lauantai 17. syyskuuta 2016

Harmaan linjan tasapaino

Keväällä suomeksi alkanut Sui Ishidan Tokyo Ghoul on sittemmin edennyt jo kolmanteen osaan saakka. Ensimmäinen osa alusti asetelman, joka ainakin lupaili kiinnostavaa sarjaa vielä usean pokkarin verran. Nyt kaksi osaa pidemmälle luettuna voi sanoa taas pikkaisen enemmän siitä, mistä Tokyo Ghoul on tehty.

Tokyo Ghoul (東京喰種トーキョーグール)
Tekijä: Sui Ishida
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Suvi Mäkelä
ISBN: 978-952-16-1867-3
Luettu 3/14
Hinta: 6.90€
Sarjan toinen pokkari parantaa verrattuna avausosaan. Luvuista 10-19 puuttuvat lähes tyystin varsinaiset toimintakohtaukset ja painoa on annettu niin sarjan maailman syventämiselle, uusien juonikuvioiden petaamiselle kuin myös erittäin kiinnostavalle moraaliselle pohdinnalle. Pokkarin pääpaino on Kanekin tasapainottelussa kapealla ja harmaalla ihmisten ja ghoulien maailman välisellä alueella.


Kumpi on parempi vaihtoehto, ghoulit tappamassa ihmisiä ravinnokseen, vai ihmiset tappamassa ghouleja välttääkseen syödyksi joutumisen? Tämän moraalisen ongelman parissa Ken Kaneki joutuu elämään tuntiessaan kuuluvansa molempien lajien maailmoihin. Aiempaa suuremmassa osassa ovat ensimmäisessa osassa lähinnä maininnan asteelle jääneet ghoulien tutkijat ja näiden kattojärjestö, jotka selvittävät ghoulien tekemiä rikoksia ja näiden henkilöllisyyksiä sekä surmaavat kiinni saamansa ghoulit.


Samalla kun Kaneki miettii ghoulien ja ihmisten oikeutuksia toistensa surmaamiselle, lukija voi huomata hänen ajattelunsa muuttuvan. Sen lisäksi että ylipäätään miettii ghoulien syitä toimia tietyllä tavalla, Kaneki haluaa myös oppia heidän tapaansa elää, vaikkakin omilla ehdoillaan. Lukija huomaa kahden maailman välillä tasapainottelun entistä hankalammaksi ja joutuu paikoin itsekin pois mukavuusalueeltaan miettiessään asioita ghoulien näkökulmasta. Eivätkö ihmiset toimikaan kaikkien parhaaksi? Ajatusta voi halutessaan laajentaa pois Tokyo Ghoulin ruutujen välistä.


Sarjan kolmannessa osassa pääpaino on jälleen toiminnassa Kanekin hiljalleen tutustuessa ghoulien ihmissilmää välttelevään ja hurmeiseen maailmaan. Moraaliset pohdinnat eivät nouse edellisen osan kaltaisella tavalla esille, mutta nekin edelleen jylläävät päähenkilön mielessä. Silti väistämättä kolmas osa vie sarjan tenhoa hieman alaspäin, sillä vaikka Sui Ishida piirtää toimintakohtaukset hienosti, on sarjan kiinnostavin osuus tähän saakka ollut toisaalla. Vaikka Tokyo Ghoul ei kovin filosofinen sarja olekaan, sitä kannattaa kyllä lukea etiikallakin satsatut lasit silmillä.

