Ihmisyyden luonto

Kore Yamazakin tunnelmallisen fantasiamangan Velhon morsiamen kolmannessa pokkarissa Chise oppii jälleen uutta ympäröivästä taikamaailmasta. Samaan aikaan Chisen henkilö kasvaa ja alkaa tuntua lukijasta aidommalta.

Velhon morsian (Mahoutsukai no yome / 魔法使いの嫁)

Tekijä: Kore Yamazaki

Julkaisija: Punainen jättiläinen

Suomennos: Antti Valkama

Hinta: 6.90€

Luettu: 3/7+

Japanissa seitsemään pokkariin ehtinyt Velhon morsian on vakuuttanut jo kahden pokkarin jälkeen. Ensimmäisessä osassa lukija koukutettiin sarjan äärelle esittelemällä monipuolisen fantasiamaailman erilaisia ominaisuuksia. Samaa jatkettiin sarjan toisessakin osassa ja samalla saatiin mukaan myös seikkailuntuntua ja valotettiin ripauksen verran Chisen uuteen maailmaan tuoneen velhon, Elias Ainsworthin, hahmoa.

Kolmannessa osassa raotetaan taas hiven Eliasin edessä olevaa verhoa, kuitenkaan oikeasti kertomatta juuri mitään. Chiselle paljastuu, ettei hän oikeastaan tunne lainkaan olentoa, joka on hänen ostajansa ja opettajansa. Kallopäisen maagin perimmäinen olemus on alusta saakka ollut häilyvä, mutta nyt Eliasilta viedään lähes loppukin hänessä nähtävissä olleesta ihmisyydestä.

Taikuudessa vahvan Eliasin paljastuessa viimeistään nyt muuksikin kuin kallopäiseksi hiippariksi, löytää Chise samalla itsestään niitä ihmisenä olon ominaisuuksia, jotka hänestä ovat puuttuneet rikkinäisestä lapsuudesta saakka. Chise alkaa tuntea myös Eliasta kohtaan uudella tavalla, eikä vähin tunteista ole pelko. Toisaalta myös Chisen lämpimät tunteet maagia kohtaan ovat selkeämmät.

Kaksi päähenkilöä ovat paljastumassa ja kehittymässä toisistaan hyvin erilaisiksi. Enää lukija ei voi olla kysymystä itseltään, että voiko tällä tarinalla olla onnellinen loppu? Kahdesta erilaisesta maailmasta tulevien hahmojen odotti aluksi voivan löytää toisensa, mutta onko Elias sittenkin liiaksi irti jopa taikuuden maailmasta, jotta elo vielä kaukaisemman - ihmisen - kanssa sujuisi? Entä onko Chise liiaksi ihminen halutakseen jäädä pysyväksi osaksi keijujen, lohikäärmeiden ja joidenkin vielä erikoisempien olentojen täyttämää todellisuutta?

Velhon morsiamen kolmas osa jatkaa vahvalla linjalla, jolla sitä edeltävät pokkarit tekivät jo hyvää työtä. Tässä pokkarissa huomio kiinnittyi sarjan herkkävireisyyteen kuvata tapahtuvia muutoksia ja tunnetiloja. Tuntuu jopa jossain määrin väärältä yrittää pukea sanoiksi sitä, mitä Chise ympärillään kokee. Ehdottomasti paras tapa yrittää ymmärtää sarjan nyansseja on lukea sitä itse löytäen kentien myös omia tulkintoja.

Mustan kissan tango

Eläinsarjakuvat tuntuvat löytävän Suomessa lukijansa. Hopeanuoli ja sen ympärille rakentunut maailma koirien turpaan mättämisineen on tässä joukossa aivan oma lukunsa, mutta myös perinteisemmälle eläinmenolle tuntuu olevan kysyntää. Näin voi päätellä siitä, että tasaiseen tahtiin jokin uusi eläimiin keskittyvä mangasarja päätetään julkaista. Tällä kertaa kyse on Kyoukorinin kissamangasta Ace - Musta vaeltaja.

Ace - Musta vaeltaja (Kuroneko Ace / 黒猫エース)

Tekijä: Kyoukorin

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Suvi Mäkelä

Hinta: 6.20€

Luettu: 1/4

Sarjan nimikkokissa Ace on kulkukatti, joka ei turhia luota ihmisiin. Se on tottunut tulemaan toimeen omillaan ja näin selviytyäkseen valmis käyttämään myös kynsiään. Karusta kulkukissan arjesta muistuttaa sen oikean silmän poikki kulkeva pitkä arpi.

Mutta joskus myös paljon nähnyt kollikin yllättyy, sillä vastaan voi tulla luotettavakin ihminen ja tarjota vaikka herkkupalan. Eikä Ace kokonaan maailman raadollisuuden edessä ole taipunut, sen osoittaa kissan tapa suhtautua itseään heikompiin lajitovereihin. Vaikka luonne vetää yksinäiseen vaelteluun, tarvittaessa Ace on valmis auttamaankin. Kovan kuoren alla on yhä olemassa pehmeä ydin, joka muistaa oman elämän kovat ajat ja osaa tätä kautta asettua muiden asemaan ja tuntea sympatiaa.

Ace - Musta vaeltaja on lämminhenkinen kertomus kovia kokeneesta katujen kissasta. Sarjaa lukee vaivattomasti keveämmän lukemisen tarpeeseen, mutta helposta lähestymisestä huolimatta lukija jää kaipaamaan pientä lisärosoisuutta joko itse päähenkilön luonteeseen tai sitten maailmaan Acen ympärillä. Nyt sarjaa vaivaa taipumus tasapaksuun etenemiseen, vaikka kertomuksen tapahtumat hengeltään periaatteessa eroavatkin toisistaan.

Ongelman muodostavat sarjan kissatappelut, eli toimintakohtaukset, joiden kuvaustapa toisaalta sopii nuorimmille lukijoille, mutta toisaalta myös tuntuu hieman liian lepsulta. Monenlaisista kissamangoista koostuvan Neko Punch -lehden sivuilla näiden kahden piirteen yhdistäminen ehkä toimii osana monen sarjan soppaa, mutta omana pokkarinaan sarjaan kaipaisi selkeämpää otetta joko toiminnallisuuden tai silkan hengailun suuntaan. Nyt sarja on parhaimmillaan toisen suomennetun kissamangan, Chi's Sweet Homen, tasolla esimerkiksi huumorin ja sarjan mukavien hetkien osalta, mutta jättää toiminnan ja jännityksen ystävät odottamaan enemmän.

Mutta silti. Vihdoin lisää kissamangaa! Vahvasti koirapainotteisessa suomennetun eläinmangan valikoimassa Ace toivottavasti löytää paikkansa ja kissojen ystävät, sillä vaikka koirat mukavia eläimiä ovatkin, ei kissasarjojen vähäisyyttä voi kuin voivotella.