutta voi siinä hahmottaa ripauksen symboliikkaakin. Kymmenisen pokkaria ennen tätä sarjaa julkaissutta Kayorua on haluttu ehkäpä kiittää työstä jota hän on tehnyt Shogakukanille ja Sho-Comi -lehdelle, jossa hänen töitään on julkaistu. Sittemmin Kayoru on toki tehnyt pidempääkin sarjaa kuin Rakastunut robottiin, joka alunperin on julkaistu vuonna 2012.

Kayorun piirrokset muistuttavat monin paikoin kuuluisamman shojomangaka Arina Tanemuran (suomeksi tuttu esimerkiksi sarjoista Full Moon wo Sagashite ja Time Stranger Kyoko) taiteen. Tämä ei loppujen lopuksi olekaan mikään yllätys, sillä ennen omaa uraansa Kayoru toimi Tanemuran assistenttina. Erityisesti Kayorun tapa piirtää hahmojen silmät on kuin suoraan Tanemuralta.

J.J. Pensikkalan käännös on totuttua Ivrean tasoa vailla suuria notkahduksia, mutta toisaalta ilman sen kummempia oivalluksiakaan. Joitain aiempiakin kustantajan lyhyitä shojosarjoja vaivannut julkaisujen nimien kömpelyys on ainoa enemmälti häiritsevä käännöksen osa. Rakastunut robottiin on nimenä kankea, mutta sarjana onneksi hieman vetreämpi. Se ei tarjoa mitään, mitä ei suomeksikin olisi luettu jo useaan otteeseen, mutta toisaalta tekijä osaa hoitaa valitsemansa tontin hyvin. Rakastunut robottiin on siis kaikin puolin tuttu tapaus, eli jos aiemmat Ivrean lyhyet shojojulkaisut ovat kelvanneet, niin mikset myös tämäkin.

Lokakuun 2016 mangatarjonta

Syksy on jo alkanut ja kalenteri näyttää vuoden kymmenennen kuukauden ehtineen jo tänne. Seuraavaksi lyhyt katsaus siihen, mitä kaikkea lokakuu tuo tullessaan suomennetun mangan saralla.

Ilmestymisajat ovat kustantajien omiin arvioihin pohjaavia, enkä osaa tietenkään sanoa pitävätkö ne kutinsa. Sarjakuvienkin tekijät ovat vain ihmisiä ja koneet voivat mennä rikki, joten viivästyksiä voi sattua. Mutta toivottavasti näin ei käy ja seuraavat mangat saadaan kantaa kaupasta kotiin jos mieli tekee.

Mutta myönnetään nyt heti alkuun, ettei lokakuun mangatarjonta ole sieltä laajimmasta päästä. Sen suhteen on tainnut käydä kustantajillekin kuten myös meille tavallisille ihmisille. Harva kun nostaa lokakuuta niiden suosikkikuukausiensa joukkoon. Mutta kyllä myös syksyn keskelle mahtuu jotain hienoa ja kaunista.

KESKENERÄISET SARJAT

Aoha Ride 3, Io Sakisaka, ilmestyy lokakuun aikana. (Ivrea)

Titaanien sota 10, Hajime Isayama, 14.10. (Sangatsu Manga)

Tokyo Ghoul 4, Sui Ishida, 14.10. (Punainen jättiläinen)

Vahtikoirat 3, Sora Hoonoki, 7.10. (Sangatsu Manga)

Lokakuussa jatkoa saa vain neljä eri mangasarjaa, kolme Tammen mangakaksikolta ja yksi Suomessa haarakonttoriaan pitävältä Ivrealta. Mutta vaikka jatkuvat sarjat eivät lukumäärällisesti päätä huimaakaan, niin kyllä kelpo luettavaa silti löytyy. Tokyo Ghoul on jatkanut kiinnostavalla linjalla mielenkiintoisen alun jälkeen ja Aoha Ride ei pettänyt toisessakaan osassa. Titaanien sodan taso puolestaan on hieman heilahdellut pokkareiden välillä, mutta sarjan salaisuudet jaksavat kiinnostaa edelleen.

Ja vaikka valikoimassa onkin vain neljä pokkaria, ovat ne toisiinsa nähden hyvin erilaisia. Vaikka toisinaan sitä huomaakin katselevansa valikoimia kieli pitkällä aidan toiselle puolelle Pohjois-Amerikkaan, niin hyvä se on taitaa suomenkin kieli.

ALKAVAT SARJAT

 

 Titaanien sota - Levin tarina 1, Hikaru Suruga & Gun Snark, 21.10. (Punainen jättiläinen)

Kymmenes osa Hajime Isayaman Titaanien sotaan ei ole lokakuun ainoa annos jättimäisten titaanien terroria. Sangatsu Manga aloittaa vain viikon pääsarjan kymmenennen osan ilmestymisen jälkeen Titaanien sodan esiosan Levin tarina, jonka on piirtänyt Hikaru Suruga ja joka perustuu Gun Snark -nimimerkin visual noveliin. Kaksiosainen uutuus tunnetaan hyvin myös sen englanninkielisellä nimellä Attack  on Titan - No Regrets.

Levin tarina seuraa sarjan nimenkin mukaisesti tiedustelujoukkojen kapteenin Levin elämää aikana ennen kolossititaanin ilmestymistä kurkkimaan yli ihmisten suojamuurien ja Erenin, Arminin ynnä muiden seikkailun alkamista. On hienoa huomata, että riskillä ja varsin suurin epäilyksin aloitettu Titaanien sota poikii suomeksi jo näitä spinoffejakin. Tästä kai voisi päätellä, että aivan huonosti pääsarja ei meilläkään ole myynyt. Lokakuun uutuuksista Levin tarina on ainakin täällä varma lisä mangahyllyyn.

 

Kummituskokelas 1, Emi Ishikawa, 14.10. (Sangatsu Manga)

Kuun puolessa välissä ilmestyy jälleen yksi uutuus lokakuuhun. Kaksiosaisessa Sangatsu Mangan shojosarjassa seurataan, kuinka kiltti ja hiljainen Hikaruko onnistuu ihmisten säikyttelyssä opetellessaan kunnon kummituksen tavoille. Etukäteen varsin tuntematon sarja jatkaa lyhyiden shojosarjojen kavalkadia, jonka kautta suomeksi ollaankin viime vuosina saatu tutustua monenmoiseen.

 

Sherlock 1: Vaaleanpunainen kuolema, Jay, 28.10. (Punainen jättiläinen)

Ehkä yksi vuoden erikoisimmista mangauutuuksista nähdään aivan kuun lopussa, kun brittiläisen Uusi Sherlock -tv-sarjan mangasovitus ilmestyy luettavaksi kotokielellä. Vuonna 2012 alkaneen mangasovituksen ensimmäinen osa kertoo tv-sarjan ensimmäisen kauden tarinan yksissä kansissa, eli monelle uutuus voikin olla jo varsin tuttu tapaus. Sarjakuvaan kannattanee silti tarttua, jos ei muuta niin nähdäkseen, kuinka hyvin Jay on saanut ikuistettua paperille pääosan esittäjä Benedict Cumberbatchin kasvot. Ensimmäisen osan kansi antaakin siitä jo vahvan viitteen.

Niin ja miksikö Sherlock tuntuu niin erikoiselta tapaukselta? Arthur Conan Doylen kuuluisaakin kuuluisamman Sherlock Holmesin suosittu uusi tulkinta nykyaikaan siirrettynä on vielä keveästi tulkittu uudelleen japanilaisten voimin sarjakuvana. Harvalla uudella sarjalla on tällainen lähtökohta, mutta toisaalta se nostaa odotuksetkin varsin korkealle. Mutta pian saamme nähdä.

