Väkivallalla sortoa vastaan - Patriootti Moriarty 3 ja 4

Ryosuke Takeuchin ja Hikaru Miyoshin Sherlock Holmes -tulkinta Patriootti Moriarty on hyvä esimerkki sarjasta, jolle kannattaa antaa aikaa kehittyä. Sarjan kolmas ja neljäs osa syventävät juonta onnistuneesti silti pilaamatta tarinan keveää perusluonnetta.

Patriootti Moriarty
Yukoku no Moriarty /憂国のモリアーティ
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi

Sir Arthur Conan Doylen teoksiin perustuen
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Jump SQ (Shueisha)
Suomennos: Kim Sariola
Luettu 4/9+

Sarjan edellisten osien arvio

 

Kolmannen ja neljännen pokkarin myötä Patriootti Moriarty ottaa edelleen lisää tuulta alleen. Tärkeimmät henkilöt, Moriarty ja Holmes, käyvät jo hyvinkin tutuiksi. Samoin Moriartyn suuri suunnitelma saa lisää kierroksia.

Mutta niin kuin ei tässä olisi jo tarpeeksi, sekoittaa käsikirjoittaja tarinaan yllättäviä, kokonaan uusia elementtejä, joista osa on tuttuja Sherlockinsa tunteville, mutta osa hakee innoitusta muista lähteistä. Vai mitä sanoisitte esimerkiksi nimistä Moneypenny ja M? Patriootti Moriartysta näyttääkin kehkeytyvän paljon moniulotteisempi soppa, kuin heikohkon ensimmäisen osan myötä uskalsi toivoakaan.

Tuttuja nimiä - mutta kuinka ne Sherlockiin liittyvät?

Sarjan edettyä tähän pisteeseen, uskaltaa ääneenkin jo kertoa, että Moriartyn vehkeilyjen tavoitteena on poistaa englantilaisesta luokkayhteiskunnasta kaikki sen tuottama paha. Käytännössä tämä tarkoittaa aatelisten tekemien vääryyksien kostamista väkivallalla, mikä aiheuttaa tietysti moraalisen ongelman.

Moriartyn apuri Moran.

Onneksi tämä ongelma on sarjassa nostettu esiin, eikä sitä piilotella tai peitellä pitäen lukijaa tyhmänä. Tässä mielin Patriootti Moriarty muistuttaa hieman toista, kuuluisampaa sarjaa, jossa rikoksiin vastataan samalla mitalla. Toiveissa on, että Death Noten lailla myös Moriartyssa muistetaan kaikkia rikoksen tekijöitä ansaitulla tavalla.

Sarjaa on edelleen simppeli lukea. Vaikka tarina laajenee ja yhä useampi sivuhahmo - kuten neljännessä osassa esiin nostettu Moran - lisää merkitystään, ei juonenkuljetus ala turhia kikkailemaan. Kulloinenkin tarinan osa keskittyy vain sille keskeisimpien hahmojen käsittelyyn, eikä ota liiaksi sivupolkuja näyttääkseen, mitä toisaalla tapahtuu samanaikaisesti. Tämä pitää sarjan helppolukuisena ja sitä kautta myös helposti lähestyttävänä. Kehitys sarjan ensimmäisen osan jälkeen on johtanut oikeaan suuntaan ja vienyt yllättävänkin pitkälle jopa siinä määrin, että sarjaan alkaa olla täysin koukussa.

Arkkivihollisen silmin - Patriootti Moriarty 1 ja 2

Jälleen on aika astua Arthur Conan Doylen kelkkaan. Tällä kertaa käsillä on sarjakuvamuotoinen näkemys Sherlock Holmesin arkkivihollisesta, professori Moriartysta.

