Koiratappeluiden ja sumon maailma - Taistelukoira Zero

Punainen jättiläinen jatkaa yhä Yoshihiro Takahashin koiramangatuotannon Suomeen tuontia. Uusin nimi koitoksessa on Taistelukoira Zero, joka yhdistää samoihin kansiin niin koirataisteluita kuin sumopainiakin.

Taistelukoira Zero (白蓮のファング  / Byakuren no Fang)
Tekijä: Yoshihiro Takahashi
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Kim Sariola
Ikäsuositus: 13+
ISBN: 978-952-16-2041-6
Luettu 1/4

 

Sumopainijan poika Makoto unelmoi saavansa jonain päivänä oman tosan, eli taistelukoiran. Pienen sumosalin talous ei kuitenkaan ole kaksinen, joten rotukoiran hankkiminen ei ole mikään pikkujuttu. Eräänä päivänä Makoton toive kuitenkin näyttää toteutuvan, kun hänen isänsä Roo'oo tuo voitokkaan painiottelun jälkeen koiranpennun kotiin.

Pian paljastuu, ettei Roo'oon tuoma koiranpentu olekaan tosa, mutta Makoto pyrkii treenaamaan pentuaan tähtäimenään voittaa alueen koiratappeluiden mestari Unryuu. Sumopainin ja koiratappeluiden maailmat linkittyvät yhteen, sillä Unryuun isäntä on kilpailevan painisalin sumotähden poika.

Taistelukoira Zero on siinä mielessä erilainen Takahashin manga, että sen koirahahmot eivät puhekuplia käytä. Hopeanuolessa, Weedissä ja muissa tekijänsä sarjoissa koirien kommunikointi on esitetty sanoin, mutta Taistelukoira Zerossa tämä keino on jätetty hyödyntämättä. Ihmisillä on sarjassa yhtälailla tärkeä rooli koirien ohessa, jolloin tekijän on ollut helpompaa jättää koirat sanattomiksi. Ratkaisu on Takahashin tuotannossa piristävä poikkeus.

Sekä ihmisten että koirien elämän keskiössä ovat sarjassa kamppailulajit, mutta eivät sieltä suomalaisittain tutummasta päästä. Sumopaini ja koirataistelut eivät monellekaan tällä maailman laidalla ole tuttuja. Sumo on Japanin kansallisurheilua, jossa isot ja vähäpukeiset miehet pyrkivät työntämään toisensa ulos kehästä tai menettämään tasapainonsa. Taistelukoirien kohdalla kyse on käytännössä samasta kuin sumossa - ottelu päättyy kun toinen koirista osoittaa heikkoutensa. Pokkarin viimeisillä sivuilla lukijalle avataan lyhyesti molempien lajien saloja ja erityisesti vierasta sanastoa, jota sarja vilisee.

Kahden lajin eksotiikka tekee sarjasta kiinnostavan luettavan. Ilman Takahashin Hopeanuoli-saagallaan Suomessa saavuttamaa mainetta Taistelukoira Zeroa, tai mitään muutakaan sumoa tai koiratappeluita käsittelevää mangaa, ei suomeksi olisi koskaan ilmestynyt.

Taistelukoira Zero on alkujaan jo vuodelta 1993, joten mistään uudesta Takahashin kokeilusta siinä ei ole kyse. Sarjassa on hippunen samaa särmää, jota pääsi lukemaan Hopeanuolen ensimmäisissä osissa, mutta joka on sittemmin Takahashin tarinoista pääsääntöisesti puuttunut. Tuttuihin Ginga-kuvioihin jumittaneelta tekijältä toivoisikin vielä tulevaisuudessa pientä revittelyä, jollaista Taistelukoira Zero paikoin tarjoaa.

 

Mennyt korjaamaan vian

Poissa on Kei Sanben aikamatkustustrilleri, jossa päähenkilön uinuvat muistot avaavat jännityksen täyteisen tarinan vuosien takaisesta lapsuudesta.

