Pahiksen kissapomot

Sangatsu Manga otti ja julkaisi joulukuun puolivälissä koko viime vuoden kiinnostavimman uuden mangan. Klassinen aihe rikollispomosta ja tämän kissasta vääntyy Bomarnin pokkarissa Pahispomo ja kissat huumorintäyteiseksi kurkistukseksi pahiskissanomistajan kulissien takaiseen arkeen.

Pahispomo ja kissat (悪のボスと猫)

Tekijä: Bomarn

Julkaisija: Sangatsu Manga

Käännös: Antti Valkama

Luettu: 1/2

Huumorimangan idea on simppeli, ja totta puhuen jo aiemmin nähty. Moni tuntee klassisen näyn rikollispomosta ja tämän kanssa viihtyvästä kissasta. Animemaailman esimerkki tästä klassisesta parivaljakosta on esimerkiksi Pokemonista tutun Rakettiryhmän pomo, Giovanni, yhdessä persianinsa kanssa.

Mutta mitä paatunut rikollispomo tekee kissansa kanssa silloin, kun kukaan ei ole näkemässä? Kissoilla itselläänkin on vahva käsitys omasta tilastaan, aivan kuten menestyvää rikollisimperiumia pyörittävällä pääjehullakin. Osuuko erilaisten pomosielujen elämä hyvin yksiin ja kuka loppujen lopuksi onkaan kenen pomo? Lopulta Pahispomo ja kissat onkin huumorintäyteinen kuvaus kissojen ja isäntänsä arkisesta yhteiselosta. Asetelmaa ei voi pitää missään nimessä omaperäisimpänä mahdollisena, mutta tämä pokkari osaa silti repiä aiheestaan tuoreentuntuiset naurut.

Pahispomo ja kissat on nopeaa luettavaa. Tekstiä sarjakuvassa ei juurikaan ole, kaksisivuisten lukujen otsikoita ja Pomon pahaenteistä naurua lukuun ottamatta. Tässä on yksi sarjan vahvuuksista, sillä liiallisen puheen voisi hyvin nähdä vesittävän leikkisän pahaenteisen tunnelman Pomon ympäriltä.

Puhumattomuudestaan huolimatta Pomo on läsnä sarjassa onnistuneemmin kuin ihmiset useissa muissa kissasarjakuvissa. Pomo ei ole vain etäinen kulissi, vaan aidosti kissojen ohella yksi hahmoista, joiden kautta kissa-arkea tarkastellaan. Kun Pomon asema paatuneena rikollisena pysyy lukijan mielessä, on jo mangan tavanomainen asetelmakin onnistuttu kiepauttamaan hauskaksi vitsiksi.

Alunperin oli tarkoitus, että Pahispomo ja kissat jäisi yhden pokkarin mittaiseksi hupailuksi, mutta eihän asia sitten mennytkään näin. Hyvää ideaa ei raaskittu jättää jatkokäyttämättä, ja nyt Japanissa on julkaistu sarjan toinen pokkari, josta suomalainen kustantaja on jo tehnyt tarjouksen. Toivotaan, että toinenkin osa jatkaa samalla huvittavalla linjalla, eikä Bomarn joudu kierrättämään samoja vitsejä.

Mustan kissan tango

Eläinsarjakuvat tuntuvat löytävän Suomessa lukijansa. Hopeanuoli ja sen ympärille rakentunut maailma koirien turpaan mättämisineen on tässä joukossa aivan oma lukunsa, mutta myös perinteisemmälle eläinmenolle tuntuu olevan kysyntää. Näin voi päätellä siitä, että tasaiseen tahtiin jokin uusi eläimiin keskittyvä mangasarja päätetään julkaista. Tällä kertaa kyse on Kyoukorinin kissamangasta Ace - Musta vaeltaja.

Ace - Musta vaeltaja (Kuroneko Ace / 黒猫エース)

Tekijä: Kyoukorin

Julkaisija: Sangatsu Manga

Suomennos: Suvi Mäkelä

Hinta: 6.20€

Luettu: 1/4

Sarjan nimikkokissa Ace on kulkukatti, joka ei turhia luota ihmisiin. Se on tottunut tulemaan toimeen omillaan ja näin selviytyäkseen valmis käyttämään myös kynsiään. Karusta kulkukissan arjesta muistuttaa sen oikean silmän poikki kulkeva pitkä arpi.

Mutta joskus myös paljon nähnyt kollikin yllättyy, sillä vastaan voi tulla luotettavakin ihminen ja tarjota vaikka herkkupalan. Eikä Ace kokonaan maailman raadollisuuden edessä ole taipunut, sen osoittaa kissan tapa suhtautua itseään heikompiin lajitovereihin. Vaikka luonne vetää yksinäiseen vaelteluun, tarvittaessa Ace on valmis auttamaankin. Kovan kuoren alla on yhä olemassa pehmeä ydin, joka muistaa oman elämän kovat ajat ja osaa tätä kautta asettua muiden asemaan ja tuntea sympatiaa.

Ace - Musta vaeltaja on lämminhenkinen kertomus kovia kokeneesta katujen kissasta. Sarjaa lukee vaivattomasti keveämmän lukemisen tarpeeseen, mutta helposta lähestymisestä huolimatta lukija jää kaipaamaan pientä lisärosoisuutta joko itse päähenkilön luonteeseen tai sitten maailmaan Acen ympärillä. Nyt sarjaa vaivaa taipumus tasapaksuun etenemiseen, vaikka kertomuksen tapahtumat hengeltään periaatteessa eroavatkin toisistaan.

Ongelman muodostavat sarjan kissatappelut, eli toimintakohtaukset, joiden kuvaustapa toisaalta sopii nuorimmille lukijoille, mutta toisaalta myös tuntuu hieman liian lepsulta. Monenlaisista kissamangoista koostuvan Neko Punch -lehden sivuilla näiden kahden piirteen yhdistäminen ehkä toimii osana monen sarjan soppaa, mutta omana pokkarinaan sarjaan kaipaisi selkeämpää otetta joko toiminnallisuuden tai silkan hengailun suuntaan. Nyt sarja on parhaimmillaan toisen suomennetun kissamangan, Chi's Sweet Homen, tasolla esimerkiksi huumorin ja sarjan mukavien hetkien osalta, mutta jättää toiminnan ja jännityksen ystävät odottamaan enemmän.

Mutta silti. Vihdoin lisää kissamangaa! Vahvasti koirapainotteisessa suomennetun eläinmangan valikoimassa Ace toivottavasti löytää paikkansa ja kissojen ystävät, sillä vaikka koirat mukavia eläimiä ovatkin, ei kissasarjojen vähäisyyttä voi kuin voivotella.