Patriootti Moriarty
Yukoku no Moriarty /憂国のモリアーティ
Tarina: Ryosuke Takeuchi
Taide: Hikaru Miyoshi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Alkuperäinen julkaisu: Jump SQ (Shueisha)
Suomennos: Kim Sariola
Luettu 2/9+

Skotlantilaisen Arthur Conan Doylen teokset, ja erityisesti tarinat yksityisetsivä Sherlock Holmesista, ovat kutkuttaneet lukijoita jo yli sadan vuoden ajan hohdon vieläkään hiipumatta. Myös mangaversioita on mestarietsivästä nähty, esimerkiksi tv-sarja Uuden Sherlockin tarkan mangakopion kolme ensimmäistä osaa on suomennettu. Tänä vuonna suomeksi on saatu uusin näkemys tutustu etsivästä, tai pikemminkin tämän arkkivihollisesta professori Moriartysta.

Juuri Moriartyn näkökulma kutkuttaa ja saa kiinnostumaan sarjan lukemisesta. Sherlock Holmes ja tämän äly ovat tuiki tuttuja monelle, vaikka alkuperäinen kirjallisuus olisikin väliin jäänyt. Sen sijaan juuri Moriarty voi vielä tarjota jotain uuttakin, varsinkin sarjan päähenkilönä.

Harmillisesti koko ensimmäistä pokkaria vaivaa kiireen tuntu, minkä takia tarina ei ehdi imaista mukaansa. Erityisesti alku ja siinä esiteltävä Moriartyn lapsuus kaipaisivat syvempää otetta, jotta päähenkilö alkaisi kiinnostaa lukijaa. Tekijät, Ryusuke Takeuchi ja Hikaru Miyoshi, ovat selvästi halunneet saada aiheen nopeasti alta pois, mutta toimivampi ratkaisu olisi ehkä ollut palata aiheeseen takaumina myöhemmin sarjan edetessä.

Sama kiire jatkuu vielä Patriootti Moriartyn toisenkin osan alussa, mutta onneksi tahti tasaantuu. Pokkarin puolen välin jälkeen onkin jo selvä, miksi tekijöillä oli aikaisemmin kiire. Tarina saa mukaan kulkuunsa joukon uusia hahmoja, joista nimekkäin on monelle varmastikin jo ennestään tuttu. Tätä vaihetta voikin oikeastaan pitää tarinan varsinaisena alkuna ja vihdoin Patriootti Moriarty alkaa muuttua todenteolla lukemisen arvoiseksi sarjaksi.

Suomennosta on turha etsiskellä S-ryhmän kaupoista, sillä Moriarty pelästytti kauppaketjun pahan päiväisesti osoittelemalla aseella omaa päätään ensimmäisen osan kannessa. Päätös ohittaa sarjan myynti tuntuu hätiköidyltä, sillä vaikka Moriarty horjuttaakin brittiläisen luokkayhteiskunnan rakenteita väkivallan avulla, ei sarjan sisältö ole likimainkaan raaimmasta päästä sen suhteen, mitä jopa Suomessa on erinäisten mangasarjojen sivuilta voinut lukea.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun jollakin sarjalla kestää tovin, ennen kuin se imaisee mukaansa. Patriootti Moriartyn kohdalla se onneksi tapahtui jo toisessa osassa ja näyttäisi siltä, että käsillä on kelpo tulkinta tutuista hahmoista. Tähän mennessä sarjasta on suomennettu neljä osaa ja Japanissa osia on julkaistu yhdeksän sarjan jatkuessa edelleen. Jos sarjan kokeilu jäi ensimmäiseen osaan, kannattanee sille antaa vielä toinen mahdollisuus, sillä vähintään kertaalleen sarja jaksaa kyllä viihdyttä, mikäli onnistuu pysymään toisen osan tasolla.

Kun järjestelmä tökkii

Psycho-Pass -animeen perustuva Tarkastaja Akane Tsunemori tuntui ensimmäisten kolmen osan ajan vain väljästi science fictionilta murhatutkimusten noustua etualalle. Neljäs pokkari muuttaa tilannetta.

