sunnuntai 27. elokuuta 2017

Pohjoisen taikaa

Neljännessä Velhon morsiamessa melkoiseksi tarinankertojaksi osoittautunut Kore Yamazaki tasoittaa Chisen ja Eliaksen erikoisen suhteen turbulensseja ja tuo sarjan meille kotoisaan Pohjolaan.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)
Tekijä: Kore Yamazaki
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Hinta: 6.90€
Luettu: 4/7+


Edellisessä Velhon morsiamessa Chise matkasi Islantiin sikäläisen velhon kotikonnuille.  Nyt, tuliperäisen saaren kätkemien lohikäärmeiden joukossa, Chise saa kuulla isännältään Lindeliltä muutamia tapauksia opettajansa Eliaksen menneisyydestä.

Kallopäisen taikuuden taitajan todellinen olemus on ollut läpi sarjan ensimmäisten osien varsinainen sipuli. Siitä on kuorittu kerta kerralta enemmän irti, mutta vieläkään ei ydintä saavutettu. Neljäs pokkari kuitenkin jättää aiheen, ainakin hetkeksi, tyydyttävään pisteeseen. Selvää on, että Eliaksen olemuksesta kuullaan vielä, mutta onneksi lukijan uteliaisuus on nyt ainakin jotenkin täytetty.

Mutta ei Elias ole sarjan ainoa kiinnostava hahmo. Chisellä itselläänkin taitaa olla vielä menneisyydessään asioita, joista lukijoilla ei ole vielä hajuakaan, tai joihin on vain etäisesti viitattu. Jokainen ruutu ja sivu tuo lisää ihmeteltävää, ja ihmetellä täytyykin, kuinka se on osattu tehdä ilman, että lukija turhautuu.

Velhon morsian on täynnä toinen toistaan vaikuttavampia ruutuja, mutta tämä nousee ylitse muiden.

 
Suomi mangan kartalle

Hahmoista kiinnostavin on suomalaisin silmin kuitenkin Islannissa majaansa viettävä Lindel, jonka voi ymmärtää viettäneen merkittävän osan ajastaan Suomessa.

"Venäjä liikehtii levottomasti. Samoin Norja ja Ruotsi... Et voi ikuisesti vaeltaa eläiminesi suurvaltojen nenän alla."

Suoraan ei siis Suomea mainita, mutta mikä muukaan Ruotsin, Norjan ja Venäjän lähellä sijaitsisi?
Ja jos pelkkä jossittelu ei riitä, niin onneksi asiaan on saatavilla myös Yamazakin oma vahvistus. Puhtaalla lomareissulla kesällä Suomessa käynyt mangaka vastasi aiheeseen Tammen Antti Valkamalle ja kyllä, Lindel on suomalainen. Suomi on siis, melkein, mainittu sarjakuvassa toiselta puolen maailmaa.



 
Lisääkin Suomi-mainintoja voi olla myöhemmin luvassa. Mutta toisaalta voi olla, ettei niitä tulekaan. Yamazaki ei ole asiaa lyönyt lukkoon, joten jos aihe kiinnostaa, ei auta kuin toivoa ja lukea sarjaa jatkossakin. Ehkä hyvät myyntiluvut meilläpäin saisivat tekijän heltymään ja ripauttamaan mukaan lisää Lindeliä?

Tai sitten on vain parempi antaa sarjan kulkea omaan tahtiinsa ja katsoa, mihin suuntaan tapahtumat etenevät.

Velhon morsian on edelleen hyvä sarjakuva ja neljäs osa tähän astisista kiinnostavin. Neljäs osa piti tapahtumat vahvasti Pohjoismaissa molemmilla kerrotuilla aikatasoilla ja viidennenkin voi jo kantaa kaupasta kotiin. Jos et vieläkään ole sarjaan tutustunut, niin jokohan kohta olisi aika?



