Näin maailma pelastui

Ensimmäisessä Kuinka maailma pelastetaan -mangan osassa ulospäin antamastaan kuvasta tarkka Tsukiyoda Sadame päätyy pelastamaan maailmaa hämäräperäisen papparaisen selityksien, sekä puhelimeen ilmestyvien kummallisten tehtävien kautta. Sarjan tirkistelevällä huumorilla oli hetkensä, mutta kokonaisuutena ensimmäisen osa jätti odottamaan enemmän. Sarjan päätösosa onneksi onnistuu hieman korjaamaan sarjan kurssia.

Kuinka maailma pelastetaan (月夜田定の世界の救い方 / Tsukiyoda Sadame no sekai no sukuikata)

Tarina: Shigahaku

Taide: Ryu Usui

Julkaisija: Punainen jättiläinen

Alkuperäinen julkaisu: Square Enix & Gangan Joker -lehti 2013

Suomennos: Antti Valkama

 

Ensimmäisen pokkarin jälkeen päähenkilön suorittamilta maailmanpelastustehtäviltä kaipasi roisimpaa otetta. Pikkutuhmat tirkistelytehtävät sinänsä olivat hauskoja, mutta niiden olisi toivonut keskittyvän isompaan mittakaavaan kuin lukiolaispojan tyttökohellukseen. Edes Japanin laajuinen ote Sadamen koettelemuksissa olisi ollut paikallaan.

Tämä asetelma ei oikeastaan vieläkään muutu miksikään. Puhelimensa kautta Sadame päätyy esimerkiksi lehtipisteeseen ostamaan aikuisviihdettä sekä avaamaan rintaliivien hakasia. Kaikki siis tehtäviä, jotka lukiolaisnuorelle voivat tuntua mahdottomalta vuorelta ylittää, ja jotka tästä syystä myös huvittavat lukijaa, mikäli tällainen huumori nyt lainkaan mieleen on.

Se, missä Kuinka maailma pelastetaan sen sijaan onnistuu muuttumaan parempaan suuntaan, on isompi kuva johon Tsukiyoda Sadamenkin ponnistelut omalta osaltaan kuuluvat. Maailmaa uhkaavien meteorien uhka käy sarjan jälkimmäisellä puoliskolla lukijallekin selkeämmäksi ja aivan lopuksi Sadamen tehtävät vaativammiksi, jolloin pervohtavan huumorin täyteinen mangasarja saa sitä otetta, jota aiemmin jäi odottamaan.

Lisäksi se paljastus, että puhelimensa näytölle maailmanpelastustehtäviä saavien joukko onkin huomattavasti suurempi, lisää tarinan uskottavuutta. Tämän tiedon myötä onkin helpompi antaa anteeksi aiempaa narinaa Sadamen tehtävien pienuudesta. Ehkä niissä sittenkin on ihan tarpeeksi kokoa yhdelle nuorelle, vaikka tämä nuori itsestään paljon luuleekin.

Loppujen lopuksi Kuinka maailma pelastetaan on ihan kelvollinen mangasarja. Se ei täysin onnistu kaikilla osa-alueillaan, mutta onnistuu mukavasti paikkaamaan joitakin puutteita ennen viimeisen sivun kääntymistä. Eniten toivomisen varaa jäi sarjan sivuhahmoihin, joiden kaikkien tarinaa käsikirjoittaja Shigahaku ei ehdi kahden osan aikana tyydyttävästi läpikäymään. Ehkä ideoita tarinaan on ollut enemmänkin, mutta jatkoa ei jostain syystä olekaan päästy tekemään.

Sarjan suomennospäätös jaksaa edelleen hämmentää, mutta myös lämmittää.

Lukiopoika jännän äärellä

Nuorella lukiolaisella Tsukiyoda Sadamella on selkeä käsitys maailmasta. Mitä tahansa teetkin, pidä teon hyödyt mielessä ja vältä pyyteettömyyttä. Kuinka tällä ajatusmaailmalla päädytään pelastamaan maailmaa?

Kuinka maailma pelastetaan (月夜田定の世界の救い方 / Tsukiyoda Sadame no sekai no sukuikata)

Tarina: Shigahaku

Taide: Ryu Usui

Julkaisija: Punainen jättiläinen

Alkuperäinen julkaisu: Square Enix & Gangan Joker -lehti 2013

Suomennos: Antti Valkama

Hinta: 6.20€

Erikoinen missio

Sadamen maailma mullistuu, kun hänet yllätetään kadulla täysin työntämällä sormet hänen takamukseensa. Käsittämättömän teon tekijä on vanha ukko, joka selittää jotain maailman pelastamisesta ja esittelee asian todistavaa puhelinsovellusta.