Poissa - Erased (僕だけがいない街 / Boku dake ga inai machi)

Tekijä: Kei Sanbe
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Taavi Suhonen
Ikäsuositus: 14
ISBN: 978-952-16-2057-7
Luettu 1/9

 

Vajaata kolmekymppisen nuoren miehen, Satoru Fujinuman, sarjakuvaura ei ole kulkenut unelmien mukaisesti. Töiden taso ei riitä kustantajille ja Satoru onkin päätynyt elättämään itsensä osa-aikaisena pitsalähettinä. Satorun elämä kulkee eteenpäin vailla selkeää suuntaa.

Paitsi että aina edes se elämä ei kulje eteenpäin, sillä toisinaan Satorun elämä jumittaa toistamaan samaa hetkeä yhä uudelleen. Tuntemattomasta syystä Satoru jää vangiksi luuppiin, josta vapautuakseen hän joutuu etsimään luupin hetkessä olevan vian ja korjaamaan sen.

Omissa oloissaan viihtyvälle Satorulle luupit ovat vaiva, joka tekee elämästä vain ärsyttävämpää. Tilanne alkaa kuitenkin muuttua samaa tahtia Satorun padottujen muistojen palatessa hänen mieleensä. Satorun lapsuudessa lähitienoita kohdannut paha pyrkii takaisin aktiivisiin muistoihin ja Satoru huomaakin tarvitsevansa ominaisuuttaan jumittaa tiettyihin hetkiin.

Sarjan ensimmäinen pokkari aloittaa vahvasti. Poissa on Naoki Urasawan 20th Century Boysin hengenheimolainen, jossa vertailukohtansa tavoin menneisyys esittää tärkeää roolia jännityksen keskellä.

Urasawan kykyä tuoda nostalgia käsinkoskeltevasti lukijan ulottuville Kei Sanbella ei ole, mutta tarinallisesti Poissa ei vertailukohdalleen kalpene. Sanbe tekee sarjalleen vahvan ja monivivahteisen alustuksen turhia venyttämättä tai kiirehtimättä.

Sarjan piirrosjälki on sopivasti erottuvaa. Hahmojen ilmeikkyys, ja etenkin erään naishahmon huulet, tuovat taiteeseen eloa ja saavat sarjan erottumaan edukseen. Yhtäkkiä ei muistu mieleen montaakaan mangasarjan hahmoa, jolla huulet erottuisivat yhtä selvästi. Hauska hahmodesingin yksityiskohta tuo omaleimaisuuden tuntua.

Poissa on jo yhden pokkarin kapean otannan perusteella kiinnostavin uutuussarja tänä vuonna. Tarina vaikuttaa muuttuvan edetessään varsin synkäksi ja se on kiedottu hyvään taiteeseen ja vivahteikkaaseen asetelmaan, jossa lukijan täytyy kiinnittää huomiota myös yksityiskohtiin.

Ulkoisestikin pokkari on hieno valkoisissaan. Suomennetulle mangalle tavanomaiset pehmeät kannet nousevat tässä julkaisussa arvoonsa, kun sen pelkistettyä tyylikkyyttä vertaa englanninkieliseen, Yen Pressin julkaisemaan, kovakantiseen laitokseen, joka tuntuu Punaisen jättiläisen julkaisun rinnalla pröystäilevältä.

Joillekin Poissa lienee tutumpi sen englanninkielisellä nimellä Erased, joka japanilaisen kustantajan toiveesta on lisätty myös suomenkielisen nimen perään. Lisäksi Netflixistä löytyy sekä sarjan tulkinta sekä animoituna että näyteltynä niin ikään tuolla nimellä, joten jos sarjakuvaversio tarinasta ei riitä, on siihen mahdollista tutustua muissakin muodoissa. Kannattaa ainakin sarjakuva poimia käsiinsä.

Poissa 1 lehtipisteissä viidentenä päivänä lokakuuta.