PÄÄTTYVÄT SARJAT

Loppuvien sarjojen kohdalla tuleva lokakuu on vielä hiljaisempi kuin alkavien puolella. Vain yksi sarja päättyy, mutta tätä tapausta voikin pitää varsin merkittävänä paaluna suomalaisessa mangan julkaisussa.

 

Weed 60, Yoshihiro Takahashi, 7.10. (Punainen jättiläinen)

Ensi kuussa päättyy nimittäin Yoshihiro Takahashin sarja Weed. Kuudenkymmenen pokkarin mittaiseksi venynyt kertomus oikeamielisistä koirista ja näiden moninaisista taisteluista ilahdutti suomalaisia Ginga-universumin faneja noin viiden vuoden ajan. Vuonna 2010 Hopeanuolesta alkunsa saanut Takahashin sarjojen julkaisu ei kuitenkaan pääty vielä tähänkään, vaan jatkumo tulee ottamaan seuraavan askeleen jo lähitulevaisuudessa.

Suomessa huiman läpimurron tehneistä Takahashin sarjoista Weed ei ehkä nouse korokkeen korkeimmalle kohdalle, mutta on sekin parhaimmillaan tarjonnut useita mukavia lukuhetkiä sekä julmiakin koirakohtaloita. Kuten mainittiin Levin tarinankin kohdalla, lämmittää Weedinkin menestys, sillä alkuun suunnitelmissa ei ollut mittavan sarjan julkaisu kokonaan. Mutta suosiota riitti, kolikoita kilisi, ja niin saatiin Ginin pojan nimikkokertomus kokonaan Suomeen.

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Pohjois-Amerikan mangamarkkinoilla japanilaista sarjakuvaa tuuttaa tuttuun tapaan huimia määriä piskuisen Suomen tarjontaan verrattuna. Se on luonnollista, eikä tässä blogissa ole tarkoituksena käydä tuota suota ruotimaan. Kuitenkin yksi nosto nousee ylitse muiden Atlantin takana lokakuussa.

 

Super Mario Adventures, Kentaro Takenuma & Charlie Nozawa, 11.10. (VIZ)

Muistaako joku vielä 1990-luvulla julkaistun Nintendo-lehden, jonka saattoi tilata kätevästi kotiinsa, ja josta pystyi lukemaan videopelivinkkejä aikana ennen internetiä? Sama lehti julkaisi pelineuvojen ohella myös paljon sarjakuvaa. Sarjakuvat perustuivat Nintendon peleihin ja enimmäkseen ne olivat laadultaan heikkoja ja alkuperältään amerikkalaisia. Suomen Nintendossa julkaistut sarjat olivat peräisin Nintendo Comics System- ja Nintendo Power -lehdistä.

Mutta kaksi poikkeusta vahvistaa tässäkin tapauksessa säännön. Lehden muuta sarjakuvatarjontaa paremmin onnistui tuolloin kaksi lehden sarjaa, molemmat vieläpä mangaa! Ja suomeksi - 90-luvulla! Mutta takaisin asiaan. Jo viime vuonna amerikkalainen VIZ-kustantamo julkaisi Nintendossa julkaistun Shotaro Ishinomorin Zelda-sarjakuvan A Link to the Past yksissä kansissa ja tarjosi meille suomalaisillekin tavan lukea sarjan loppuun, se kun jäi Suomen Nintendossa kesken.

Samoin jäi kesken nyt yksissä kansissa julkaistava Super Mario Adventures. Onhan tämän voinut englanniksi hankkia jo hyvän aikaa - siis jos takataskussa sattuu olemaan muutama rippunen onnea, jotka raaskii laittaa mangan ostoon ja jo kauan loppuunmyydyn pokkarin etsimiseen. Mutta nyt viimeistään kaikki Mario-fanit ja nuoruutensa sarjakuvilla nostalgisoimaan haluavat saavat mitä kaivattu on.