Olen kirjoittanut myös sarjan aiemmista osista:

lauantai 5. elokuuta 2017

Arkista eloa aroilla

Aron morsianten julkaisutahti Suomessa on viime aikoina ollut toivottoman hidas, sillä Japanin tahti on otettu kiinni jo aikaa sitten. Onneksi Aron morsiamet sentään yhä jatkuu suomeksi, sillä sarja on ehdottomasti mangan parhaimmistoa.

Aron morsiamet (Otoyomegatari / 乙嫁語り)
Tekijä: Kaoru Mori
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Valkama
Luettu: 9/9+ (tässä osa 9)
Hinta: 6.20€



Aron morsianten yhdeksännessä osassa keskitytään edellisestä pokkarista tutun Pariyan elämään. Pienet katsaukset tehdään myös muutamien muiden tuttujen hahmojen, kuten aivan alusta saakka mukana kulkeneiden Amiran ja Karlukin, kuulumisiin.




Pariya on siinä iässä, että isä on alkanut etsiä hänelle aviopuolisoa. Yksi ehdokas onkin löytynyt, mutta niin Pariya itse kuin tämän vanhemmatkin epäilevät, onko tästä kunnolliseksi vaimoksi.
Ympäröivän yhteiskunnan miesvaltaisuus ja totunnaisten tapojen tiukka noudattaminen eivät oikein osu yksiin Pariyan oman luonteen kanssa. Suurissa ihmisjoukoissa kömpelö ja muissa tilanteissa räväkkä nuori nainen ei ole sitä, mitä vaimolta odotetaan ja siksi naimakaupat saavat useammankin epäröimään. Pariya kuitenkin kasvaa henkilönä ja saa lisää itseluottamusta, joten ehkä avioituminenkin on vielä joskus mahdollista.




Aron morsianten yhdeksäs osa on, kuten aiemmatkin, hyvän tuulen sarjakuvaa eksoottiseen ympäristöön sijoitettuna. Kaikkea sarjassa tapahtuvaa leimaa raukea arkisuus, mihin edes muutamat epäonnen hetket - kuten maantierosvot tai klaanien välinen eripura - eivät tee säröä.

Tarinallisesti Pariyan kasvu henkilönä ja jännittävät hetket ennen mahdollista avioliittoa jatkavat siitä mihin kahdeksas osa jäi. Aiempien pokkarien pienet haparoinnit esimerkiksi seitsemännen osan rintavammissa tunnelmoinneissa ovat jääneet taakse ja Kaoru Mori on saanut jälleen kiinni siitä tenhoavasta eksotiikasta, joka ensimmäisistä sarjan osista välittyi.




Morin piirrokset ovat edelleen kauniita katsella ja tekevät ison työn siinä, että Aron morsiamet nousee perusmangaa korkeammalle tasolle. Vaikka sarjan nykyinen julkaisutahti on Suomessa hidas sen kirittyä jo aikaa sitten Japanin tahdin kiinni, on kerran vuodessakin julkaistava yksinäinen pokkari hienoimpia mangatapauksia suomalaisella mangakentällä. Tässä osassa Morin yksityiskohtaiset piirrokset pääsevät korkeimpiin sfääreihin Pariyan taidokkaiden leipäkoristeluiden kautta.


Sarja on romantisoitu kuvaus Keski-Aasian elämästä 1800-luvulla. Arjen pahimpien murheiden puuttuminen ei häiritse kuitenkaan alkuunkaan, sillä eskapismia tarvitaan ja sarja onnistuu valitsemallaan tiellä niin hyvin, että kaikenlaisiin mukavuuksiin tottunut 2000-luvun eläjäkin haluaisi sen pohjalta tuosta menosta osansa. Jos Aron morsiamet ei vielä syystä tai toisesta ole tuttu, on nyt korkea aika korjata tämä erhe. Jos taas mangasarjat eivät yleensä ole juurikaan kiinnostaneet, kannattaa tälle sarjalle antaa siinäkin tapauksessa mahdollisuus.