Tarkastaja Akane Tsunemori (監視官 常守朱 / Kanshikan Tsunemori Akane)

Sarjakuva: Hikaru Miyoshi

Alkuteos: Psycho-Pass Committee

Hahmosuunnittelu: Akira Amano

Tarinasuunnittelu: Gen Urobuchi (Nitroplus)
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Suvi Mäkelä
Luettu 4/6

Akane Tsunemori on Yleisen turvallisuuden viraston nuori tarkastaja, jonka alaisuudessa toimii neljä toimeenpanijana, eli rikolliseen toimintaan potentiaalista ihmistä. Heidän ei anneta tämän ominaisuutensa takia kulkea vapaana, vaikka he eivät olekaan syyllistyneet mihinkään konkreettiseen. Yhdessä tarkastajien ja toimeenpanijoiden tiimit kuitenkin estävät ja ratkovat rikoksia, joita on tapahtunut - tai saattaisi tapahtua.

Eletään 2100-luvun tulevaisuudessa, jossa yhteiskunnan ote kansalaisistaan on vankalla pohjalla. Ihmisten rikoskertoimia, toisin sanoen näiden mielen vakautta ja kelpoisuutta rauhalliseen yhteiskuntaan, mitataan skannaamalla. Mittaustuloksien avulla päivittyy jokaisen ihmisen oma psyykepassi, joka puolestaan määrittää yksilön mahdollisuudet yhteiskunnassa. Tosiasiallinen yksityisyys on menetetty valvovalle Sibylla-järjestelmälle, mutta samalla vastineeksi on saatu rauhallinen maailma.

Kaikissa järjestelmissä on kuitenkin aukkonsa ja vajavaisuutensa, eikä Sibylla ole poikkeus. Sarjan neljännessä osassa otetaan aimo loikka scifimpään suuntaan, kun orwellilainen yhteiskunta osoittaa rakoilemisen merkkejä. Yleisen turvallisuuden virasto koettaa pitää järjestystä yllä, mutta yhä suuremmin ponnistuksin.

Tarkastaja Akane Tsunemori ei missään vaiheessa ole ollut tylsä sarja, mutta neljännen osan myötä se muuttuu jo mehukkaaksi. Graafinen väkivalta vähenee, mutta samaan aikaan yhteiskunnan syvemmät sairaudet tuodaan esille.

Sarjan sanoma on ajankohtainen, vaikka teema onkin tuttu jo vuosikymmenien takaa kirjallisuuden klassikoista. Lukija huomaa, kuinka mediaa syytetään paniikin lietsonnasta ja netissä kerrotaan liikkuvan totuutta ja väärää tietoa tahallisesti sekoitettuna. Samat väitteet olisi voinut lukea aivan hyvin sarjakuvan sijaan päivittäisestä uutisvirrastakin, mikä luo Tarkastaja Akane Tsunemorin lukemisesta jopa jossain määrin levottoman lukukokemuksen. Tosin herättelevällä tavalla, kuten hyvä scifi usein tekee.

Onpa mukaan ujutettu muutama kirjasuosituskin. Nämä nimet on syytä lisätä lukulistalleen:

Tulevaisuuden rikoksia

Noin puoli vuotta sitten Sangatsu Mangan starttaama Tarkastaja Akane Tsunemori on scifihöystettyä keveähköä rikospaikkatutkintaa. Tulevaisuuden Japanissa rikolliset mielet otetaan kiinni jo ennen rikokseen ryhtymistä - ja kenen muiden toimesta kuin toisten vastaavien toimeenpanemana.

