Sankarin alkuaskeleet - My Hero Academia 1 ja 2

Maaliskuussa lehtipisteisiin ilmestyy teos, jota isompaa ja tärkeämpää julkistusta tuskin enää kuluvan vuoden aikana saadaan. Kohei Horikoshin My Hero Academia on maailmalla suureen suosioon noussut supersankarisarjakuva, joka koittaa nyt myös Suomen valloitusta. Kaikki eväät suomenkielisen maailman hurmaamiseen ainakin on tarjolla.

My Hero Academia (僕のヒーローアカデミア / Boku no Hero Academia)

Tekijä: Kohei Horikoshi

Julkaisija: Sangatsu Manga

Alkuperäinen julkaisu: Shūkan Shōnen Jump (Shueisha)

Käännös: Antti Valkama

Luettu: 2/22+

Oikukas maailma

Supervoimista on tullut maailmassa jokapäiväinen ilmiö ja lähes kaikilla ihmisillä on jokin ainutlaatuinen kyky, eli "oikku". Monilla oikut ovat pieniä ja jopa huomaamattomia, eivätkä ne vaikuta juurikaan arjen kulkuun, mutta toisille taas on kehittynyt huomattavia supervoimia. Tämän myötä supersankareista ja -rikollisista on tullut totta ja yhteiskunta on joutunut järjestäytymään uudella tavalla pysyäkseen kasassa. Esimerkiksi sankareita koulutetaan tarkoitusta varten luoduissa kouluissa, jotta nämä oppivat käyttämään kykyjään taltuttaessaan niitä, jotka päättävät oikkunsa avulla toimia lain tuolla puolen.

Kaikkia ei kuitenkaan ole oikulla siunattu. Yksi heistä on sarjan nuori päähenkilö Izuku Midoriya, jonka haaveena on oikuttomuudestaan huolimatta nousta esikuvansa All Mightin kaltaiseksi sankariksi. Omistautumisensa, ja esikuvansa avun, ansiosta Izuku pääseekin sankarikoulutukseen kouluista parhaassa, eli UA-akatemiassa.

Maailmanmaine

My Hero Academia on yksi tämän hetken kuuluisimmista mangasarjoista. Japanissa sen julkaisu on ehtinyt jo päälle parinkymmenen pokkarin ja siitä on luotu tietysti myös animesarja ja erilaisia spin-off -sarjakuvia. Supersankarisarjakuvien kotiseudulla Pohjois-Amerikassa "HeroAca" löytyy myydyimpien sarjakuvien listoilta usein useammankin pokkarin voimin. Vaikka kaiken kattavia listoja Atlantin takaisista myyntiluvuista on hankalaa löytää, tuntuu suosio silti olevan melkoinen.

Ennen vuonna 2014 alkanutta My Hero Academiaa, tai pari vuotta aiemmin startannutta supersankariparodiaa One-Punch Man, eivät supersankarisarjakuvat ole nostaneet päätään japanilaisen sarjakuvan joukosta siinä määrin, että sitä olisi juurikaan huomattu meillä asti.

My Hero Academia on tietoisesti amerikkalaisesta supersankarisarjakuvasta lainaava sarja ja sanoo sen myös itse ääneen. Esimerkiksi All Mightin hahmo on suora kumarrus amerikkalaiselle populaarikulttuurille lainaamalla idean ulkomuotoonsa Setä Samulilta, mutta lihaksikkaassa sankarimuodossa. Silti kyse on vain lainasta ja esikuvan muokkaamisesta omanlaisekseen. Etenkin huumorissa My Hero Academia eroaa kuuluisimmista pohjois-amerikkalaisista esikuvistaan, vaikka supersankarit ja superroistot muutoin onkin varustettu varsin samankaltaisilla voimilla.

Harkittu suoritus

Muihin suomeksikin julkaistuihin, huippusuosittuihin shōnen-sarjoihin, kuten One Pieceen ja Narutoon, verrattuna My Hero Academia tuntuu alusta saakka harkitummalta. Virheetön sarjan aloitus ei ole, minkä tekijä itsekin nostaa esiin, mutta sarjasta huomaa, että sen suunnitteluun on käytetty aikaa.

Erityisesti My Hero Academia muistuttaa aloituksensa osalta Masashi Kishimoton Narutoa. Molemmissa sarjoissa päähenkilö aloittaa taistelukoulutuksensa täysin noviisina tavoitteenaan tulla esikuvansa kaltaiseksi. Onpa Izukulla jopa Naruton tavoin oma Sasukensakin, Katsuki Bakugō, jonka kanssa kilpailu kehittää molempien taitoja.

Samankaltaisuuksista huolimatta My Hero Academia ei kuitenkaan ole kopio. Pohjalta starttaaminen, kilpailuasetelma ja unelmien tavoittelu kuuluvat kaikki shōnen-sarjojen perinteiseen kerrontaan.

