Televisio-Sherlock sarjakuvana

Punaisen jättiläisen jo lokakuussa julkaiseman Uusi Sherlock -tv-sarjan japanilaisen mangasovituksen Sherlockin ensimmäinen osa Vaaleanpunainen kuolema on erittäin uskollinen alkuperäisteokselle, tv-sarjan ensimmäiselle jaksolle.

Sherlock 1: Vaaleanpunainen kuolema

Sarjakuva: Jay

Käsikirjoitus: Steven Moffat & Mark Gatiss

Julkaisija: Punainen jättiläinen

Käännös: Suvi Mäkelä

ISBN: 978-952-16-1964-9

Hinta: 6.90€

Luettu: 1/3

Vanha tuttu etsivä...

Iso-Britannian pääkaupungissa Lontoossa tiedotusvälineet ovat herättäneet kolmeen itsemurhaan. Miljoonakaupungin elämässä kolmen itsensä päättäneen ihmisen elämän ei pitäisi olla surullisuudestaan huolimatta erikoinen ilmiö, mutta silti poliisi tutkii tapauksia tavallista tarkemmin.

Kaikki kolme kuolemaa nimittäin muistuttavat toisiaan niin paljon, että niillä täytyy olla yhteys toisiinsa siitäkin huolimatta, ettei mikään näytä viittaavan ulkopuoliseen tekijään tai tekijöihin. Poliisi on ymmällään. Ja koska poliisi on hakoteillä, tarvitaan virkavallan tueksi joku ulkopuolinen auttamaan tutkimuksissa. Tämä joku on Sherlock Holmes ja apunaan hänellä on tohtori John Watson, Afganistanin sodan veteraani.

Yllä esitellyssä tarinan aloituksessa ei varmasti ole kenellekään mitään uutta. Arthur Conan Doylen luoma mestarietsivä apureineen on tuttu heillekin, jotka eivät ole lukeneet kirjailijan kirjoittamia tarinoita. Kuuluista tarinoista on tehty lukuisia erilaisia tulkintoja niin televisioon kuin muihinkin viihteen muotoihin. Sherlock Holmes on yksi populaarikulttuurin tunnetuimmista hahmoista, jonka kaikki tuntevat. Ja yhä edelleen Holmesin hahmoon tartutaan uudestaan ja saadaan jälleen uusia ihmisiä tutustumaan häneen.

...uudessa ajassa

 

Tällä kertaa Holmes ja Watson on tuotu sarjakuvamuotoon ja nykypäivään. Lontoon 1800- ja 1900-lukujen taitteen kadut  ovat vaihtuneet satakunta vuotta myöhempään 2000-lukuun. Edelleen kuitenkin Sherlockin hoksottimet ovat omaa luokkaansa.

Mutta suoraan ei uutta tulkintaa ole tehty sarjakuvaksi. Modernin ajan Sherlock nimittäin löysi ensin tiensä televisiosarjaksi Uusi Sherlock, minkä jälkeen japanilaiset keksivät tehdä tarinasta sarjakuvan. Vuonna 2010 alkaneen tv-sarjan mangasovitus alkoi vuonna 2012  Kadokawan Young Ace -lehdessä. Nyt Sherlockia on saatu mangana jo kolmen osan verran jokaisen pokkarin kertoessa yhden tv-sarjan jakson tapauksen. Kolme ensimmäistä jaksoa kattavat myös Uuden Sherlockin ensimmäisen tuotantokauden.

Ensimmäistä kertaa Uusi Sherlock tai sen mangaversio ei tulkitse Holmesin hahmoa uudella tavalla. Myöskään japanilaiset eivät ole Doylen luomuksen äärellä uuden edessä, sillä Suomessakin on voitu lukea mangasarja Etsiväkoira Sherdockia, jossa mestarietsivä onkin jälleensyntynyt puhuvaksi pieneksi koiraksi. Koirahahmoinen - mutta silti ihmismäisempi kuin Sherdock - on myös televisioanime Sherlock Koiran etsivänero, jonka seikkailuja on Suomenkin televisiosta esitetty 1990-luvulla.

Näiden toisinaan varsin outojen tulkintojen ohella Arthur Conan Doyle on antanut myös tekijänä innoitusta esimerkiksi Salapoliisi Conanin luojalle Gosho Aoyamalle. Maailmassa ei ole montaa paikkaa, jossa Sherlock Holmesiin ei olisi törmätty, eikä Japani tee tässä poikkeusta.