Tokyo Ghoul parantaa lupaavan alun jälkeen jonkin verran kahdessa seuranneessa osassa. Juonikuviot avautuvat hiljalleen ja jonkinlainen suurempi konflikti lienee tulevaisuudessa väistämätön. Kolmen osan jälkeen suurin kysymys sarjan jatkosta koskee päähenkilön merkitystä ghoulien ja ihmisten välillä sekä erityisesti sitä, kuinka Sui Ishida saa pidettyä Kanekin ristiriitaisen aseman kiinnostavana. Jollain tavalla päähenkilön dilemman täytyy edetä, ja sen soisi onnistuvan. Suunta on ollut tähän saakka oikea ja tehty oikeanmittaisilla askelilla, joten neljättä osaa tuskin kannattaa jättää välistä.


perjantai 2. syyskuuta 2016

Maatilan arkea

Aivan kuten Ivrea aiemmin, on Sangatsu Mangakin päättänyt kaivaa yksiosaisen shojouutuutensa esiin jo aiemmin suomeksi tutulta tekijältä. Yu Tomofujin Tähdet laitumen yllä on tekijänsä toinen suomennos. Pokkari koostuu kahdesta tarinasta, kolmeen lukuun jaetusta nimikkotarinasta sekä lyhyemmästä, noin kolmekymmensivuisesta tarinasta Minä, sinä ja pyörivä maailma.

 
Soosuke Mozu on mallin urallaan sivuraiteille joutunut Tokion asukki, joka on tottunut miljoonakaupungin sykkeeseen. Mallitoimisto kuitenkin tekee päätöksen, ettei hänen työpanostaan enää tarvita. Eteen tulee muutto Japanin pohjoisimmalle pääsaarelle.


Perillä Hokkaidolla Mozua odottaa kulttuurishokki, sillä uusi elämä ei odota kaupungissa. Mallin työt vaihtuvat apupojan hommiin maatilalla, keskellä ei mitään. Kaiken kukkuraksi työt alkavat kesken Hokkaidon lumisen talven. Mozun päivät alkavat varhain ja täyttyvät muun muassa eläintenhoidolla kouluttaja Yukiton tarkan silmän alla.


Tekijä itse kertoo pokkarin sivuilla, että alun alkaen hän suunnitteli porotilalle sijoitettua joulutarinaa. Lopputulos oli kuitenkin Tähdet laitumen yllä. Porot on korvattu hevosilla ja muilla tavallisemmilla maatilan eläimillä. Vain hevosten nimet muistuttavat suunnitellusta jouluteemasta, kuten Rudolf-ponin kohdalla huomaa.

Eläinten keskeinen merkitys ja talvinen tapahtumaympäristö ovat hyviä valintoja. Ne tuovat kertomukseen tuoreuden tuntua, sillä pohjimmiltaan Tähdet laitumen yllä on perinteinen romantiikalla sävytetty shojotarina. Sen juonikuvio ei tarjoa yllätyksiä, mutta tarinan epätavanomainen miljöö nostaa tarinan lukuarvoa kertaheitolla. Hyvin toimii myös tarinan sanoma oman paikkansa löytämisestä ja hyväksymisestä muiden mielipiteistä huolimatta.


Sivutarinassa Minä, sinä ja pyörivä maailma (kuvaesimerkki alla) keskeistä on päähenkilön kokema tarpeettomuuden tunne ja siitä eroon pääseminen. Erikoisilla fantasiaelementeillä kuorrutettu tarina ei ehdi oikein alkaakaan, kun tarinalle varattu sivumäärä jo loppuukin.


Tähdet laitumen yllä on tarinana ehjä kokonaisuus alusta loppuun. Tomofujilta on aiemmin julkaistu suomeksi toinenkin yhden pokkarin mittainen kokoelma Wolfull Moon. Tuon vuonna 2013 suomennetun pokkarin kahta tarinaa vaivasi keskeneräisyys eikä tämän uudemmankaan pokkarin sivutarina vakuuta. Tähdet laitumen yllä sen sijaan on viety loppuun asti tyylillä ja nousee tekijänsä suomennetun valikoiman parhaaksi kertomukseksi ja muutenkin lukuviihteksi, jonka lukee mukisematta läpi ainakin kertaalleen.

Tähdet laitumen yllä (Hoshi furu makiba! / 星降るまきば!)
Tekijä: Yu Tomofuji
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Antti Valkama
ISBN: 978-952-16-1884-0
Luettu 1/1
Hinta: 6.20€