maanantai 26. elokuuta 2019

Arkkivihollisen silmin - Patriootti Moriarty 1 ja 2

Jälleen on aika astua Arthur Conan Doylen kelkkaan. Tällä kertaa käsillä on sarjakuvamuotoinen näkemys Sherlock Holmesin arkkivihollisesta, professori Moriartysta.

Patriootti Moriarty
Yukoku no Moriarty /憂国のモリアーティ
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Jump SQ (Shueisha)
Suomennos: Kim Sariola
Luettu 2/9+





Skotlantilaisen Arthur Conan Doylen teokset, ja erityisesti tarinat yksityisetsivä Sherlock Holmesista, ovat kutkuttaneet lukijoita jo yli sadan vuoden ajan hohdon vieläkään hiipumatta. Myös mangaversioita on mestarietsivästä nähty, esimerkiksi tv-sarja Uuden Sherlockin tarkan mangakopion kolme ensimmäistä osaa on suomennettu. Tänä vuonna suomeksi on saatu uusin näkemys tutustu etsivästä, tai pikemminkin tämän arkkivihollisesta professori Moriartysta.

Juuri Moriartyn näkökulma kutkuttaa ja saa kiinnostumaan sarjan lukemisesta. Sherlock Holmes ja tämän äly ovat tuiki tuttuja monelle, vaikka alkuperäinen kirjallisuus olisikin väliin jäänyt. Sen sijaan juuri Moriarty voi vielä tarjota jotain uuttakin, varsinkin sarjan päähenkilönä.




Harmillisesti koko ensimmäistä pokkaria vaivaa kiireen tuntu, minkä takia tarina ei ehdi imaista mukaansa. Erityisesti alku ja siinä esiteltävä Moriartyn lapsuus kaipaisivat syvempää otetta, jotta päähenkilö alkaisi kiinnostaa lukijaa. Tekijät, Ryusuke Takeuchi ja Hikaru Miyoshi, ovat selvästi halunneet saada aiheen nopeasti alta pois, mutta toimivampi ratkaisu olisi ehkä ollut palata aiheeseen takaumina myöhemmin sarjan edetessä.

Sama kiire jatkuu vielä Patriootti Moriartyn toisenkin osan alussa, mutta onneksi tahti tasaantuu. Pokkarin puolen välin jälkeen onkin jo selvä, miksi tekijöillä oli aikaisemmin kiire. Tarina saa mukaan kulkuunsa joukon uusia hahmoja, joista nimekkäin on monelle varmastikin jo ennestään tuttu. Tätä vaihetta voikin oikeastaan pitää tarinan varsinaisena alkuna ja vihdoin Patriootti Moriarty alkaa muuttua todenteolla lukemisen arvoiseksi sarjaksi.



Suomennosta on turha etsiskellä S-ryhmän kaupoista, sillä Moriarty pelästytti kauppaketjun pahan päiväisesti osoittelemalla aseella omaa päätään ensimmäisen osan kannessa. Päätös ohittaa sarjan myynti tuntuu hätiköidyltä, sillä vaikka Moriarty horjuttaakin brittiläisen luokkayhteiskunnan rakenteita väkivallan avulla, ei sarjan sisältö ole likimainkaan raaimmasta päästä sen suhteen, mitä jopa Suomessa on erinäisten mangasarjojen sivuilta voinut lukea.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun jollakin sarjalla kestää tovin, ennen kuin se imaisee mukaansa. Patriootti Moriartyn kohdalla se onneksi tapahtui jo toisessa osassa ja näyttäisi siltä, että käsillä on kelpo tulkinta tutuista hahmoista. Tähän mennessä sarjasta on suomennettu neljä osaa ja Japanissa osia on julkaistu yhdeksän sarjan jatkuessa edelleen. Jos sarjan kokeilu jäi ensimmäiseen osaan, kannattanee sille antaa vielä toinen mahdollisuus, sillä vähintään kertaalleen sarja jaksaa kyllä viihdyttä, mikäli onnistuu pysymään toisen osan tasolla.