Nuori Knit on menettänyt jo varhain isänsä tämän unelmalle lentämisestä ja elää nyt yhdessä erikoisen lemmikkinsä Plamon kanssa kahden. Isän unelma on kuitenkin periytynyt pojalle ja kirkkaan taivaan kutsu on tukahduttava. Kuinka käy nuoren pojan maassa, jossa lentämisestä on tehty yksi suurimmista rikoksista?
Lindbergh (リンドバーグ)
Tekijä: Ahndongshik
Julkaisija: Sangatsu Manga
Suomennos: Juha Mylläri
ISBN: 978-952-16-1956-4
Luettu: 1/8
Eldura on pieni, muusta maailmasta eristäytynyt valtio korkealla luoksepääsemättömällä huipulla. Vierailijat eivät ole siellä astelleet, eikä kukaan sen kansalaisista ole puolestaan poistunut maasta. Ainoa keino poistua Eldurasta olisi lentäminen, mutta kuinka ihminen muka osaisi lentää?
Lindbergh seuraa nuoren vanhempansa menettäneen Knitin sekä tämän erikoisen eläinystävän elämää tässä eristyneessä maassa. Edesmenneen rajavartijaisänsä huonon maineen vuoksi elämä ei ole aina helppoa, mutta se kulkee silti mukiinmenevästi eteenpäin.
Sitten Knitin ja Plamon elämä muuttuu. Eristäytyneeseen maahan saapuu jotain, mihin kukaan ei ole tottunut - vieras jostain muualta. Nimeä Shark kantava terävähampainen ja komea muukalainen tuntuu olevan kiinnostunut tarinan päähenkilöistä, mutta millä motiiveilla hän on liikkeellä?
Vielä odottamatonta vierasta odottamattomampi on tapa, jolla hän saapuu. Elduran vieraista endeemisen maaperän rikkoo nimittäin lohikäärmeen tapainen olento, jolla ei ole siipiä. Ilmassa se on pysynyt ihmisen rakentamien mekaanisten siipien avulla. Lentämistä vieroksuva Elduran hallitsijasuku ei ole mielissään tunkeilijasta tai tavasta, jolla maahan saavutaan.
Lindberghin ensimmäinen pokkari on hieno lukukokemus. Se avaa ovea aivan omanlaiselleen tarinalle, jolle on vaikeaa löytää vertailukohtaa. Tietyllä tapaa se muistuttaa - syrjäisen maankolkan ja lentämisen teeman vuoksi - Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaäta. Kuitenkaan se ei ole samalla tavalla vakava kuin Nausicaä, vaan osaa ottaa hyödyn irti myös seikkailun iloisista puolista.
Samoin Linderghissä voi nähdä viitteitä myös Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -kirjasarjasta, mutta jos Lindhbergin tekijä nämä hienot teokset onkin tuntenut, on hän osannut suodattaa vaikutteet sopivasti luoden itsekin jotain uniikkia.
Ja samalla tavalla kuin sarjan tarina, myös Lindberghin tekijän Ahndongshikin kuvitus saa hämmästelemään. Jälleen kerran Lindhbergissä on jotain tuttua, mutta myös täysin tuntematonta. Joidenkin hahmojen elekieli - erityisesti Elduran kuninkaan tapauksessa - muistuttaa taas kerran Hayo Miyazakin hahmoja monessa tämän elokuvassa. Samankaltaisuudet eivät kuitenkaan nouse lähellekään yli sietorajan.
Lindbergh on kaikin puolin yllättävän tuoreen tuntuinen sarjakuva. Se on fantasiaseikkailu, jossa ihmiset lentävät lohikäärmeitä muistuttavilla olennoilla, mikä ei vielä tee siitä kovin omaperäisen kuuloista. Lisäksi siinä on keveä perusote, jonka perusteella se sopisi vasta fantasian löytäneille. Samalla siinä on kuitenkin yllättävää särmää, joka tuo tarinaan synkkiäkin piirteitä ja antaa odottaa tältä osin lisääkin samalla kun sen kategorisointi muuttuu entistä hankalammaksi.
Toisin sanoen sen ei luultavasti uskoisi olevan niin omanlaisensa ennen kuin sen on itse lukenut. Kahdeksanosainen sarja alkaa kutkuttavasti paljastaen Eldurasta ja sitä ympäröivästä maailmasta tässä vaiheessa juuri sopivasti, jotta lukija jää koukkuun. Lindberghissä Sangatsu Manga on löytänyt alusta saakka toimivan paketin, josta harva oli ennen julkaisu-uutista kuullutkaan. Sarjan tuntemattomuus yllättääkin vähintään yhtä paljon kuin sen erinomaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti