Se keveämpi titaaniannos

Puolitoista vuotta sitten Suomessa alkoi mangasarja, josta sanottiin, ettei sillä ole täällä markkinoita useastakaan syystä. Huonon piirrostyylin ja sarjan väkivaltaisen luonteen vuoksi tummaa fantasiasarjaa Titaanien sotaa ei pitänyt koskaan päästä lukemaan suomeksi. Ja nyt on julkaistu jo sarjan sivutarina Levin tarinakin.

Titaanien sota: Levin tarina

Shingeki no kyojin - Kuinaki sentaki / 進撃の巨人 悔いなき選択

Taide: Hikaru Suruga

Tarina: Gun Snark, Nitroplus

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Kim Sariola

ISBN: 978-952-16-1901-4

Luettu: 1/2

Hinta: 6.20€ 

Alunperin Gun Snarkin ja Nitroplusin visual novel -muodossa julkaistun tarinan on mangaksi sovittanut Hikaru Suruga. Se kertoo Titaanien sodassa esitellyn tiedustelujoukkojen kapteenin Levin tarinan ajalta ennen pääsarjan tapahtumia ja voi olla monelle tutumpi nimellä Attack on Titan: No Regrets. Kuinka Levistä tuli kapteeni juuri siihen joukko-osastoon, jonka työ armeijassa on kaikkein vaativinta? Kuinka hän ylipäätään tuli liittyneeksi armeijaan? Näihin kysymyksiin Levin tarina tuo valoa, kun nuori tiedustelujoukkojen sotilas Erwin Smith tapaa Levin ja tämän toverit pääkaupungin alla sijaitsevasta maanalaisesta kaupungista, jossa lainsuojattomat ja muut huono-osaiset elävät kurjaa elämäänsä.

Hajime Isayaman alkuteoksen tasolle Levin tarina ei yllä, vaan tuntuu kaikin puolin tätä keveämmältä luettavalta. Kertomuksen osalta tämä ei häiritse juurikaan, sillä onhan kyse alunperinkin pääsarjaa tukemaan tehdystä sivutarinasta. Levin tarina sopii niille, joille Titaanien sotakin maistuu, ja juuri heille se on tehtykin. Jos jättimäisten titaanien tapa runnella ja kurjistaa ihmiskuntaa kiinnostaa, kannattaa aloittaa itse pääsarjasta ja jatkaa Levin tarinan pariin siinä vaiheessa, kun on saanut käsityksen siitä, millainen henkilö Levi on ihmisiään tiedustelujoukkojen kapteenina.

Sen sijaan piirroksien kohdalla Levin tarinan matalampi taso suhteessa Titaanien sotaan häiritsee jo enemmän. Titaanien sodasta kaikkine puutteineenkin tekee seurattavan sen rujot - jopa rumat - piirrokset, jotka täydentävät tummanpuhuvaa tarinaa oivallisesti

Levin tarinan piirrokset kaipaisivat toimiakseen eloa, sillä nyt muuten hyvin tehdyt ruudut jäävät liikkeen tuntua vaille. Tämä häiritsee etenkin kohtauksissa, joissa käytetään tiedustelujoukkojen perusvälinettä vertikaalilaitteistoa. Surugan piirtämänä näyttää enemmänkin siltä, kuin ihmiset lentäisivät laitteidensa kanssa sen sijaan, että joutuisivat etsimään sopivan reitin ja paikan edetä apuvälineensä kanssa. Myös titaanien olemus Surugan piirtämänä on liian keveä, eivätkä ne tunnu samalla tavalla pelottavilta kuin Hajime Isayaman kynän kautta nautittuna.

Toisaalta tuntuu erikoiselta moittia Levin tarinan piirroksia, sillä alkuperäisessäkään sarjassa juuri tätä osa-aluetta ei voi kehua kovin onnistuneeksi. Hikaru Suruga voisi kyllä lainata Isayamalle osaamistaan anatomian osalta, mutta Titaanien sodan alkuperäisen tekijän luonnoksellisuus sekä tapa käyttää varjoja tuovat piirroksiin eloa. Tässä vertailussa voiton vie siis alkuperäisen rumuus, mutta tuskin Levin tarinaa sen vuoksi kannattaa jättää lukematta, ettei se samalla tavalla ruma ole...

Levin tarina siis tarjoaa eniten niille, jotka jo tuntevat Titaanien sotansa jollain tavalla. Päätarinan tasolle sarja ei pääse, mutta tästä tuskin kukaan suuresti yllättyy. Se on tehty täyttämään sarjan fanien halua oppia titaanien ja ihmisten tummasta maailmasta jotain uutta, mitä ei ehditä kertoa Titaanien sodassa. Näiltä osin homma onnistuukin tuomaan uutta niin valottaessaan nuoren Levin elämää kuin esitellessään myös kiinnostavan maanalaisen maailman, josta sarjan päähenkilö maanpinnalle ponnistaa.

Kokonaisuudessaan kaksiosainen Levin tarina jaksaa kiinnostaa kahden osan verran puutteistaan huolimatta ja on mukavaa nähdä, että Titaanien sota on Suomessa ilmesesti jonkin verran julkaisuna kannattanut, kun sen sivutarinakin päätettiin täällä julkaista.

Kaunahengen elämää

Emi Ishikawan Kummituskokelas on kahden pokkarin mittainen täysi tuntemattomuus Japanin laajoilta mangamarkkinoilta. Jos tästä joku oli kuullut jo ennen uutista sarjan suomennoksesta, voi hän kätellä itseään ja onnitella omistautuneisuudestaan.

Kummituskokelas (Ushiro no Hikaruko-chan / うしろの光子ちゃん)

Tekijä: Emi Ishikawa

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Suvi Mäkelä

ISBN: 978-952-16-1938-0

Luettu: 1/2

Hinta: 6.20€ 

Miten toimia, kun ympäröivä kaunahenkien yhteisö odottaa lupaavalta,  uudelta tulokkaalta täyttä panostusta ihmisten pelotteluun, mutta omat kyvyt tai tahto eivät vastaakaan odotuksia? Tähän ongelmaan joutuu etsimään vastausta nuorena koululaisena menehtynyt Hikaruko, joka ei osaa päästää täysin irti elävien maailmasta ja näin päätyy osaksi kaunahenkien maailmaa.

Niille, jotka ehkä odottivat Kummituskokelaalta pelottavampaa lähestysmistapaa aiheeseensa, sarja ei kaivattua tarjoa. Se ei ole samaan tyyliin tunnelmallinen kauhukattaus kuin Kesäyön tarinat tai yritä olla samalla tavalla synkistelevä kuin vaikkapa Saksinainen.

Sarjan päähenkilö Hikaruko ei millään halua asettua tavallisen kaunahengen saappaisiin, vaan hoitaa kummittelukeikat muilla konstein. Tätä kautta osoittautuu Kummituskokelas jos ei kauhuteemaa päälaelleen nostavaksi sarjaksi, niin ainakin sen kumoon kaatavaksi ja lähestyy sitä nurinkurisesti. Tekijä on selkeästi halunnut tehdä sarjakuvan, joka ottaa vaikutteita kauhun japanilaisista perustyypeistä, mutta ei silti pelota tippaakaan. Ja tässä Ishikawa kyllä onnistuu. Enimmäkseen Kummituskokelaan tapahtumat tuntuvat lukijasta hassuilta, kuten on siis tarkoituskin.

 

Jos kauhun tai edes pienen pelottavuuden puutteesta pääsee yli, voi sarjan silti mielikseen lukea ainakin kertaalleen. Kummituskokelaallakin on hetkensä, joista ensimmäisen puolikkaan hienoimpia on Hikarukon pelottelun kohteeksi joutuneen tytön ajautuminen kohti itsemurhaa. Vaikka sarja onkin varsin kepeä, väläyttelee se paikoin tällaisia vakavampiakin hetkiä.

 

Kummituskokelas on kepeä ja helppolukuinen mangasarja, jonka omimmakseen ottavat ehkä hieman nuoremmat mangan lukijat. Kovin syviin vesiin se ei väläyttelemiään raskaampia teemoja vie ja päällimmäisenä kantavana voimana siinä onkin hassuttelu, johon päädytään Hikarukon kummittelukeikkojen ratkaisun kautta. Toteutukseltaan Kummituskokelas on niin tekijän kuin julkaisijan osalta mukavaa perustasoa, joten niiden osalta lukeminen ei tyssää. Loppuun kootut japanilaisen kulttuurin erityispiirteitä valottavat viitteet ansaitsevat erityismaininnan. Ne on koottu selittämään oikeita asioita ja viittaukset tekstin joukossa ovat selkeät.

Unelma taivaista

Nuori Knit on menettänyt jo varhain isänsä tämän unelmalle lentämisestä ja elää nyt yhdessä erikoisen lemmikkinsä Plamon kanssa kahden. Isän unelma on kuitenkin periytynyt pojalle ja kirkkaan taivaan kutsu on tukahduttava. Kuinka käy nuoren pojan maassa, jossa lentämisestä on tehty yksi suurimmista rikoksista?

Lindbergh (リンドバーグ)

Tekijä: Ahndongshik

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Juha Mylläri

ISBN: 978-952-16-1956-4

Luettu: 1/8

   

Eldura on pieni, muusta maailmasta eristäytynyt valtio korkealla luoksepääsemättömällä huipulla. Vierailijat eivät ole siellä astelleet, eikä kukaan sen kansalaisista ole puolestaan poistunut maasta. Ainoa keino poistua Eldurasta olisi lentäminen, mutta kuinka ihminen muka osaisi lentää?

Lindbergh seuraa nuoren vanhempansa menettäneen Knitin sekä tämän erikoisen eläinystävän elämää tässä eristyneessä maassa. Edesmenneen rajavartijaisänsä huonon maineen vuoksi elämä ei ole aina helppoa, mutta se kulkee silti mukiinmenevästi eteenpäin.

Sitten Knitin ja Plamon elämä muuttuu. Eristäytyneeseen maahan saapuu jotain, mihin kukaan ei ole tottunut - vieras jostain muualta. Nimeä Shark kantava terävähampainen ja komea muukalainen tuntuu olevan kiinnostunut tarinan päähenkilöistä, mutta millä motiiveilla hän on liikkeellä?

Vielä odottamatonta vierasta odottamattomampi on tapa, jolla hän saapuu. Elduran vieraista endeemisen maaperän rikkoo nimittäin lohikäärmeen tapainen olento, jolla ei ole siipiä. Ilmassa se on pysynyt ihmisen rakentamien mekaanisten siipien avulla. Lentämistä vieroksuva Elduran hallitsijasuku ei ole mielissään tunkeilijasta tai tavasta, jolla maahan saavutaan.

Lindberghin ensimmäinen pokkari on hieno lukukokemus. Se avaa ovea aivan omanlaiselleen tarinalle, jolle on vaikeaa löytää vertailukohtaa. Tietyllä tapaa se muistuttaa - syrjäisen maankolkan ja lentämisen teeman vuoksi - Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaäta. Kuitenkaan se ei ole samalla tavalla vakava kuin Nausicaä, vaan osaa ottaa hyödyn irti myös seikkailun iloisista puolista.

Samoin Linderghissä voi nähdä viitteitä myös Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit -kirjasarjasta, mutta jos Lindhbergin tekijä nämä hienot teokset onkin tuntenut, on hän osannut suodattaa vaikutteet sopivasti luoden itsekin jotain uniikkia.