Laajan lukijakunnan shōnen-sarjat ovat kulutustuotteita, joiden menestyminen ja jatkuminen vaatii paljon enemmän kuin vain hyvän idean. Ja tältä juuri My Hero Academia tuntuu - pitkälle hiotulta kulutustuotteelta, jonka kohdeyleisö on tarkoin mietitty ja jonka mieltymykset sarjan tuotantotiimissä tunnetaan. Ehkä juuri tämän vuoksi sarjaa on alusta saakka miellyttävää lukea. Tutuista aineksista luodaan jotakin uutta, jonka kyytiin lukijoiden on helppo hypätä.

Tekijällä on, kaikesta taustalta huokuvasta markkina-analyysistä huolimatta, oma äänensä joka kuuluu sarjassa. Sitä ei ole piilotettu kaikkia miellyttämään pyrkivään massaan. Pikemminkin päinvastoin sarjan ilmettä viilattaessa on onnistuttu nostamaan esiin muutamia tekijälleen tyypillisiä piirteitä, joiden varaan kokonaisuus on rakennettu. Ulospäin selkein näistä piirteistä on sarjan taide, joka pyrkii liioittelemaan etenkin hahmojen ilmeillä. Tässäkin oma lukunsa on All Might, jonka rehvakasta asennetta piirrokset hyvin tukevat.

Toisaalta juuri All Mightin hahmon ulkomuoto vaatii eniten sulattelemista laajassa hahmokatraassa. Myös hahmon - ja koko sarjankin - huumori voi tuntua oudolta, etenkin jos mangaan tottumaton lukija haluaa tutustua My Hero Academiaan. Vakavamman sankaroinnin vastapainona sarjassa on hienoista räävittömyyttä, pöljäilyä sekä letkeää kielenkäyttöä. Suomennos istuu sarjan ilmapiiriin hyvin ja jo toisen pokkarin nimen "ryönänörtistä" saa esimakua käännöksestä.

My Hero Academian aloitus on miellyttävää luettavaa. Kahden yhtä aikaa julkaistavan ensimmäisen pokkarin myötä sarja ehtii avautua sopivasti eikä sitä lukiessaan joudu odottelemaan, milloin sarja pääsisi kunnolla käyntiin. Supersankarien tuominen shōnen-sarjan pohjaksi on hyvä idea. Toisaalta, jos kirkasotsainen päähenkilö ja perinteinen shōnen-kerronta eivät vakuuta, tuskin supersankaritkaan onnistuvat pelastamaan päivää.

Ahdistava nuoruuden kertaus - Poissa 2

Aikaluuppeihin jumittumisesta kärsivän Satoru Fujinuman elämä mullistui Poissa -sarjan ensimmäinen osan lopussa ja panokset kasvavat tämän toisen osan myötä. Onnistuuko Satoru muuttamaan menneisyyden kulun ja näin estämään kohtaamansa kauheudet?

Poissa - Erased (僕だけがいない街 / Boku dake ga inai machi)

Tekijä: Kei Sanbe
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Taavi Suhonen
Ikäsuositus: 14
ISBN: 978-952-16-2057-7
Luettu 2/9

Kei Sanben sarjasta on vaikeaa kirjoittaa ilman liiallisia juonipaljastuksia, sillä heti alkusivuista saakka sarja on edennyt tarinapainotteisesti.

Kolmikymppinen Satoru paiskii töitä pitsalähettinä ja kamppailee vapaa-ajallaan sarjakuvan tekemisen luovassa tuskassa. Kummallisen lisän elämään tuovat aikaluupit, joihin Satoru toisinaan jää loukkoon siihen asti, että ratkaisee luuppia vaivaavan ongelman esimerkiksi estämällä jonkin onnettomuuden. Tähänkin Satoru on kuitenkin tottunut, ja luupit tuntuvatkin enemmän pieneltä kiusalta kuin todelliselta elämän sisällöltä.

Mutta viimeisin aikahyppy ei ollut edellisten kaltainen, vaan sen vuoksi Satoru elää uudelleen lapsuuttaan vuoden 1988 Pohjois-Japanissa. Tällä kertaa Satoru ei vain todella ole se kymmenvuotias poika, joka hänen kuuluisi olla, vaan hänellä on nuoren pojan kehossaan oman aikansa kolmekymppisen nuoren miehen kokemukset apunaan, kun hän koittaa estää kahta todella pahaa asiaa tapahtumasta.

Vaikka jo ensimmäisestä pokkarista pystyi sanomaan, että käsillä on poikkeuksellisen hyvä sarjakuva, nostaa toinen osa sarjan tasoa vielä muutaman piirun verran lisää. Tiivistunnelmainen trilleri saa lukijansa todella ahdistumaan ja toivomaan Satorun onnistumista. Sarjan ilmapiiri on ahdistava, sillä hyviäkin hetkiä varjostaa tieto lähestyvästä pahasta.

Onnellista loppua ei voi tämän sarjan kohdalla pitää itsestäänselvyytenä, mikä nostaa sarjan lukuarvoa huomattavasti.

Poissa on Suomessa julkaistujen sarjakuvien kärkeä, ei pelkästään suomennetun mangan parhaimmistoa. Tarina pitää otteessaan, sitä on höystetty sopivasti yksityiskohdilla ja Kei Sanben taidekin miellyttää silmää alun pienen totuttelun jälkeen.

Lue ensimmäisen osan arvio täältä.