Tarkastaja Akane Tsunemori (監視官 常守朱 / Kanshikan Tsunemori Akane)

Sarjakuva: Hikaru Miyoshi

Alkuteos: Psycho-Pass Committee

Hahmosuunnittelu: Akira Amano

Tarinasuunnittelu: Gen Urobuchi (Nitroplus)
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Suvi Mäkelä
Luettu 3/6

Heti ensisivuilta ollaan lupaavasti liikkeellä, kun sarja aloitetaan lainaamalla kuuluisaa George Orwellia. Esimerkiksi kirjastaan Vuonna 1984 tunnettu kirjailija käsitteli teoksessaan valvontayhteiskunnan vaaroja. Teema on esillä myös tässä Psycho-Pass -animeen perustuvassa mangassa.

Kovin syviin ajatusrikosten vesiin sarjassa ei lopulta kuitenkaan päädytä ensimmäisten kolmen pokkarin aikana. Vaikka pohjaidea yhteiskunnan suorittamasta valvonnasta on kutkuttava ja sivuaa jopa tosielämää, (ks. Ylen juttu Kiinasta) muodostuu sarja lopulta perinteisemmäksi, jo tehtyjä rikoksia ratkovaksi rikossarjaksi.

Ensimmäisen osa keskittyy esittelemään lukijalle termejä, jotka tämän tulee tuntea sarjaa seuratessaan. Nuori naispäähenkilö Akane Tsunemori esimerkiksi on tarkastaja, eli Terveysministeriön alaisen Julkisen turvallisuuden viraston virkamies. Tarkastajien tärkein tehtävä on ohjata toimeenpanijoita, jotka ovat se voima, jolla virasto varsinaisesti ottaa rikolliset kiinni. Toimeenpanijoista tärkeimpään rooliin sarjassa nousee tummatukkainen nuorimies, Shinya Kôgami, jonka olemus komistaa myös ensimmäisen pokkarin kansikuvaa.

Rikolliset, joita toimeenpanijat nappaavat, ovat tulevaisuudessa erityisesti latentteja rikollisia. Toisin sanoen heidän ajattelussaan piilee ominaisuuksia, jotka voivat tehdä heistä jonain päivänä rikollisia. Siksi heidät on syytä pidättää jo ennen rikokseen ryhtymistä. Voidaan pohtia, eikö jokaisessa meistä ole tällainen piilevä mahdollisuus, mutta tähän Tarkastaja Akane Tsunemori ei ota kantaa. Enimmäkseen sarjan asetelma hyviin ja pahoihin ihmisiin on varsin mustavalkoinen. Harmaan sävyjä tarinaan saadaan sillä, että myös toimeenpanijoiden rikoskertoimet ovat korkeat. Toisin sanoen toimeenpanijat itsessäänkin ovat latentteja rikollisia, mutta tarkastajien alaisuudessa muita rikoksiin kykeneviä jahdatessaan valtiolle käyttökelpoisia välineitä.

Pidemmälle kantava juoni pääsee vauhtiin toisen osan myötä. Tässä vaiheessa sarja muistuttaa amerikkalaisia rikossarjoja etenkin rikosten kuvauksen osalta. Tarkastajien ja toimeenpanijoiden kohtaamat rikokset ovat toteutukseltaan raakoja, ja vaikka kaikkea rikoksien kuvailua ei tehdäkään piirrosten avulla, voi sarja osalle lukijoista olla liikaa.

Kolmannessa osassa Tarkastaja Akane Tsunemori alkaa todella näyttää omanlaiseltaan mangalta. Oikealle kohderyhmälle se tarjoaa mukaansa tempaavaa viihdettä ilman tarvetta alkuperäisen animesarjan tuntemiseen. Vaikka puolikkaan sarjan perusteella sarja ei olekaan niin vahvasti Orwellin jalanjäljissä kuin ensimmäisen osan lainaus ehkä antoi odottaa, ei tämä pettymys nouse lainkaan vallitsevaksi. Mikäli science fictionilla maustettu, viihdyttävä rikossarja saattaisi kiinnostaa, ei tätä ohittaa kannata. Ensimmäisen osan ongelmat painojäljessä latistavat jonkin verran lukukokemusta, mutta toisessa osassa nekään eivät enää haittaa.