Kuin televisiota lukisi

Uuden Sherlockin toteutus televisiosta katsottuna on ollut onnistunut ja manga seuraa ensimmäisen osan perusteella hyvin tarkasti alkuperäisen jakson tapahtumia. Eikä samankaltaisuus jää vain tarinan tasolle, sillä nimimerkki Jayn piirtämä sarjakuvasovitus lainaa alkuteokselta jopa hahmojen ulkonäön. Näin sitä saadaan annos Benedict Cumberbatchia myös mangaa lukiessa.

Se, pitääkö piirrosasun samankaltaisuutta hyvänä asiana, riippuu täysin lukijan omista mieltymyksistä. Jos Cumberbatch ei lukeudu näyttelijänä omiin suosikeihin, voi hänen näkemisensä mangan sivuilla tuntua liioittelulta. Hauskaa muuten, että parhaillaan elokuvateattereissa Tohtori Oudon sarjakuvahahmoa elokuvassa Doctor Strange esittävä Cumberbatch esittää tunnistettavana itsenään toista hahmoa sarjakuvan sivuillakin. Ehkä vuorosanojen muistaminen on näin ollut ainakin elokuvaroolia helpompaa.

Tarina vetää modernin sarjakuvasherlockin kauttakin mukavasti, vaikka aivan televisiosarjan tasolle ei tämä ensimmäisen jakson tulkinta ylläkään. Jayn manga toimii kyllä omillaan ilman, että lukijan täytyy tuntea alkuteosta saadakseen lukemastaan jotain irti, mutta silti sarjakuvan tiukan nojaamisen televisioalkuperään huomaa. Esimerkiksi ensimmäisen pokkarin nimi Vaaleanpunainen kuolema viittaa selkeästi vaaleanpunaisen värin tärkeyteen Sherlock Holmesin ratkomassa rikoksessa, mutta värin merkitystä ei alleviivata tarpeeksi, jotta se toimisi värittömässä sarjakuvassa. Samoin päähenkilöetsivän ajoittaisissa puhetulvissa tarinan alkuperän huomaa olevan jossain toisaalla.

Ei Sherlock silti huono sarjakuva ole, vaikka tällä kertaa alkuperäinen peittoaakin coverin. Tv-sarjan suurimmat fanit voivat pitää toista tapaa päästä tarinan sisään houkuttelevana. Sherlock: Vaaleanpunainen kuolema on kelpo sarjakuva, joka toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla kuitenkin vaatisi sen, että lukija ei tunne tarinaa. Erityisesti sarjakuvaa voikin siis suositella niille, jotka eivät Uuteen Sherlockiin ole ennestään tutustuneet.

Keijufantasiaa ja sokeriherkkuja

Highlandin maata asuttaa kaksi toisiaan halveksivaa rotua, ihmiset ja keijut, joiden välisestä historiasta ei toista kohtaan tehtyä hyvää tekoa löydy. Yhteistä keijuille ja ihmisille on viehtymys hopeasokeriksi kutsuttuun herkkuun. Oikeamielinen Ann on päättänyt saavuttaa arvostetun hopeasokerimestarin tittelin, ja tätä kautta tuoda iloa toisten makeasta herkusta pitävien elämään. Pitkän Sugar Apple Fairytale -fantasiakirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuva Hopeasokerimestari & Musta keiju on tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja tasa-arvosta.

 Hopeasokerimestari & Musta keiju (銀砂糖師と黒の妖精 〜シュガーアップル・フェアリーテイル〜 / Ginzatoshi to kuro no yosei 〜 Sugar Apple Fairytale)

Tekijä: Alto Yukimura

Alkuteos: Miri Mikawa

Hahmosuunnittelu: Aki

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Antti Valkama

ISBN: 978-952-16-1940-3

Hinta: 6.20€

Luettu: 1/2

Keveää fantasiaa ripauksella sanomaa

Highland on fantasiamaailma, jota asuttavat sekä ihmiset että keijut, jotka eivät koskaan ole tulleet keskenään hyvin toimeen. Kaukana menneisyydessä ihmiset olivat keijujen orjia ja sittemmin tilanne on kääntynyt toisin päin ihmisten orjuuttaessa siivekästä kansaa.

Osittain kahden erilaisen rodun välisessä vihanpidossa on kyse siitä, mihin on totuttu. Sarjan päähenkilö Ann Halford on viisitoistavuotias nuori nainen, joka edesmenneen äitinsä tapaan ei pidä keijuja ihmisiä huonompina. Kuitenkin myös hänen on ostettava itselleen soturikeiju orjaksi ja turvaksi. Muussa tapauksessa Annin itselleen asettama päämäärä hopeasokerimestarin arvosta uhkaa luisua sormista jo ennen kuin hän ehtii sitä kunnolla edes tavoitella.

