Arki koittaa Kumatetsu-pedolle ja tämän oppilaakseen ottamalle ihmispoika Kyutalle ihmisten huomiokyvyn tuolla puolen sijaisevassa Jutengai-rinnakkaismaailmassa. Poika ja peto -mangan toinen osa parantaa ensimmäisestä ja antaa kasvutarinaan tarttumapintaa.
Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)
Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Janne Mökkönen
Luettu: 2/4
Toisessa osassa kertomus alkaa kulkea kiinnostavammin kuin alustukseksi jääneessä ensimmäisessä pokkarissa. Kumatetsu
ja Kuyta jättävät kodin taakseen tutkiakseen maailmaa tarkemmin ja
selvittääkseen, mitä on todellinen voima. Ihmismäisten eläinpetojen
kansoittama rinnakkaismaailma on paljon yhtä kaupunkia suurempi ja sen
koluamiseen vierähtää tovi. Vuosien
vierittyä Kuytaa odottaa vieläkin tuntemattomampi maailma tämän
sattuessa vahingossa takaisin ihmisten maailmaan, missä hän tapaa ikäisensä nuoren naisen, Kaeden.
Kuitenkin kahden fyysisen maailman tutkimista tärkeämpään rooliin nousee Kyutan ja Kumatetsun sisin, jota kumpikin toisen läsnäolon pakottamana joutuu tarkastelemaan niin väkinäiseltä kuin se heistä ehkä tuntuukin.
Kumatetsu saa pian Kuytan ilmestymisen jälkeen huomata elämän olleen
helpompaa silloin, kun huolehdittavana oli vain oma napa. Nuoren ihmisen
päästyä Kumatetsun asuntoon, karhumaisesta pedosta onkin tullut
yksinhuoltaja kamppailulajitaiturin lisäksi.
Poika ja peto esittää päähenkilöiden perhesiteet rikkinäisinä. Shibuyan
ihmisvilinästä saapunut Kyuta karttaa jäljellä olevaa sukuaan ja
Kumatetsu on aina huolehtinut itsestään ilman läheisiä. Kahden eri
maailmoista ponnistavan henkilön asema on hyvin samanlainen, mutta omiin
yksinäisiin poteroihinsa tottuneina ei yhteiselokaan ota sujuakseen.
Kotitöiden ja harjoituksien lisäksi arkea täyttää huuto ja melu kahden
yksinäisen opetellessa riitojen kautta ottamaan toisen huomioon.
Aivan kuten aiemmissakin Mamoru Hosodan tarinoissa, ovat perhesiteet tässäkin tarinassa tärkeässä osassa. Niitä ei esitetä yhtä selkeästi kuin kahden sisaruksen varttumista tarkastelevassa Susilapsissa tai sukukeskeisessä Summer Warsissa, vaan ne ovat läsnä hienovaraisempina nyansseina. Poika ja peto on Hosodan aiempia töitä toiminnallisempi Kyutan ottaessa oppia taistelutekniikoissa turkin peittämältä opettajaltaan ja tähän lähtökohtaan Hosoda on osannut tuoda pehmeämmät arvot taitavasti esiin. Myös sarjakuvatulkinnan tehnyt Renji Asai tuntuu hoksanneen tasapainon tarinan kahden eri puolen välillä ja välittää sen ruutuihin mukavalla otteella.
Kuten sanottua, on toinen pokkari Poikaa ja petoa edeltäjäänsä parempi. Aika kuluu pokkarin mittaan hujauksissa ja Kyuta varttuu nuoreksi mieheksi, mutta vauhdista huolimatta tarinan teemat ovat selkeämpiä ja näin koukuttavampia.
Tuleviin pokkareihin
voi ennustaa lisää sopeutumisvaikeuksia ja tunteiden käsittelyn hankaluutta. Ote on nyt oikea, joten toivottavasti se myös pysyy tällä tasolla. Toisen osan lopussa ollaan jo tarinan puolivälissä ja toivottavasti alun verkkauteen ei enää ole paluuta. Poika ja peto alkaa nyt
todella muistuttaa sarjakuvasovitusta Mamoru Hosodan työstä pelkän
yksinkertaisen fantasiasarjan sijaan.