Tästä alkaa Sadamen tarina maailman yhä uudestaan pelastavana sankarina, joka toteuttaa puhelimeensa ilmestyviä tehtäviä muilta salassa. Jos hän epäonnistuu tehtävässään, se on maailman menoa.

Onni onnettomuudessa, että ensimmäinen tehtävä on niinkin yksinkertainen kuin alushousujen varastaminen naispuoliselta luokkatoverilta. Kiinni jäädessä pervon leima olisi varma, mutta ainakin tehtävä on toteutettavissa. Eri asia onkin sitten vakuuttaa Sadame itsensä ottamaan vanhan miehen puheet totena, eikä ikääntyneen mielen hourailuina. Uskooko Sadame vanhaa miestä ajoissa ja ottaa taakakseen pikkuhousujen anastamisen, vai kohtaako maailmaa tuho?

Päähenkilö Sadame muistuttaa ulkonäöltään Death Noten Light Yagamia, mikä nostatti sarjasta mielikuvan tämän tähdittämästä ecchi-komediasta. Lukemisen päätteeksi mielikuva ei ota laantuakseen. Sadame ja Light ovat pitkälti samannäköisiä, minkä lisäksi molemmat saavat yllättäen käsiinsä keinon, jolla säädellä maailman kohtaloa.

Tietenkään Death Note ja Kuinka maailma pelastetaan eivät ole ainoat sarjat, joissa päähenkilölle tällainen mahdollisuus annetaan. Ehkä yhtäläisyyksien näkeminen selittyy sillä, että näkemällä Shigahakun ja Ryu Usuin sarjassa erikoisen pastissin, tarjoaa Kuinka maailma pelastetaan lukijalleen enemmän, kuin sillä pelkästään omilla avuilla on mahdollista antaa.

Pitääkö vai eikö pitää?

Tässä vaiheessa osa sarjaan tutustuvista tuumannee lukeneensa tarpeekseen. Kuinka maailma pelastetaan ei todellakaan ole joka lukijan sarja. Häröjen kohtausten ohella kuvituskin tarjoaa paikoin kahtiajakavaa materiaalia esimerkiksi märkien t-paitojen muodossa. Kovin vihjailevaksi ruutujen sisältö ei silti yllä, vaan pysyttelee varsin kesynä.

Ilmaan nousee kysymys, että kuinka tällainen sisältö on edes pokkariin päätynyt? On tietysti hyvä, että tirkistely ei tapahdu pelkästään tirkistelyn itsensä vuoksi, vaan on mukana tarinan ehdoilla, ainakin moneen muuhun sarjaan verrattuna. Mutta löytääkö tällainen sarja lukijansa, kun tarina itsessään on jakaa lukijat varmasti kahteen leiriin ja fan servicen osalta rohkeampaa kamaa löytyy suomeksikin julkaistuista sarjoista, kuten shonenkunkku One Piecestä?

Kuinka maailma pelastetaan jättää hieman orvon olon. On mukavaa, että omalaatuisesta huumoristaan huolimatta sarja ei sorru juurikaan halpaan tirkistelyyn. Tarina kuitenkin jää hieman laahaamaan Tsukiyodan liian heppoisten tehtävien vuoksi ja överiksi vetävä eeppisyys, johon aiheella on mahdollista päästä, jää valitettavasti puuttumaan. Sarjan ensimmäinen puolisko tyytyy näpräilemään koulussa tyttöjen ympärillä, vaikka mikä tällaisella idealla estäisi revittelemästä enemmänkin? Miksi alushousut viedään saman luokan tytöltä? Miksei julkisuudessa keikkuvalta seksisymbolilta?

Käännös on Tammen muiden mangojen lailla tehty suoraan japanista, eikä se pahemmin kompastele parista lyömävirheestä huolimatta. Suomennoksessa säilytetty japanilainen tapa kirjoittaa nimet sukunimi edellä on mukava valinta. Asiasta mainitaan erikseen lukijoille, mutta valintaa ei perustella, mikä jättää pohtimaan, miksi tähän ratkaisuun on päädytty. Hyvä kuitenkin, että on, sillä nimet sointuvat näin kivasti.

Kaksiosainen Kuinka maailma pelastetaan on erikoinen sarja, joka ei varmasti sovi kaikille, mutta jos huumorintajussasi on kieroon menevä sivujuonne, kannattanee ainakin kokeilla.