Keväällä suomeksi alkanut Sui Ishidan Tokyo Ghoul on sittemmin edennyt jo kolmanteen osaan saakka. Ensimmäinen osa alusti asetelman, joka ainakin lupaili kiinnostavaa sarjaa vielä usean pokkarin verran. Nyt kaksi osaa pidemmälle luettuna voi sanoa taas pikkaisen enemmän siitä, mistä Tokyo Ghoul on tehty.
Tokyo Ghoul (東京喰種トーキョーグール)
Tekijä: Sui Ishida
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Suvi Mäkelä
ISBN: 978-952-16-1867-3
Luettu 3/14
Hinta: 6.90€
Sarjan toinen pokkari parantaa verrattuna avausosaan. Luvuista 10-19 puuttuvat lähes tyystin varsinaiset toimintakohtaukset ja painoa on annettu niin sarjan maailman syventämiselle, uusien juonikuvioiden petaamiselle kuin myös erittäin kiinnostavalle moraaliselle pohdinnalle. Pokkarin pääpaino on Kanekin tasapainottelussa kapealla ja harmaalla ihmisten ja ghoulien maailman välisellä alueella.
Kumpi on parempi vaihtoehto, ghoulit tappamassa ihmisiä ravinnokseen, vai ihmiset tappamassa ghouleja välttääkseen syödyksi joutumisen? Tämän moraalisen ongelman parissa Ken Kaneki joutuu elämään tuntiessaan kuuluvansa molempien lajien maailmoihin. Aiempaa suuremmassa osassa ovat ensimmäisessa osassa lähinnä maininnan asteelle jääneet ghoulien tutkijat ja näiden kattojärjestö, jotka selvittävät ghoulien tekemiä rikoksia ja näiden henkilöllisyyksiä sekä surmaavat kiinni saamansa ghoulit.
Samalla kun Kaneki miettii ghoulien ja ihmisten oikeutuksia toistensa surmaamiselle, lukija voi huomata hänen ajattelunsa muuttuvan. Sen lisäksi että ylipäätään miettii ghoulien syitä toimia tietyllä tavalla, Kaneki haluaa myös oppia heidän tapaansa elää, vaikkakin omilla ehdoillaan. Lukija huomaa kahden maailman välillä tasapainottelun entistä hankalammaksi ja joutuu paikoin itsekin pois mukavuusalueeltaan miettiessään asioita ghoulien näkökulmasta. Eivätkö ihmiset toimikaan kaikkien parhaaksi? Ajatusta voi halutessaan laajentaa pois Tokyo Ghoulin ruutujen välistä.
Sarjan kolmannessa osassa pääpaino on jälleen toiminnassa Kanekin hiljalleen tutustuessa ghoulien ihmissilmää välttelevään ja hurmeiseen maailmaan. Moraaliset pohdinnat eivät nouse edellisen osan kaltaisella tavalla esille, mutta nekin edelleen jylläävät päähenkilön mielessä. Silti väistämättä kolmas osa vie sarjan tenhoa hieman alaspäin, sillä vaikka Sui Ishida piirtää toimintakohtaukset hienosti, on sarjan kiinnostavin osuus tähän saakka ollut toisaalla. Vaikka Tokyo Ghoul ei kovin filosofinen sarja olekaan, sitä kannattaa kyllä lukea etiikallakin satsatut lasit silmillä.
Tokyo Ghoul parantaa lupaavan alun jälkeen jonkin verran kahdessa seuranneessa osassa. Juonikuviot avautuvat hiljalleen ja jonkinlainen suurempi konflikti lienee tulevaisuudessa väistämätön. Kolmen osan jälkeen suurin kysymys sarjan jatkosta koskee päähenkilön merkitystä ghoulien ja ihmisten välillä sekä erityisesti sitä, kuinka Sui Ishida saa pidettyä Kanekin ristiriitaisen aseman kiinnostavana. Jollain tavalla päähenkilön dilemman täytyy edetä, ja sen soisi onnistuvan. Suunta on ollut tähän saakka oikea ja tehty oikeanmittaisilla askelilla, joten neljättä osaa tuskin kannattaa jättää välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti