Punainen jättiläinen jatkaa yhä Yoshihiro Takahashin koiramangatuotannon Suomeen tuontia. Uusin nimi koitoksessa on Taistelukoira Zero, joka yhdistää samoihin kansiin niin koirataisteluita kuin sumopainiakin.
Taistelukoira Zero (白蓮のファング / Byakuren no Fang)
Tekijä: Yoshihiro Takahashi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Kim Sariola
Ikäsuositus: 13+
ISBN: 978-952-16-2041-6
Luettu 1/4
Tekijä: Yoshihiro Takahashi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Kim Sariola
Ikäsuositus: 13+
ISBN: 978-952-16-2041-6
Luettu 1/4
Sumopainijan poika Makoto unelmoi saavansa jonain päivänä oman tosan, eli taistelukoiran. Pienen sumosalin talous ei kuitenkaan ole kaksinen, joten rotukoiran hankkiminen ei ole mikään pikkujuttu. Eräänä päivänä Makoton toive kuitenkin näyttää toteutuvan, kun hänen isänsä Roo'oo tuo voitokkaan painiottelun jälkeen koiranpennun kotiin.
Pian paljastuu, ettei Roo'oon tuoma koiranpentu olekaan tosa, mutta Makoto pyrkii treenaamaan pentuaan tähtäimenään voittaa alueen koiratappeluiden mestari Unryuu. Sumopainin ja koiratappeluiden maailmat linkittyvät yhteen, sillä Unryuun isäntä on kilpailevan painisalin sumotähden poika.
Taistelukoira Zero on siinä mielessä erilainen Takahashin manga, että sen koirahahmot eivät puhekuplia käytä. Hopeanuolessa, Weedissä ja muissa tekijänsä sarjoissa koirien kommunikointi on esitetty sanoin, mutta Taistelukoira Zerossa tämä keino on jätetty hyödyntämättä. Ihmisillä on sarjassa yhtälailla tärkeä rooli koirien ohessa, jolloin tekijän on ollut helpompaa jättää koirat sanattomiksi. Ratkaisu on Takahashin tuotannossa piristävä poikkeus.
Pian paljastuu, ettei Roo'oon tuoma koiranpentu olekaan tosa, mutta Makoto pyrkii treenaamaan pentuaan tähtäimenään voittaa alueen koiratappeluiden mestari Unryuu. Sumopainin ja koiratappeluiden maailmat linkittyvät yhteen, sillä Unryuun isäntä on kilpailevan painisalin sumotähden poika.
Taistelukoira Zero on siinä mielessä erilainen Takahashin manga, että sen koirahahmot eivät puhekuplia käytä. Hopeanuolessa, Weedissä ja muissa tekijänsä sarjoissa koirien kommunikointi on esitetty sanoin, mutta Taistelukoira Zerossa tämä keino on jätetty hyödyntämättä. Ihmisillä on sarjassa yhtälailla tärkeä rooli koirien ohessa, jolloin tekijän on ollut helpompaa jättää koirat sanattomiksi. Ratkaisu on Takahashin tuotannossa piristävä poikkeus.
Sekä ihmisten että koirien elämän keskiössä ovat sarjassa kamppailulajit, mutta eivät sieltä suomalaisittain tutummasta päästä. Sumopaini ja koirataistelut eivät monellekaan tällä maailman laidalla ole tuttuja. Sumo on Japanin kansallisurheilua, jossa isot ja vähäpukeiset miehet pyrkivät työntämään toisensa ulos kehästä tai menettämään tasapainonsa. Taistelukoirien kohdalla kyse on käytännössä samasta kuin sumossa - ottelu päättyy kun toinen koirista osoittaa heikkoutensa. Pokkarin viimeisillä sivuilla lukijalle avataan lyhyesti molempien lajien saloja ja erityisesti vierasta sanastoa, jota sarja vilisee.
Kahden lajin eksotiikka tekee sarjasta kiinnostavan luettavan. Ilman Takahashin Hopeanuoli-saagallaan Suomessa saavuttamaa mainetta Taistelukoira Zeroa, tai mitään muutakaan sumoa tai koiratappeluita käsittelevää mangaa, ei suomeksi olisi koskaan ilmestynyt.
Taistelukoira Zero on alkujaan jo vuodelta 1993, joten mistään uudesta Takahashin kokeilusta siinä ei ole kyse. Sarjassa on hippunen samaa särmää, jota pääsi lukemaan Hopeanuolen ensimmäisissä osissa, mutta joka on sittemmin Takahashin tarinoista pääsääntöisesti puuttunut. Tuttuihin Ginga-kuvioihin jumittaneelta tekijältä toivoisikin vielä tulevaisuudessa pientä revittelyä, jollaista Taistelukoira Zero paikoin tarjoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti