Peto kypsyy

Arki koittaa Kumatetsu-pedolle ja tämän oppilaakseen ottamalle ihmispoika Kyutalle ihmisten huomiokyvyn tuolla puolen sijaisevassa Jutengai-rinnakkaismaailmassa. Poika ja peto -mangan toinen osa parantaa ensimmäisestä ja antaa kasvutarinaan tarttumapintaa.

 

Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)

Alkuteos: Mamoru Hosoda

Sarjakuva: Renji Asai

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Janne Mökkönen

Luettu: 2/4

Toisessa osassa kertomus alkaa kulkea kiinnostavammin kuin alustukseksi jääneessä ensimmäisessä pokkarissa. Kumatetsu ja Kuyta jättävät kodin taakseen tutkiakseen maailmaa tarkemmin ja selvittääkseen, mitä on todellinen voima. Ihmismäisten eläinpetojen kansoittama rinnakkaismaailma on paljon yhtä kaupunkia suurempi ja sen koluamiseen vierähtää tovi. Vuosien vierittyä Kuytaa odottaa vieläkin tuntemattomampi maailma tämän sattuessa vahingossa takaisin ihmisten maailmaan, missä hän tapaa ikäisensä nuoren naisen, Kaeden.

Kuitenkin kahden fyysisen maailman tutkimista tärkeämpään rooliin nousee Kyutan ja Kumatetsun sisin, jota kumpikin toisen läsnäolon pakottamana joutuu tarkastelemaan niin väkinäiseltä kuin se heistä ehkä tuntuukin.

Kumatetsu saa pian Kuytan ilmestymisen jälkeen huomata elämän olleen helpompaa silloin, kun huolehdittavana oli vain oma napa. Nuoren ihmisen päästyä Kumatetsun asuntoon, karhumaisesta pedosta onkin tullut yksinhuoltaja kamppailulajitaiturin lisäksi.

 

Poika ja peto esittää päähenkilöiden perhesiteet rikkinäisinä. Shibuyan ihmisvilinästä saapunut Kyuta karttaa jäljellä olevaa sukuaan ja Kumatetsu on aina huolehtinut itsestään ilman läheisiä. Kahden eri maailmoista ponnistavan henkilön asema on hyvin samanlainen, mutta omiin yksinäisiin poteroihinsa tottuneina ei yhteiselokaan ota sujuakseen. Kotitöiden ja harjoituksien lisäksi arkea täyttää huuto ja melu kahden yksinäisen opetellessa riitojen kautta ottamaan toisen huomioon.

Aivan kuten aiemmissakin Mamoru Hosodan tarinoissa, ovat perhesiteet tässäkin tarinassa tärkeässä osassa. Niitä ei esitetä yhtä selkeästi kuin kahden sisaruksen varttumista tarkastelevassa Susilapsissa tai sukukeskeisessä Summer Warsissa, vaan ne ovat läsnä hienovaraisempina nyansseina. Poika ja peto on Hosodan aiempia töitä toiminnallisempi Kyutan ottaessa oppia taistelutekniikoissa turkin peittämältä opettajaltaan ja tähän lähtökohtaan Hosoda on osannut tuoda pehmeämmät arvot taitavasti esiin. Myös sarjakuvatulkinnan tehnyt Renji Asai tuntuu hoksanneen tasapainon tarinan kahden eri puolen välillä ja välittää sen ruutuihin mukavalla otteella.

Kuten sanottua, on toinen pokkari Poikaa ja petoa edeltäjäänsä parempi. Aika kuluu pokkarin mittaan hujauksissa ja Kyuta varttuu nuoreksi mieheksi, mutta vauhdista huolimatta tarinan teemat ovat selkeämpiä ja näin koukuttavampia.

Tuleviin pokkareihin voi ennustaa lisää sopeutumisvaikeuksia ja tunteiden käsittelyn hankaluutta. Ote on nyt oikea, joten toivottavasti se myös pysyy tällä tasolla. Toisen osan lopussa ollaan jo tarinan puolivälissä ja toivottavasti alun verkkauteen ei enää ole paluuta. Poika ja peto alkaa nyt todella muistuttaa sarjakuvasovitusta Mamoru Hosodan työstä pelkän yksinkertaisen fantasiasarjan sijaan.

