sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Shibuyasta rinnakkaismaailmaan

Mamoru Hosodan viime vuonna Suomen ensi-iltansa saaneen Poika ja peto -animaation sarjakuvasovitus on kolmas Hosodan elokuvaan perustuva suomennettu manga.

Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)
Alkuteos: Mamoru Hosoda
Sarjakuva: Renji Asai
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Janne Mökkönen
Luettu: 1/4
Hinta: 6.20€

 

Jo Hosodan aiemmista töistä, Summer Warsista ja Susilapsista tavalla tai toisella tutut ihmistä muistuttavat eläinhahmot ovat uusimmassa sarjassa vielä aiempia selkeämmin esillä. Yksin toimeen tuleva nuori poika Kyuta näet päätyy Tokion Shibuyan kaupunginosasta rinnakkaismaailma Jutengaihin, jota asuttavat antropomorfiset olennot yhtäläisyyksineen niin ihmisiin kuin erilaisiin nisäkkäisiinkin.

Kaiken lisäksi vastahankainen Kyuta päätyy yhden tällaisen, ihmisen ja karhun sekoituksen, Kumatetsun oppilaaksi. Samalla Jutengain maailma hiljalleen avaa salojaan Kyutalle. Rauhaisan maan ilmapiirissä on aistittavissa jonkinlaisen konfliktin siemen.


Jutengai muistuttaa monessa mielessä ihmisten asuttamaa maailmaa. Erojakin toki on, joista selkeimpänä tietenkin sen asukkaiden ulkomuoto. Muista eroista silmiinpistävä on esimerkiksi se määrä katanoita, johon Jutengaissa törmää.




Sarjan asetelma muistuttaa Japanin vahvasta tarinaperinteestä henkiolentoineen. Tarina kuitenkin selväksi sen, etteivät Jutengain asukit ole jumaluuksia. Toisaalta he eivät ole ihmisiäkään, eli kyse on aivan omasta porukastaan. Tällä koitetaan tehdä pesäeroa muihin japanilaiskertomuksiin, joissa yksittäinen ihminen vaeltaa rinnakkaismaailmassa. Päällimmäisenä verrokkina mieleen nousee Hayao Miyazakin kuulu Henkien kätkemä -animaatioelokuva.
 
Yhden neljänneksen perusteella on vielä mahdoton sanoa, kuinka omanlaisensa tarina Poika ja peto lopulta on. Sarjaa on helppo lukea ja sen keveys sopii oivasti kesälukemistoon, mutta yhden pokkarin jälkeen se ei toisaalta jätä suurta nälkää jatkaakaan. Aiempiin Hosodan elokuvien mangasovituksiin verrattuna Pojasta ja pedosta puuttuu tuoreuden tuntu, joka viehätti sekä Summer Warsissa että Susilapsissa.


Suurin tenho jatkaa sarjan parissa johtuukin juuri Hosodan meriiteistä, sillä aiemman kokemuksen mukaisesti myös Poika ja peto voi vielä harpata eteenpäin ja ottaa lukijansa kertariuhtaisulla mukaan. Tarina on vielä alussa ja monta mutkaa oletettavasti edessäpäin.

Laiskanlaisesti koukuttavasta alusta huolimatta on kuitenkin hienoa nähdä myös Poika ja peto suomeksi. Julkaisupäätös tuo jatkuvuutta kustantajan nimikkeisiin ja tietysti myös vaientaa pohdinnat siitä, olisiko sarja lukemisen arvoinen. Nyt se on helppoa itse päätellä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Seikkailu ilmojen teillä

Viime vuonna vahvasti aloittanut Ahndongshikin mangasarja Lindbergh vie nuoren päähenkilön kauemmas kuin tämä nuoressa elämässään edes pystyi aiemmin kuvittelemaan. Lindberghin toinen ja kolmas osa sisältävät suvantoja, mutta lopulta seikkailu ottaa taas tuulta, kun neljäs pokkari siintää horisontissa.


Lindbergh (リンドバーグ)
Tekijä: Ahndongshik
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Juha Mylläri
ISBN: 978-952-16-1956-4
Luettu: 3/8 (tässä osat 2-3)



 
Vanhempansa menettänyt Knit jakaa isänsä intohimon lentämisestä. Elduran maan ensimmäisen pokkarin lopussa jättänyt nuori poika saa apua maahan yllättäen saapuneelta salaperäiseltä muukalaiselta Sharkilta ja monen mutkan kautta elämä ilmojen teillä alkaa häämöttää Knitin kotimaan jäädessä taakse.

Lentäminen on Lindberghin kantava teema. Sarjan nimikko-otukset lindberghit ovat liskojen kaltaisia eläimiä, joilla on evoluution tuoma kyky liikkua taivaita pitkin takajalkojensa potkuvoiman avulla. Varsinaista lentämistä lindberghien meno ei ole, mutta ihmisen apuvälineiden myötä paluusta maanpinnalle ei tarvitse huolehtia liian pian.




Lindberghin toisessa ja kolmannessa pokkarissa ison osan sivutilasta vie lentokilpailu Shantosin kaupungissa, kuten sarjan teemaan sopii. Lindberghillä lentämisen saloja opetteleva Knit osallistuu kisaan hartioillaan yllättävä panos maaliin selviämisen puolesta. Samalla vanhat sivuhahmot on Sharkia lukuunottamatta Knitin matkan edetessä sysätty syrjään ja uusi kööri porukkaa kärrätty esiin. Ensimmäisen osan lopun tapahtumien jälkeen tarinankerronta nopeasti tasaantuu uuden tarinankaaren alkaessa kehittyä. Paikoin tasaantuminen on liiankin tehokasta reippaan seikkailufantasian leijaillessa liiankin matalaan suvantoon.



Juuri kun alkaa vaikuttaa siltä, että Lindberghin ruuti pääsee kuivumaan, esittelee tekijä sarjastaan uuden puolen. Suurvaltana itsensä mielellään näkevän Grana Rossan valtion laajentumishimo ja asevarustelu tuovat uuttaa henkeä sarjaan, joka Shantosin lentokilpailun myötä uhkasi ajautua pelkäksi Knitin ympärillä pyöriväksi pienen piirin kasvutarinaksi.

Kahdesta nyt luetusta pokkarista vahvempi on sarjan kolmas osa. Toinen pokkari romutti heti alussa ensimmäisen osan kaksi suurta mysteeriä paljastamalla ne tuosta vaan jo ennen kuin lukija oli ehtinyt asettua kunnolla aloilleen. Tämän jälkeen sai odottaa aivan kolmannen osan lopulle ennen seuraavia kiinnostavia mysteerejä, eikä kutkuttavalta - joskin odotetulta - cliffhangeriltakaan lopulta välty. Lehtipisteissä jo kuudenteen osaan yltänyt sarja välttää sittenkin vielä väljähtämisen, joten eiköhän ole syytä tsekata sarja loppuun saakka.