Annin orjaksi päätyvä soturikeiju on tummanpuhuva ja solakka Schar. Toisenlaisista maailmoista peräisin olevan Annin ja Scharin suhde ei ala vakuuttavasti sen perustuessa epätasa-arvoiseen tilanteeseen, jossa toisella on toisen henki omissa käsissään. Keijujen orjuutus nimittäin perustuu näiltä väkisin otettuun siipeen, jota vahingoittamalla keiju kokee fyysistä tuskaa. Tämän kivun välttääkseen keijuorjat tekevät mitä ihmiset käskevät.

Kuitenkin nuoren ihmistytön oikeamielisyys ja rehti käytös keijuja kohtaan vaikuttaa synkkämieliseen mustaan keijuunkin ja näiden kahden välinen suhde lämpenee huolimatta vuosisatoja kestäneestä vihanpidosta kahden rodun välillä. Hopeasokerimestari & Musta keiju on kertomus ystävyydestä ja luottamuksesta, jotka eivät katso toisen ulkoiseen olemukseen. Vaikka sarja on keveä lukea, eikä sen sanomaakaan siis esitetä kovin syvästi, on valittu vire sarjalle sopiva.

 

Kirjasta sarjakuvaksi

Alto Yukimuran mangasovitus Hopeasokerimestari & Musta keiju perustuu Miri Mikawan fantasiakirjasarjan ensimmäiseen osaan. Sarjakuva on alunperin julkaistu Japanissa Hana to Yume Online-lehdessä ja se on koottu kahdeksi pokkariksi, joista ensimmäinen ilmestyi suomeksi marraskuun puolivälin tienoilla.

Japanissa sovitukset kirjoista ja peleistä sarjakuviksi ovat tavallinen ilmiö, joka parhaimmillaan toimii niin hyvin, ettei alkuteoksen tuntemista kaipaa. Hopeasokerimestari & Musta keiju on juuri tällainen onnistunut sovitus sillä tarinan alkuperää ei osaisi aavistellakaan ilman parempaa tietoa.

Vaikka suomeksi on jo pidemmän aikaa nähty monenlaisia japanilaisia sarjakuvia ja japanilaista kirjallisuuttakin on käännetty suomeksi vielä mangaakin kauemmin, ei japanilaista fantasiakirjallisuutta ole Suomessa nähty edes Japani-buumin kuumimpina vuosina. Se on sääli, sillä fantasiaa Suomessa on osattu lukea ja englanninkielinen tarjonta on antanut viitteitä kiinnostavista fantasiasarjoista kaukaa Aasiasta. Siksikin mukavaa on nähdä ainakin tällaisia mangasovituksia japanilaisesta fantasiasta, vaikka se saakin kaipaamaan lisää mahdollisuuksia kurkata kielimuurin tuolle puolen. Tavallaan onkin sääli, että Yukimuran sovitus on vain kahden osan pituinen.

Lyhyt, onnistunut julkaisu

Kaksiosainen Hopeasokerimestari & Musta keiju näyttää ensimmäisen puoliskonsa perusteella juoksevan mukavasti eteenpäin. Juonessa ei ole turhia sivupolkuja ja hahmomääräkin on sopiva lyhyen tarinan rahkeille. Paikalleen sarjassa ei myöskään jäädä, mutta toisaalta eteneminen ei tapahdu lukijan kärryillä pysymisen kustannuksella. Sarjan kantavat teemat, kuten ystävyys ja tasa-arvo, on istutettu sekaan sujuvasti ja lopputuloksena on lyhyt ja onnistunut kertomus.

Sangatsu Mangan pokkarin painoasussa tai käännöksessäkään ei ole suuria kompastuksia, joita sormella osoitella. Toimituspäällikkö Antti Valkama on itse kääntänyt sarjan suoraan japanista ja tekijän ilmavaa piirrostyyliä on erityisesti lukujen aloituskuvissa ja kannessa mukava katsella, vaikka värisivujen kaltaisilla krumeluureilla lyhyttä julkaisua ei olekaan koristeltu.

Suuria taiteellisia tai tarinankerronnallisia oivalluksia Hopeasokerimestari & Musta keiju ei tarjoa, eikä se ehkä sovi shojomangaa muutoinkin karttaville lukijoille, mutta se hoitaa silti oman osansa tyylikkäästi ja sitä kelpaa lukea jos tällaisia allergioita ei ole. Loppuvuoden 2016 mangatarjonta on vahvasti fantasiapainotteinen ja tähän joukkoon tämä lyhyt kirjan tulkinta sopii mukavasti.