Shibuyasta rinnakkaismaailmaan

Mamoru Hosodan viime vuonna Suomen ensi-iltansa saaneen Poika ja peto -animaation sarjakuvasovitus on kolmas Hosodan elokuvaan perustuva suomennettu manga.

Poika ja peto (Bakemono no ko / バケモノの子)

Alkuteos: Mamoru Hosoda

Sarjakuva: Renji Asai

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Janne Mökkönen

Luettu: 1/4

Hinta: 6.20€

 

Jo Hosodan aiemmista töistä, Summer Warsista ja Susilapsista tavalla tai toisella tutut ihmistä muistuttavat eläinhahmot ovat uusimmassa sarjassa vielä aiempia selkeämmin esillä. Yksin toimeen tuleva nuori poika Kyuta näet päätyy Tokion Shibuyan kaupunginosasta rinnakkaismaailma Jutengaihin, jota asuttavat antropomorfiset olennot yhtäläisyyksineen niin ihmisiin kuin erilaisiin nisäkkäisiinkin.

Kaiken lisäksi vastahankainen Kyuta päätyy yhden tällaisen, ihmisen ja karhun sekoituksen, Kumatetsun oppilaaksi. Samalla Jutengain maailma hiljalleen avaa salojaan Kyutalle. Rauhaisan maan ilmapiirissä on aistittavissa jonkinlaisen konfliktin siemen.

Jutengai muistuttaa monessa mielessä ihmisten asuttamaa maailmaa. Erojakin toki on, joista selkeimpänä tietenkin sen asukkaiden ulkomuoto. Muista eroista silmiinpistävä on esimerkiksi se määrä katanoita, johon Jutengaissa törmää.

Sarjan asetelma muistuttaa Japanin vahvasta tarinaperinteestä henkiolentoineen. Tarina kuitenkin selväksi sen, etteivät Jutengain asukit ole jumaluuksia. Toisaalta he eivät ole ihmisiäkään, eli kyse on aivan omasta porukastaan. Tällä koitetaan tehdä pesäeroa muihin japanilaiskertomuksiin, joissa yksittäinen ihminen vaeltaa rinnakkaismaailmassa. Päällimmäisenä verrokkina mieleen nousee Hayao Miyazakin kuulu Henkien kätkemä -animaatioelokuva.

 

Yhden neljänneksen perusteella on vielä mahdoton sanoa, kuinka omanlaisensa tarina Poika ja peto lopulta on. Sarjaa on helppo lukea ja sen keveys sopii oivasti kesälukemistoon, mutta yhden pokkarin jälkeen se ei toisaalta jätä suurta nälkää jatkaakaan. Aiempiin Hosodan elokuvien mangasovituksiin verrattuna Pojasta ja pedosta puuttuu tuoreuden tuntu, joka viehätti sekä Summer Warsissa että Susilapsissa.

Suurin tenho jatkaa sarjan parissa johtuukin juuri Hosodan meriiteistä, sillä aiemman kokemuksen mukaisesti myös Poika ja peto voi vielä harpata eteenpäin ja ottaa lukijansa kertariuhtaisulla mukaan. Tarina on vielä alussa ja monta mutkaa oletettavasti edessäpäin.

Laiskanlaisesti koukuttavasta alusta huolimatta on kuitenkin hienoa nähdä myös Poika ja peto suomeksi. Julkaisupäätös tuo jatkuvuutta kustantajan nimikkeisiin ja tietysti myös vaientaa pohdinnat siitä, olisiko sarja lukemisen arvoinen. Nyt se on helppoa itse päätellä.

Haikeansuloista perhe-elämää

Muuan vuosi sitten Sangatsu Manga sinkautti kauppojen hyllyille kolmeosaisen Summer Wars -mangan, joka oli sarjakuvasovitus samannimisestä Mamoru Hosodan animaatioelokuvasta. Noiden kolmen pokkarin aikana todistettiin se, että saman tarinan voi onnistuneesti sovittaa useammalle taidemuodolle sopivaksi.

Nyt Sangatsu päräyttää jälleen, sillä kustantaja on tuonut ilmoille toisen Hosodan animen sovituksen. Susilapset on alun perin vuonna 2012 elokuvana ilmestynyt perhe-elämän kuvaus, jossa nojataan myös fantasiaelementteihin.

Susilapset (Ookami kodomo no Ame to Yuki / おおかみこどもの雨と雪)

Alkuteos: Mamoru Hosoda

Sarjakuva: Yu

Hahmosuunnittelu: Yoshiyuki Sadamoto

Julkaisija: Sangatsu Manga

ISBN: 978-952-16-1881-9

Luettu: 1/3

Hinta: 6.20€

 

Sarja kertoo kahdesta lapsesta, Amesta ja Yukista, sekä heidän äidistään Hanasta. Äiti hoitaa kahta vilkasta lastaan yksinhuoltajana sen jälkeen, kun näiden isä ei enää koskaan astunut kotiovesta lähdettyään pistäytymään nopeasti ulkona.

Surullinen asetelma tuo vahvan ja omaleimaisen tunnelman koko sarjan ensimmäiseen pokkariin. Se yltää myös iloisiin ja hauskoihin kohtauksiin saaden nämäkin tuntumaan jollain tapaa melankolisilta. Vaikka elämä kulkee eteenpäin ja tuo mukanaan iloa, ei suru väisty helpolla.

Sarjakuvasovituksen tehneen Yun pehmeä ja herkkä piirrostyyli kruunaa tarinan mukanaan tuoman tunnelman. Sinänsä nopealukuista pokkaria jää paikoin katselemaan silkasta kauniin piirrosjäljen ilosta. Yun piirrokset pääsevät parhaimmin esiin kun niihin todella paneutuu. Tämä on onnistunut seikka tarinalle, joka on alunperin kerrottu toisen esityskeinon kautta. Tässä Yu onnistuu Susilapsissa paremmin kuin Iqura Sugimoto Summer Warsissa, joka ei siis sekään mikään huti ollut.

Oman mausteensa lasten kasvattamiseen tuovat mainitut fantasiapiirteet. Ame ja Yuki ovat isänsä puolelta ihmissusia. Voi vain kuvitella, kuinka hankalaa on kasvattaa ihmissusilapsia, kun erilaisuus pienemmässäkin mittakaavassa tuntuu hankalalle hyväksyä. Tämän teeman kautta Susilapset on myös jollain tapaa ajankohtainen sarja, vaikka ei edes pyrikään olemaan asian suhteen kantaaottava.

Kaikin puolin lukemista kestävä paketti ansaitsee kehuja myös mangan valtavirrasta poikkeavilla yksityiskohdillaan. Lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyy esimerkiksi imetys, joka vain pienenä yksityiskohtanakin saa lastenhoidon tuntumaan realistiselta ja tuntemaan sympatiaa Hanaa kohtaan.  Yölliset herätykset eivät ole keveitä, varsinkaan yksinhuoltajalle. Tällaisia harvinaisempia aihekuvauksia näkee mielellään selailemillaan mangasivuilla.

Susilapsien ensimmäinen osa on tunnelmallinen kuvaus perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta. Se on kuvaamissaan teemoissa realistinen, eikä sarjan fantasia ei ole päällekäyvää. Jossain mielessä sarjan voisi nähdä jopa sisäänheittäjänä mangan pariin niille perhettään pyörittäville äideille ja isille, joille manga ei yleensä maistu. Hienovaraisesti jokaiselle tarinan tasolle yltävä haikeus on onnistuneesti kuvattu.

Ensimmäisen osan perusteella Susilapset vaikuttaisi nousevan korkealle vuoden aikana julkaistujen mangasarjojen joukossa.