Ja samalla tavalla kuin sarjan tarina, myös Lindberghin tekijän Ahndongshikin kuvitus saa hämmästelemään. Jälleen kerran Lindhbergissä on jotain tuttua, mutta myös täysin tuntematonta. Joidenkin hahmojen elekieli - erityisesti Elduran kuninkaan tapauksessa - muistuttaa taas kerran Hayo Miyazakin hahmoja monessa tämän elokuvassa. Samankaltaisuudet eivät kuitenkaan nouse lähellekään yli sietorajan.

Lindbergh on kaikin puolin yllättävän tuoreen tuntuinen sarjakuva. Se on fantasiaseikkailu, jossa ihmiset lentävät lohikäärmeitä muistuttavilla olennoilla, mikä ei vielä tee siitä kovin omaperäisen kuuloista. Lisäksi siinä on keveä perusote, jonka perusteella se sopisi vasta fantasian löytäneille. Samalla siinä on kuitenkin yllättävää särmää, joka tuo tarinaan synkkiäkin piirteitä ja antaa odottaa tältä osin lisääkin samalla kun sen kategorisointi muuttuu entistä hankalammaksi.

Toisin sanoen sen ei luultavasti uskoisi olevan niin omanlaisensa ennen kuin sen on itse lukenut. Kahdeksanosainen sarja alkaa kutkuttavasti paljastaen Eldurasta ja sitä ympäröivästä maailmasta tässä vaiheessa juuri sopivasti, jotta lukija jää koukkuun. Lindberghissä Sangatsu Manga on löytänyt alusta saakka toimivan paketin, josta harva oli ennen julkaisu-uutista kuullutkaan. Sarjan tuntemattomuus yllättääkin vähintään yhtä paljon kuin sen erinomaisuus.

Marrasmangat 2016

Lokakuu jo loppui ja on aika Harakan varpaiden toisen kuukausikatsauksen! Marraskuu tarjoaa kustantajilta edelliskuuta laajemman kattauksen mangaa, joten vilkaistaanpa taas, mitä jatkuvaa, alkavaa ja loppuvaa tässä kuussa nähdään.

Julkaisujen päivämäärät ovat kustantajien itsensä ilmoittamia ja muutokset ovat taas mahdollisia. Mutta toivotaan tähtien olevan suosiollisia sarjakuvien ystäville ja seuraavat mangat kauppojen hyllyillä nähdään.

JATKUVAT SARJAT

Aoha Ride 4, Io Sakisaka, ilmestyy marraskuun  aikana. (Ivrea)

Maaginen suklaapuoti 14, Rino Mizuho, 4.11. (Sangatsu Manga)

Kuroshitsuji - Piru hovimestariksi 23, Yana Toboso, 18.11. (Punainen jättiläinen)

One Piece 80, Eiichiro Oda, 25.11. (Sangatsu Manga)

Akame 4, Yoshihiro Takahashi, 25.11. (Punainen jättiläinen)

Marraskuu tarjoaa jatkuvien sarjojen taholta oikein mukavan viiden koplan. Eiichiro Odan One Piece pyristelee vihdoin irti hieman liian pitkäksi venyneestä Dressrosan tarinankaaresta ja veikeiden piraattiemme edessä odottavat jo uudet tuulet. Tätä onkin odotettu, voisi joku sanoa, vaikka missään nimessä Dressrosan meininki ei huonoa sarjakuvaa ollut.

Kaupan mangahyllyjä sulostuttamaan ilmestyy myös kaksi harvinaisempaa vierasta. Rino Mizuhon Maagisen suklaapuodin neljästoista osa ja Yana Toboson Kuroshitsujin 23. pokkari ovat antaneet odottaa itseään suomenkielisen julkaisutahdin otettua emämaa Japanin kiinni. Makeasti nimetyn shojosarjan edellisestä osasta on ennättänyt vierähtää tovi, kun suklaapuotiin pääsi viimeksi piipahtamaan helmikuun lopulla. Hovimestarin pirulaista sai puolestaan ostaa edellisen kerran toukokuussa.

Näiden harvemmin ilmestyvien sarjojen kohdalla on ilo nähdä kustantajalla olevan kärsivällisyyttä julkaista uusia pokkareita myös verkkaisempaan tahtiin. Toivottavasti lukijoilta löytyy samaa mielen malttia, jotta hitaampikin julkaisutahti pysyy kannattavana.

ALKAVAT SARJAT

 

Lindhberg 1, Ahndongsik, 4.11. (Sangatsu Manga)

 

Orion 1, Yoshihiro Takahashi, 4.11. (Punainen jättiläinen)

Heti marraskuun alkuun saadaan kaksi uutuutta pimeitä iltoja ilahduttamaan. Hyvä että on ehtinyt viimeisen Weed-pokkarin kuva verkkokalvoilta haihtua, kun Ginga-universumi jatkuu paisumistaan uudella Orion-sarjalla.

Jälleen kerran Ouun rauha järkkyy ja sen voimat hajaantuvat. Tässä tilaisuutensa näkee ninjakoirien klaani ja taistelu oikeudenmukaisuuden ja omaneduntavoittelun välillä on taas valmis alkamaan. Orionissa seurataan kolmenkymmenen pokkarin verran Weedin pennun Orionin seikkailuja ja kasvua edeltäjiensä kaltaiseksi urooksi, joten hetkeen ei taaskaan tarvitse pelätä Takahashi-annoksen loppumista kesken.

Orion edustaa marraskuussa niin sanotusti tuttua uutta, sillä sen hankkivat Takahashin koiramangojen fanit varmasti tietävät jo etukäteen, millaista menoa on odotettavissa. Osittain juuri siksi samana päivänä ilmestyvä Sangatsun Lindhberg kutkuttaakin mukavasti. Tuntematonta sarjaa on kyllä ehditty ehdottaakin kustantajalle julkaistavaksi, mutta harvalla taitaa olla käsitystä siitä, mitä sarja pitää sisällään.

Lyhyesti tutustuen Lindhberg vaikuttaa Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaästa vaikutteensa ottaneelta. Syrjäiseen maahan sijoittuva ja lentämisen keskiöön nostava sarja ei kuitenkaan vaikuta vertailukohtansa kopiolta, vaan sekä idealtaan että piirroksiltaan piristävänkin omanlaiseltaan. Tällaisia fantasiamangoja ei joka päivä vastaan kävele ja ainakin tahto tykätä sarjasta on suuri. Mutta etukäteen syntyvät mielikuvat eivät vielä kerro mitään todellista sarjasta ja onkin onni, että Lindhbergin julkaisu osuu heti kuun alkuun.

 

Another 1, Yukito Ayatsuji ja Hiro Kiyohara, ilmestyy marraskuun aikana (Ivrea)

Kutkuttava marrasuutuus on myös Ivrean neliosainen uutukainen Another. Hyvin kustantajansa aiempien sarjojen, kuten Blood+ ja Uncanny Brains,  kanssa synkkaava koulukauhudraama kertoo tarinaa nuorena kuolleesta Misakista, jonka kuolema oli luokkatovereille ylitsepääsemätön asia, ja johon vaikuttaisi liittyvän jotain erikoista.

Another nostettiin vastikään Barnes & Noble -kirjakauppaketjun B&N Sci-Fi & Fantasy -blogissa esille yhtenä niistä mangajulkaisuista, joihin kannattaa tarttua vaikka normaalisti japanilainen sarjakuva kiinnostaisi vähemmän kuin kilpikonnamaratoonin livelähetykset. Amerikassa yksissä kansissa julkaistu Another on saanut listalla seurakseen muun muassa Shigeru Mizukin Onward Towards Our Noble Deaths -kertomuksen toisesta maailmansodasta sekä mieleltään järkkyneitä tarinoita visioivan Inio Asanon A Girl on the Shoren. Tällainen seura saa kiinnostumaan myös niistä listan tuntemattomista, joten Another on Lindhbergin ohella marraskuun odotetuimpia.

 

Hopeasokerimestari ja musta keiju 1, Alto Yukimura ja Miri Mikawa, 11.11. (Sangatsu Manga)

Kuun neljäs uutuus on pitkän kaavan kautta, mutta runollisesti nimetty, Hopeasokerimestari ja musta keiju. Kokonaisuudessaan kahden osan mittainen sarja on Yukimuran tekemä sovitus Mikawan light novelista. Huenolla taiteella varustettu tarina enteilee pientä mutta katsastamisen arvoista lukukokemusta ripauksilla kaunista fantasiaa.



PÄÄTTYVÄT SARJAT

 

Susilapset 3, Mamoru Hosoda ja Yu, 4.11. (Sangatsu Manga)

 

Valkoinen noita - Jatkosota 2, Naruki Nagakawa ja Pairan, 4.11. (Punainen jättiläinen)

Loppuviinkin sarjoihin on saatu harvemmin ilmestyvä lisä, kun Pairanin ja Naruki Nagakawan Valkoinen noita - Jatkosota saa vihdoin ja viimein toisen osansa. Tammikuusta saakka sitä sai odottaa, mutta viimein tämän myötä Suomen sodat on taputeltu tässä erikoisessa sotahistorian tulkinnassa, jossa hahmojen sukupuolikaan ei ole lukkoon lyöty historiallisilla rajoitteilla.

Ja kannattaa muistaa myös Susilapsien kolmas ja viimeinen pokkari. Haikeansuloisena ja kauniina niin tarinaltaan kuin taiteeltakin sarja on kahden osan jälkeen vuoden parhaimmistoa ja on vaikeaa nähdä viimeisen osan tässä edellisistä poikkevan. Ehdottomasti tämän tekstin kirjoittajan eniten odottama suomenkielinen manga marraskuussa.

KUUKAUDEN ULKOMAINEN

Atlantin takaiset mangajulkaisijat eivät tarjoa marraskuussa suomalaisesta näkökulmasta mitään niin nostalgista kuin edellisen kuun Super Mario Adventures, mutta paljon luettavaa on tietty jälleen tarjolla. Kuukauden poiminnan tarjoavat jälleen VIZ Media sekä Nintendo.

 

The Legend of Zelda: Legendary Edition vol. 1, Akira Himekawa, 1.11. (VIZ)

Uusi painos taiteilijakaksikko Akira Himekawan Zeldoja ilmestyy heti marraskuun alkuun ilostuttamaan Nintendon pitkäikäisen pelisarjan ystäviä. Vajaan neljänsadan sivuinen paketti Linkin seikkailuja sisältää kaksi aiemmin erillisinä julkaistua pokkaria uusilla komeilla kansilla sekä värisivuilla höystettynä.

Ensimmäisenä vihreänuttuisen sankarin seikkailuista valokeilaan pääsee alunperin vuonna 1998 Nintendo 64 -konsolille julkaistun Ocarina of Timen mangasovitus. Himekawan sarjakuva on lähes yhtä vanha kuin alkuperäinen pelikin, eli vuodelta 1999.

Akira Himekawa on kahden naisartistin muodostama kaksikko, joka on Suomessa ehkä vielä joillakin muistissa kolmeosaisesta Sangatsu Mangan julkaisemasta Astro Boy -tulkinnasta. Vaikka tuo julkaisu ei mitään sarjakuvakerronnan aatelia ollutkaan, on Himekawan duolla varma ote sarjakuvan tekoon. Viimeistään uuden komeisiin puitteisiin iskostetun painoksen myötä onkin syytä tutustua Zeldaan myös mangamalliin.